Hetkittäistä vaivattomuutta

Sunnuntain tunnin menin sitten Mantalla avo- ja sulkutaivutuksiin keskittyen. Kuviona oli se, että pitkät sivut mentiin avotaivutusta ja lyhyet sivut sulkutaivusta. Avosta siirryttiin siis mahdollisimman näpsäkästi sulkuun ja siitä taas sutjakasti avoon. Kuvion aikana sai tarvittaessa pyöritellä voltteja ja hakea pollea paremmin kuulolle. Tehtävää mentiin sekä käynnissä että ravissa.

Avotaivutukset pitkillä sivuilla lähtivät alusta asti aika hyvin. Manta pysyi hyvin pyydetysti ja kuski muisti ainakin välillä pitää istuntaansakin oikein. Vauhti tosin tahtoi vähän hiipua välillä, mutta taas hetkittäin meno pysyi kuitenkin ihan hyvänä avosta huolimatta. Ravissakin avotaivutus luonnistui vaivattomasti, ei mitään valitettavaa. Ja jos meno alkoi tuntua kummalta, auttoi väliin pyöräytetty voltti, jonka aikana hevonen pääsi vähän pidempään askeleeseen rentoutumaan ennen tehtävän jatkamista jälleen.

Sulkutaivutukseen siirtyminen avotaivutuksen jälkeen tuotti sen sijaan kuskille päänvaivaa. Meni kierros ja toinenkin ennen kuin tajusin, miten reitti kulkee ja kuinka saan hevosen vaihtamaan taivutuksen toiseen. Homma hahmottui sillä, kun opettaja hoksautti etupään pysyvän jo aikaisemmin mennyllä reitillä, ja takapää puolestaan pistettäisiin vähän sisemmäs. Opettaja huomautti myös pitämään painoa oikein eli sulussa menosuuntaan eli siis sisäpuolella. Mantan kanssa on ilo tehdä väistöjä ja taivutuksia, sillä se on aika tasainen molempiin suuntiin ja tekee asiat näppärästi.

Niinpä kuskin päästyä kartalle onnistuivat avo- ja sulkutaivutukset aika mukavasti. Tosin sulusta avoon siirryttäessä olisi ollut petraamisen varaa, mutta en vain hahmottanut tätä rataa tunnin aikana kunnolla. Olin vain niin mielissäni, kun homma pelasi ravissakin kivasti. Opettajalta tuli kehua siitä, että meno oli ajoittain hyvin sujuvaa ja vaivattoman näköistä. Opettaja tosin kaipasi Mantaan pyöreyttä, mutta jostain syystä en saa sitä tästä  hevosesta kunnolla esiin. Hetkittäin tamma kyllä asettui pyöreäksi työskennellessään, mutta ne hetket katosivat kerta toisen jälkeen. Olin kuitenkin iloinen siitä, ettei tamma heilunut päänsä kanssa niin kuin yleensä.

Laukkatehtävässä haettiin pidennystä ja pyöreyttä. Kuviona oli pyöräytellä lyhyille sivuille ympyrät, jossa haettiin hevosta pyöreäksi. Pidennys tehtiin sitten pitkälle sivulle ja normaaliin laukkaan tuli siirtyä ennen lyhyelle sivulle kääntymistä. Manta tahtoi vähän innostua tästä kuviosta ja lakata kuuntelemasta kuskia. Piti pari kertaa neuvotella siitä, kuunnellaanko ratsastajaa vai ei. Neuvottelut eivät tainneet päätyä yksimielisyyteen, sillä sain tamman paremmin rauhalliseen laukkaan, mutta sen jälkeen pidennystä ei oikein saatu lähtemään. Ehkä parisen kertaa saimme vähän pidempää askelta, mutta vähän epäilen, ettei pidennys mikään kummoinen. Vähän harmitti, sillä olisi ollut kiva saada tämä kipittäjänäkin tunnettu tamma vähän näyttämään, että osaa se ihan hevosenkin askelia. En vain oikein osannut tehdä mitään järkevää korjausta, jolloin tavoite jäi saavuttamatta. Onneksi saatiin muutama pätkä rauhallista, mutta etenevää laukkaa.

