Ratti epäkunnossa

Perjantain hyppelyt jatkuivat Jetin jälkeen Hilimalla. Ai, että oli ihana päästä sellaisen ratsun kyytiin, jonka moottori toimii lähes poikkeuksetta itsestään. Tunnilla ratsukoita oli neljä, ja pääsimme treenaamaan samoja asioita kuin edeltävällä tunnilla.

Alkuverryttelyssä ja yksittäisissä tehtävissä ongelma oli sama: Hilima liikkui kyllä, mutta ohjaus oli epäkunnossa. Hilima pääsi puskemaan ja oikomaan teitä todella railakkaasti ilman, että sain korjattua asiaa tippaakaan. Välillä iski melkoinen epätoivo, kun tamma lähti omille teilleen enkä saanut korjattua sitä raiteilleen. Yritin kyllä istua keskellä satulaa, liimailla pohkeitani tuntumalle ja ohjien avulla pitää hevosen oikealla tiellä, vaan ei. Jokin meni tänään pahasti sen osalta pieleen. Varsinaiset tehtävät sentään menivät ihan ok. Kunhan vain siis sain Hiliman ensin ohjattua tehtävän alkuun. Meinasi usko välillä loppua kesken ja Hilimaa käydä sääliksi, kun en vain osannut tehdä selässä mitään järkevää. Onneksi Hilima antoi ohjausmokiani anteeksi ja suoritti tehtävät mainiosti.

Hyppäsimme saman radan kuin aiemmalla tunnilla, ja korkeimmillaan se oli 70 senttiä. Matkaan pääsimme oikeassa laukassa muutaman epäonnistuneen ohjausyrityksen jälkeen. Mutta kun sain Hiliman estelinjalle, lähti homma rullaamaan. Ykkönen ylittyi varmasti, ja matka jatkui. Kakkosen ja kolmosen väli meni asiallisesti, ja Hilima nappasi kolmosella toivotusti vasemman laukan. Neloselle tulimme arvattavasti mutkat suoriksi pistäen, mutta pääsimme siitä silti yli. Hilima nappasi myös tässä toivotusti oikean laukan. Nelosen jälkeen Hilima alkoi edetä vähän sujuvammin sen sijaan, että se aiemmin oli hieman kipittänyt. Tämä laukka toi ratin takaisin, jolloin pääsimme viitoselle tosi asiallisesti. Siitä matka jatkui hyvin kuutosena olleelle kavaletille, ja ratamme oli siinä. Onneksi radan kaarteet sujuivat paremmin kuin mitä pahimmillaan yksittäisillä tehtävillä olimme esittäneet.

Hyppelyt saivat sitten riittää siltä tunnilta. Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta, mikä nollasi tunnin häsellykset hyvin. Minulla on kyllä työnsarkaa siinä, että opin ratsastamaan Hilimaa kaarteissakin. Meillä onkin nyt sovittuna Hiliman kanssa treenit kerta viikkoon muutaman viikon ajan. Maanantaina hommat jatkuvat kouluväännön parissa. Sille tunnille saan luvan kyllä kaivaa sisäisen kouluratsastajani esiin, sillä tähän hommaan nyt on vain saatava tolkku. Hilimahan kyllä toimii, mutta kuskilla on melkoisesti opeteltavaa. Vaan onneksi on hyvä motivaattori: kun alamme toimia paremmin yhteen, pääsemme treenaamaan entistä paremmin esteitä. Sillä idealla jaksaa kyllä tällainenkin esteintoilija vääntää koulua.