Aloitin verryttelyn kentällä, joka oli sateen takia märkä ja paikoin upottavakin. Sinne valuivat ajatukseni verrytellä Elmo reippaaksi isoa tilaa hyödyntäen. Sen sijaan kävelimme ja ravasimme kentällä sekä haeskelin asetuksia läpi. Niiden jälkeen siirryin maneesiin, jonka pienellä verryttelyalueella laukkasin hieman ja pyrin herättelemään Elmon. Asetukset menivät ihan ok läpi, mutta Elmo tahtoi olla kiinnostunut enemmän ympäristöstä kuin minusta ja aika nahkea. Laukat eivät nousseet kovin napakasti, vaan menivät valumisen kautta. Pieni paniikki hiipi puseroon, mikä varmasti aiheutti Elmossakin jännittymistä. Verryttelyssä en lopulta saanut Elmoa kunnolla hereille enkä keksinyt pikakikkaa, jolla onnistua moisessa. Niinpä siirryin radalla hieman huolestuinein miettein. Elmo onneksi otti radalla lunkisti, kun kierrätin sen katsomassa tuomaripäätyä. Kokeilin vielä muutamat laukat ennen kuin tuomari puhalsi pilliin. Sen jälkeen huokaisin syvään, ja aloitimme Elmon kanssa suorituksemme.
Alkutervehdykseen tulimme hieman kiemurrellen, mutta siitä onneksi tasoittuen, numeroksi 6. Siirtyminen raviin tuli tehtyä hieman hitaasti, ja sama meno jatkui yleisesti. Ensimmäisen loivan kiemuran ratsastin tieltä kohtuullisesti. Tuomari toivoi parempaa taipumista ja antoi numeron 6. Meille Elmon kanssa uusi tuttavuus nimeltä keskiravi ei lähtenyt nimeksikään. Lävistäjällä Elmo ravasi korkeintaan niin kuin sen olisi pitänyt muualla ravata. Tuomari oli kilttinä ja totesi, että vielä rennommin eteen ja antoi numeroksi 5,5. Kymmenen metrin voltti oikealle oli minuksi kohtuullinen, ja Elmokin rentoutui kivasti sen lopussa. Tuomari antoi numeroksi 6,5 kehuen taivutusta melko hyväksi, mutta toivoen voltin alkua huolellisemmaksi. Toinen loiva kiemura meni aika samaan tapaan kuin ensimmäinen, vaikka lopussa Elmo pääsi hieman puskemaan. Tuomari antoi tästä numeroksi 6 ja toivoi huolellisempaa taivutusta. Lävistäjällä tehty siirtymä käyntiin oli hieman töksähtävä ja paluu raviin hitaahko. Numeroksi tuli 6 ja kommentiksi tehdä siirtymiset pehmeämmin. Kymmenen metrin voltti vasemmalle oli ihan ok, joskin tuomari toivoi ratsua huolellisemmin sisäpohkeen ympärille, numeroksi 6. Siirtymä käyntiin oli mielestäni ihan hyvä, tuomari puolestaan toivoi käyntiin pehmeyttä ja antoi numeroksi 5,5.
Pysähdys tuli hieman hiippaillen. Takaisin käyntiin palasimme myös hiippaillen, sillä aloin panikoida edessä odottavaa laukannostoa. Raviin siirryimme pari askelta myöhässä hieman jännittyneesti. Laukka ei noussut pisteestä, vaan vähän sen jälkeen aika hätyyttämällä. Tuomari halusikin nostoon rentoutta, numeroksi 5,5. Pääty-ympyrällä tuomari toivoi pontevampaa laukkaa ja antoi numeroksi 5,5. Sen jälkeen Elmo pääsi pudottamaan raville useamman askeleen ajaksi, mutta sain sen lävistäjän alussa takaisin laukkaan, vieläpä siihen oikeaan. Se tosin putosi noin puolivälissä, jolloin ravasimme loput lävistäjästä. Kiltti tuomari sakotti siitä aika vähän antaen numeroksi 5,5. Vasemman laukan nosto pisteestä lipui ohi ja tuli taas jännittyneesti. Tuomari totesi suorituksemme kaipaavan tarmokkuutta, numeroksi 5,5. Pääty-ympyrä meni tien puolesta sujuvammin, tuomari taasen toivoi laukkaan pyöreyttä, numeroksi 6. Toisellakin lävistäjällä Elmo pääsi pudottamaan liian aikaisin raville, tuomarilta tästä numeroksi 5. Niinpä laukasta tehty siirtymä käyntiin jäi meiltä tekemättä ja jarruttelin Elmon ravista käyntiin, numeroksi 4,5. Tässä vaiheessa huokaisin syvään, sillä ohjelma oli ihanasti lopputervehdystä vaille valmis. Nohittelin Elmoa vielä sen verran, että se yritti tarjota ravia. Sain sen kuitenkin linjalle kohtuullisesti ja kävelimme rauhassa oikeaan paikkaan. Pysähdys oli helppo tehdä, ja Elmo odotti hienosti, kun tervehdin tuomaria, joka kommentoi menoamme melko suoraksi. Siitä saimme ohjelman parhaimman numeromme, joka oli 7.
Tuloksemme tulikin puun takaa: 146,5 pistettä eli 58,6 prosenttia! Enemmän kuin uskalsin toivoakaan, joten Elmo yllätti hienosti. Tällä tuloksella Elmo jakoi itsensä ja toisen kuskinsa kanssa saamansa viidennen sijan kahdeksan ratsukon luokassa. Elmo on kyllä lysti kisaponi, sillä se ei kummemmin jännitä tilannetta. Ja mikä oli myös hienoa: en jännittänyt itsekään juuri nimeksikään! Hiippailu ja pieni tahmailu ovat asioita, joihin törmään sen kanssa tunnillakin. Elmoa olisi hauska oppia ratsastamaan kunnolla. Yleinen pulmani rauhallisempien ratsujen kanssa on juuri se eteenpäinpyrkimyksen puute. Onneksi minulla on näitä ratsuja, joiden kanssa opetella tekemään sillekin asialle jotain.
Videosta kiitos Alekseille!