Tunnin aikana ehdin miettiä, kuinka hirveältä treeniaihe olisi tuntunut vähänkään vaikeamman hevosen kanssa. Mantan kanssa kuitenkin tulemme toimeen ihan hyvin ja suurena apuna on sen halukkuus tehdä tällaiset hommat helpolla. Kieltämättä oli kiva tunne ratsastaa kohtuullisen vaivattomasti avotaivutusta ravissa ja siirtyä siitä jälleen aika helposti sulkutaivutukseen. Täydellistä meno ei varmasti ollut, mutta kyllä se hyväkin arvosana passaa mainiosti.

Epävarmuutta ja hetki luottamista

En oikeasti aamulla aikonut mennä näin keskiviikkona tallille, mutta jo parin tunnin jälkeen olin pyörtänyt päätöksen. Muistaessani vielä, että päivän B-tunnilla olisi esteitä, näppäilin vauhdilla tekstarin tallille. Ja niinpä nousin Mantan satulaan tallin illan viimeiselle tunnille. Olin totta kai jo etukäteen peloissani, sillä esteet ja vauhdikas Manta ovat nynnylle kuskille vähän liikaa.

Manta oli ollut jo aikaisemmalla tunnilla, joten saatoin vain tutkailla, millä päällä tamma oli. Kipitystä löytyi, mutta rentoutta ei. Väliin myös polle yritti ehdotella ponnetonta menoa, mutta uskoi sitten pohjetta. Asetukset eivät kauhean hyvin menneet läpi, mutta pidätteet vähän paremmin. Laukka tuntui jotenkin kulmikkaalta, kunnes tajusin pyytää enemmän vauhtia. Sen jälkeen laukkakin olisi rullannut paremmin, ellei kuski olisi pätkittäin peloissaan jarrutellut liikaa.

Ensimmäisenä hyppykuviona oli kavaletti ja pysty neljän laukan välillä. Manta kiihdytti vähän kavaletille, minä jarruttelin ja tuloksena oli töksähtävä hyppy, mutta pystyn yli päästiin paremmin. Opettajalta tuli kommenttia luottaa hevoseen ja antaa sille enemmän myöden. Toisella kierroksella saatiin kavaletti oikein, pysty töksähtäen. Kolmannella kierroksella taidettiin saada siedettävät hypyt molempiin. Vika oli tietenkin minussa, en uskaltanut luottaa siihen, että hevonen hyppää. Jarruttelin siis ja häiritsin hevosen keskittymistä, jolloin tuloksena oli juuri tuollaista menoa.

Tämän jälkeen laukan rytmiä haettiin hyppäämällä kavalettia ympyrällä. Opettaja ohjeisti olemaan esteistunnassa, mutta odottamaan rauhassa kavalettihyppyä. Taas olin jarruttelemassa, jolloin Manta teki töksähtävän hypyn. Opettaja käski laukkaamaan paremmin, ja tällä kertaa uskalsin niin tehdä. Sentään siihen luotin, että tamma pääsee kavaletin yli ilman ongelmia.

Kuviota laajennettiin jatkamalla kerran hypätyn kavaletin jälkeen edelleen vasemmassa kierroksessa kahden muun kavaletin innarille. Vähän ennen ensimmäistä kavalettia piti nousta kevyeen istuntaan ja pysyä siinä kahden kavaletin ajan. Tarvitseeko sanoa muuta kuin töks ja töks? Tällä kertaa en tunnusta jarruttaneeni, mutta en myöskään kannustaneeni hevosta menemään. Tämä kuvio ei juuri parantunut, mutta toisen kavaletin jälkeen laukka-askeleen päähän laitettu pysty ylittyi muutamat kerrat ihan hyvin.

