Torstaina lyöttäydyin ekstratunnille Tallinmäelle ratsastamaan Hilimalla. Kuuden ratsukon tunnilla luvassa oli koulua eli juuri sitä, mitä meidän Hiliman kanssa pitääkin harjoitella. Tunnilla pääsimme treenaamaan hyvän etenemisen löytämistä pitkien askeleiden kautta sekä hevosen kääntämistä ympyrällä kääntöpisteajattelua hyödyntäen.
Aluksi haimme hevosia kulkemaan käynnissä ja ravissa pitkin askelin lyhyillä miniaskelilla etenemisen sijaan. Jos annoin Hiliman hirveillä, lyheni askel samalla tahdin muuttuessa kiireiseksi. Kun taas sain Hilimaa vähän pyöristymään ja rentoutumaan, lähti askel venymään, ja tahtikin rauhoittui. Saimme niin käynnissä kuin ravissa hyviä hetkiä, ja oli hienoa huomata selvä ero Hiliman liikkumisessa. Samalla huomasin taas sen, etten omalla moottorillakaan varustetun ratsun kanssa voi jättää pohkeitani matkasta, vaan niitä on käytettävä. Hiliman kanssa olen yleensä joutunut keskittymään tamman toppuutteluun, mutta hiljalleen alan tajuta, että myös sitä pitää ratsastaa pohkeella. Olikin hauska huomata, kuinka hyvin Hilima rentona reagoi pohjepyyntöihin askelta venyttämällä.
Laukkaa työstimme pääty-ympyrällä, joka ratsastettiin kääntöpisteajattelua hyödyntäen mutterikuviolla. Oikea kierros tuntui meille vasenta kierrosta vähän vaikeammalta. En saanut Hiliman etuosaa niin hyvin kääntymään tässä suunnassa, jolloin käännökset menivät vähän pyöreinä, vaikka ne olisivat saaneet olla terävämpiä. Yritin ajatella etuosan siirtämistä sisemmäs ja sisäpohkeella hevosen pitämistä reitillä, mutta jokin jäi loksahtamatta. Hilima kuitenkin laukkasi ympyrällä asiallisesti. Pitkillä sivuilla päätyä vaihtaessa Hilima tosin pääsi vähän kipittämään, kun unohduin matkustamaan. Vasen laukka oli sen sijaan tunnin paras osuus. Jotenkin se vain loksahti kohdalleen. Hilima laukkasi aika rauhassa ja rennosti, jolloin mutterikuvion ratsastaminen oli helppoa eikä enempiä tarvinnut varmistella. Toki ratsastaa piti ja välillä vähän korjata, mutta meno pysyi silti tasaisena ja kohtuullisen vaivattomana. Kuten arvata saattaa, istuin selässä leveän hymyn kanssa. Kyllä ne onnistumiset vain palkitsevat!
Loppuun teimme muutamat väistöt lävistäjää myöten käynnissä ja ravissa. Väistöjä en Hiliman kanssa ole treenannut ja sen kyllä huomasi. Meno oli aika jännittynyttä enkä tiedä, kuinka rehellisiä väistöaskelia saimme lopulta. Tein asiasta jotenkin vaikeamman kuin mitä se oikeasti oli, mikä heijastui tehtävään. Ravissa oikeastaan en enää ajatellut virallisia väistöaskelia, kunhan sain Hiliman pysymään suunnilleen raiteillaan. Olipas vaikeaa! Suurimman pulman aiheutti varmasti oma jännittymiseni etenkin käsistä sekä pohkeiden unohtaminen, jolloin Hilimalla oli kova työ ymmärtää pyyntöjäni. No, pääsemme varmasti myöhemmin Hiliman kanssa treenaamaan näitäkin, joten sitten paremmalla keskittymisellä ja toivottavasti myös onnistumisella.