Lopuksi hypättiinkin vasemmassa kierroksessa alkutunnista tuttu kavaletin ja pystyn väli kolmella laukka-asekeleella sekä äskeinen kuvio toiseen suuntaan muutettuna siten, että pystyn eteen oli tullut kavaletti ja sen jälkeen oli vielä toinen kavaletti. Kavalettien ja pystyn väleihin meni laukka-askel. Ensimmäinen hyppypätkä meni hyvin. Olin viimein alkanut uskoa, että kyllä Manta nämä miniesteet hyppää. Mutta sitten kavaletti-pysty-kavalettirykelmä pisti arveluttamaan, minkä seurauksena ensimmäiselle kavaletille tuli töksähtävä hyppy pilaten lopun kuvion. Toisella kierroksella onnistuin tsemppaamaan. Ensimmäinen osuus meni toistamiseen hyvin ja toisen osuuden lähestyessä muistin laittaa pohkeet kiinni, vähän ottaa hevosta omiin hyppysiini pidätteillä ja antaa sitten mennä. Ja niinhän tamma meni. Kevyesti, helposti ja sujuvasti. Eikä kuskiakaan ihan niin paljoa pelottanut. Jes!

Olin tunnin alussa maininnut opettajalle, että Mantan kanssa hyppääminen vähän pelottaa, sillä se on yleensä turhan vauhdikas ja sen stoppeja ei paljon voi ennakoida. Tunnin jälkeen häneltä tuli kommenttia, että enköhän tohdi toistekin samalla tammalla mennä. Ja oikeassa hän siinä mielessä oli, että Mantahan toimi kivasti, kun minä vain uskalsin.

Estepelkoni alkaa olla jo naurettavaa. Tai jännitystä kai se enemmän on, kun sitä kuitenkin aina saa ohjattua sen hevosen estettä kohti. Enkä ymmärrä, miksi tämä jännitys ei lienny yhtään, vaikka jo jonkin aikaa tunnit ovat menneet ihan hyvin eikä niissä ole ollut mitään suuria mullistuksia. Jännittämiseni puolestaan pilaa tunnilla pahimmillaan jopa hevosen motivaation hypätä. En ole vielä keksinyt, millä tästä pääsee yli. Hyppäämällä? Harmillista, sillä kaiken jännityksen alla kytee vielä intohimo hyppäämistä ja siinä kehittymistä kohtaan. Ehkä pitäisi pyytää varmempia hevosia estetunneille siihen saakka, että jännitys toivottavasti pienenee ja opin taas vähän esteratsastuksen perusteita, jotta voin luottaa itseeni ja siihen, että hevonen hyppää toivotusti.

Ei ollut meidän päivämme

Pollearpajaisissa olin saanut mukavasti Mantan uudelleen. Se oli jo aikaisemmalla tunnilla, jolloin ehdin seurata sitä hieman. Siellähän se humputteli rauhallisesti jatkotuntilaisen hyppysissä. Ei mitään tietoa päänravistelusta tai hötkyilystä. Liekö tamma tiennyt selässään olevan vähän osaamattomampi kuski, joten se halusi ottaa rauhallisemmin vai oliko jatkolainen sen verran hosumatta selässä, ettei Mantan tarvinnut saada häseltämiskohtauksia? Manta tosin otti aina laukkaosuuksiin saakka minunkin kanssa ihan rauhallisesti, mutta sitten alkoikin taas tuttu häseltäminen. Tunnin treeneinä oli hevosen pyöreäksi ratsastaminen sekä laukannostot käynnistä ja siirtymiset laukasta käyntiin.

Pyöreyttä haettiin asettamalla ja taivuttelemalla volteilla sekä käynnissä ja ravissa. Manta tahtoi vähän hiippailla menemään enkä alussa saanut sitä kunnolla liikkeellä. Tyytyväinen olin kuitenkin siihen, että se malttoi päänsä kanssa erinomaisesti. Opettaja neuvoi pitämään ulkopuolen todella hanskassa, sillä tamma tahtoi mieluusti valua ulospäin.

Kun sain ulkopuolen hanskaan, alkoi tammasta löytyä pätkittäin myös pyöreyttä. Tosin yhtä nopeasti kuin polle pyöristyi, nakkasi se päänsä takaisin ylös. Yritin korjata tilannetta pitämällä itseni mahdollisimman ryhdikkäänä ja yrittää muistaa myödätä oikeina hetkinä. Kun kuski sai palaset kohdilleen, sai polle myös itsensä oikeinpäin ja ravissa tuli muutamat erinomaiset hetket. Tamma oli täysin kuulolla, polki alleen ja pysyi pyöreänä. Todella hienot hetket, lyhyet, mutta sitäkin antoisammat.

Tämän jälkeen siirryttiinkin laukkatehtävään. Tarkoituksena oli nostaa käynnistä laukka, saada se lyhennettyä sopivaksi ja siirtyä siitä sitten käyntiin. Ei ollut Mantan ja minun juttu tämä. Laukka nousi liki joka kerta raviaskelien jälkeen ja tahtoi olla melkoista häseltämistä. Kuten tästä voi päätellä, ei laukasta siirryttykään noin vain käyntiin.

Opettaja ohjeisti keskittymään omaan istuntaan ja hakemaan laukkaa sillä lyhyemmäksi. Ei ollut istunta kohdillaan, sillä polle pudotteli laukan raville ja käyntiin siirtymisestäkin piti vielä neuvotella. Muutamia kertoja sain mukavasti laukkaa kokoon, mutta sitten tein jotain väärää, ja taas homma levisi käsiin. Manta alkoi myös häseltää päänsä kanssa, jolloin kuski viimeistään alkoi laittaa hanskoja naulaan. Opettaja kehotti nollaamaan hetkiä aina tekemällä käynnissä voltteja ja hakemaan pollea taas rennoksi. Manta rentoutuikin kohtalaisen kivasti, mutta pääsi heti ekoista laukoista taas vauhtiin.

Että tällainen tunti tällä kertaa. Edelleen tykkään mennä tällä tammalla sen oman moottorin takia, mutta en vielä keksi, miten voisin istua niin, että tamma on rauhallinen läpi kaikkien harjoitusten. Jäänkö liikaa kiinni ohjiin vai puristanko jaloillani tietämättäni? Luulisin vastauksen löytyvän jommastakummasta. Pitäisi treenailla istuntaa taas kunnolla, että sitä saisi paremmin kokoon. Ehkäpä sitten Mantankin kanssa sujuisi paremmin.

Ravisuttavaa ratsastusta

Johan sitä pääsi pakkasilta ratsastamaan! Pollearpajaisissa oli ollut onni myötä, sillä sain pienen taukon jälkeen Manta-neidin ratsastettavaksi. Karsinassa tamma esitteli taas hapanta puoltaan ja naksutteli hampaitaan oikein kunnolla. Mutta loppuipa rouvan äksyilyt rapsutuksen ajaksi. Silloin se oikein painoi päänsä vasten ja nautti hemmottelusta. Sitten satulaa tuodessa tamman suu alkoi taas napsua, ja suitsetkin se yritti syödä. Ja taas rapsuttelulla kiukkuneidistä kuoriutui hellyydenkipeä hupakko. Hellyyttävä humma, lämmitti kummasti moinen tällaisillakin ärjänteillä.

Tunnin aiheena oli askeleen lyhentäminen ja pidentäminen sekä etuosakäännökset. Lyhennyksiä ja pidennyksiä tehtiin aluksi käynnissä ja ravissa siten, että hevonen pyrittiin tuomaan lyhyelle, mutta pontevalle askeleelle. Mantalla oli taas kunnon päänravistelushow menossa, joten kuskilla oli vaikeuksia vähän hallita ratsuaan. Yritäpä siinä tehdä jotain, kun hevonen pyörittelee päätään vaihdellen suuntaa lennosta. Hiljalleen meno alkoi parantua, mutta lyhennyksissä sai keskittyä tosissaan. Pidennyksiä tehtiin vastapainoksi lyhennyksille, mutta niissä en saanut tammaa toimimaan. Se lähinnä vain kipitti, ja askeleen pidentyminen jäi haaveeksi.

Etuosakäännökset ratsastettiin kolmella neliöllä, joita vaihtamalla ehdittiin aina hetki huoahtaa ja mennä vain suoraan. Sekä käynnissä että ravissa sain keskittyä pidättämään Mantan etupäätä, ettei se olisi vain pyörähtänyt uuteen suuntaan. Asetus tahtoi unohtua monena kertana, mutta lopulta aloin hahmottaa kuviota. Ulko-ohjan kanssa sai olla tarkkana, ettei tamma puolestaan puskenut siitä läpi eli notkahtanut sisäapujen takia ulos. Ravissa onnistumiset olivat selkeimpiä, sillä hahmotin viimein selvästi, miten tamman tulisi mennä ja sen jälkeen olikin huomattavasti helpompi ratsastaa kuvio kunnolla.

Laukassa lyhennyksiä tehtiin menemällä pitkä sivu vastalaukassa ja ottamalla kulman avustuksella askel lyhyeksi ja siirtymällä hallittuun raviin. No, niin ja ei. Meillä ei Mantan kanssa mennyt ihan niin kuin oppikirjassa. Kaahailimme menemään, tamma pudotteli päätään ravistellen oman mielensä mukaan raville ja taas sama kuvio alusta. Opettaja komensi ottamaan parit kerrat pysäytykset kulmaan, jotta tamma alkaisi kuunnella. Auttoihan se vähän, mutta helppoa ei ollut. Sai todella keskittyä pitämään pohkeet lähellä hevosta ja ajattelemaan, että aikoo oikeasti ratsastaa kulmankin vastalaukassa, jottei hevonen pudottaisi raville itsestään. Parit suunnilleen sinnepäin menevät onnistumiset saatiin, ja opettaja kehui tamman kyllä lyhentäneen jaloista, vaikka pää tahtoisin pyöriä.

Tunti oli kuitenkin kiva. Manta on kiva kouluväännössä etenkin niinä kertoina, kun sen saa malttamaan päänsä kanssa. Nyt se oli kuorruttanut itsensä melkoiseksi kuolanaamaksi, mutta kyllä se pätkittäin tunnin aikana kuunteli mukavan tarkkaavaisesti kuskiakin. Ja tämä tammahan on oikein kiva ratsastaa, kun se liikkuu ihan itse ja on hyvin näppärä kaikissa väistöliikkeissä. Pitää vain ratkaista se pääongelma, niin tamman kanssa olisi oikein mukava vääntää koulua. Tunti antoi myös oivan treeniaiheen huomiselle Veronan kanssa tehtäväksi. Vielä kun auto vain suostuu käynnistymään sitten.

Kohtuullisen helppoa menoa

Koska sunnuntain oma tunti jää välistä kenttäkisojen katsomisreissun takia, piti se tietenkin ratsastaa sisään näin lauantaina. Tallille mentäessä hoin toivepollelistaani päässäni, ja tällä kertaa se jopa auttoi. Manta-tamma oli pistetty ratsukseni.

Tällä kertaa tunnilla tehtiin asettamista ja taivuttamista volttien sekä avotaivutusten avulla. Manta oli tuttu reipas kipittäjä, joten sain keskittyä vaatimaan siltä vähän pidempää askelta. Vaikka tällä hevosella on se kuuluisa oma moottori, en saanut tammaa ratsastettua pyöreäksi kuin muutamina käynti- ja ravipätkinä. Onneksi se ei jäänyt harmittamaan, sillä muutoin tunti meni kivasti.

Kuviona oli pyöräyttää noin pitkän sivun puoleen väliin voltti, jossa haettiin asetusta ja muistettiin myös myödätä sisäohjasta, ettei veto jäänyt päälle. Voltilla valmisteltiin myös se, että siltä palatessa pitkälle sivulle saattoi siirtyä avotaivutukseen näppärästi. Harjoitusta tehtiin sekä käynnissä että ravissa. Manta on ihana ratsastettava, koska se toimii hyvin pienillä avuilla. Tästä seurasikin mukavasti se, että avotaivutukset sujuivat nätisti molemmissa askellajeissa. Kuskikin jopa muisti pitää monena avotaivutushetkenä katseensa menosuunnassa, vaikka muina aikoina sortui tuijottamaan hevosen niskaa.

Opetta keräsi porukan koolle hoksauttamaan sisäohjan käytöstä. Monella (minä mukaan lukien) sisäohja joko muuttui epäsuoraksi ohjasotteeksi tai liian johtajaksi. Opettaja kertasi, että asetukset pyydetään lähinnä puristelemalla sen käden nyrkkiä, jonka puolelle asetus oli tarkoitus saada. Tätä neuvoa totellessa Manta tuntui toimivan paremmin ja arvostavan vähemmän liikkuvaa ohjaa.

Seuraavaksi otettiin laukka, jossa hurauteltiin aina yhdet ympyrät per pitkä sivu. Tarkoituksena oli asettaa aiemmin annettujen ohjeiden mukaisesti ja saada näin tasaisia, hallittuja ympyröitä. Mantan laukka oli vähän epätasaista aluksi, mutta saihan se jalkansa ojennukseen. Tämä tamma kääntyy vaikka kolikon päällä, joten laukkaympyrät eivät olleet sille haastavia. Kuskille pisteet siitä, että katse pysyi taas paljon aikaisempaa paremmin menosuunnassa, jolloin Mantan oli helpompi laukata nätti ympyrä. Laukkatehtävässä ei oikeastaan kummemmin ollut ongelmaa. Tietenkin tamma vähän intoutui päänsä heilutteluun aina välillä, mutta sain sen kuriin kohtalaisen vikkelästi.

Loppukäyntien aikana hain vielä tammaa pyöreäksi. Sitä löytyikin koko tunnin edestä, joten siitä olisi ollut mukava jatkaa pollella toinen tunti perään. En käsitä, mitä tein aikaisemmin väärin, kun en saanut Mantaa pyöreäksi. Jäin varmaan taas puristamaan huomaamattani. Rentoutumisesta on tullut entistä vaikeampaa, kun nyt sitä kiinnittää tehtävien teon lisäksi myös paljon huomiota hevosen muotoon. Hengittäminen tahtoo jäädä tuossa hommassa toiseksi. Kaiken kaikkiaan kyllä mukava tunti. Hieno tamma se on, vaikkakin välillä vähän innostuu päänsä kanssa ja karsinassa haluaisi joskus narskutella satulan mieluummin palasiksi kuin saada sitä selkäänsä. Opettajalta taisi tulla tunnin aikana pääosin kehuja, joten Manta sai taas rapsutuksia ja leipäpalasenkin kiitoksena ahkeroinnistaan.

Kevyestä treenauksesta kahlaukseen

Neljä kokonaista päivää ilman ratsastamista tuntui valtavan pitkältä ajalta. Tiistai onneksi koitti viimein, ja pääsin humputtelemaan tallille. Pollena oli mukavasti Manta-tamma. Se oli hyvä arpaonni, sillä lämpöasteiden kivuttua jonnekin 29 asteeseen olisi ollut suoranaista rääkkäystä mennä jollain laiskanpulskealla pollella. Koska päivä oli tosiaan kuuma, oli tunneilla otettu rauhallisemmin eikä meidän tuntimme ollut poikkeus. Heti alussa opettaja kertoi, että tunnilla voidaan ensin treenata kevyesti kentällä ja sitten lähteä kahluureissulle. Valtaosa tuntilaisista otti mieluummin tämän ratkaisun, joten tiedossa oli noin puolisen tuntia treeniä ja siitä sitten maastokäynnit kahluupaikalle ja takaisin.

Treeninä oli aikaisemmilta kerroilta tuttua pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa lävistäjää myöten. Manta on hyvin näppärä väistöissä, joten ne menivät meiltä kohtuullisesti molemmissa askellajeissa. Vasemmalle väistättäessä meno oli kuitenkin vähän jäykempää. Sain tämän kommentin siinä vaiheessa, etten enää ehtinyt parantaa menoa siihen suuntaan ennen kuin opettaja kertoi harjoituksen riittävän. Väistöissä olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että Manta eteni kevyesti eikä ottanut niin kauhean pieniä tipuaskelia, vaan väisti ihan hyvällä askeleella.

Väistöjen jälkeen hurauttelimme laukat oikeaan ja vasempaan kierrokseen. Tavoitteena oli saada heti nostosta alkaen reipas, etenevä laukka niin, että hevonen keskittyy laukkaamaan kunnolla tuntumaa kohti. Manta lähti toki laukkaan reippaasti ja menikin ihan hyvällä vauhdilla, mutta kaarteissa se puski molemmissa kierroksissa. Tämä oli vähän yllättävää, sillä en muista tätä tapahtuvan niin usein Mantan kanssa. Yritin korjailla tilannetta, mutta sisäpohkeeni oli lähtenyt jonnekin reissuun, sillä mitään ei tuntunut tapahtuvan. Tuntumaa oli toisinaan, mutta kauhean tyytyväinen en laukkaan ollut. Se oli vähän sellaista hosellusta, jossa hevonen teki omiaan, ja kuski koetti ymmärtää sitä.

Näiden tehtävien jälkeen olikin aika ottaa hevosilta satulat pois ja kuskeilta kengät. Siitä sitten letkassa lähdimme kahluupaikalle. Mantan selkä ei tosiaan ole mukavimmasta päästä ilman satulaa ratsastusta ajatellen, mutta onneksi kahluupaikalle oli lyhyt matka ja askellajina oli vain käynti. Kahlailimme pienessä lätäkössä monia kierroksia, ja Manta vaikutti ihan tyytyväiseltä. Oli mukava uittaa omiakin jalkoja vedessä, joka oli hyvin lämpöistä. Vielä kun joskus kesällä pääsisi ihan kunnolla uittamaan hevosta ja samalla itseäkin, niin olisihan se mukavaa. Virkistäisi kivasti kouluväännön jälkeen sekä kuskia että ratsua.

Rakkaat pohkeet

Hei pohkeeni, kuinka olette jakselleet? Tiedän, etten treenaa teitä niin usein kuin pitäisi, mutta muuten yritän pitää teitä hyvänä. En kauheasti pidä korkeakorkoisia kenkiä, lepuutan teitä usein ja annan toisinaan riittävät yöunetkin. Minusta olisi hauskaa, jos voisimme joskus tehdä jotain yhdessä. Vaikka käydä ratsastamassa. Siten, että kommunikoisimme jatkuvasti keskenämme ja tottelisimme toistemme pyyntöjä. Miltä se kuulostaisi? Minusta tuntuu, että sitä kannattaisi joskus kokeilla. Eikös?

Siinäpäs aika kootusti ajatukseni näin keskiviikon kunniaksi ottamastani lisätunnista. Pollena oli yksi kouluväännön suosikeistani eli Manta. Treeninä oli viime kerralta tuttua eli asettamista ja pohkeenväistöä. Lisämausteena oli suoruuden hakeminen laukassa.

Pohkeenväistöt menivät Mantan kanssa sekä käynnissä että ravissa oikein nätisti. Tamma on ihanan herkkä ratsastettava, joskin sen saaminen kunnon liikkeeseen on haastavaa. Mutta jos ei vaivaa päätään kipityksellä, on tätä pollea mieluisa ratsastaa. Manta väisti nätisti pienillä pyynnöillä ja kulki ihan kiitettävästi oikeinpäin. Ei edes alkanut riuhtoa päällään juuri nimeksikään, joten otimme pisteet kotiin tästä osiosta.

Laukkasuoruutta lähdettiin hahmottelemaan nostamalla keskihalkaisijalla ravista laukka, jonka jälkeen hurautettiin nostetun laukan mukainen suunta lyhyeltä sivulta. Manta nosti laukan ihan hyvin suoraan, mutta käännöksissä tahtoi puskea omille teilleen. Sisäpohkeen kanssa sai olla tarkkana, mutta minähän tunnetusti liki unohdan pohkeideni olemassaolon. Kun parina kertana muistin sellaistenkin löytyvät kehostani, Manta laukkasi käännöksetkin oikein kelvollisesti.

Seuraavaksi laukkatehtävää jalostettiin lisäämällä käännökseen lävistäjä, jolla täytyi jälleen pysyä suorassa. Lopuksi kuvio hurauteltiin molempiin suuntiin kerralla. Tässä tuli taas kadonneiden pohkeiden ongelma helposti esiin. Lävistäjä venyi liikaa, ja tamma tahtoi puskea laukan suuntaan. Sain ottaa vielä uusintakierroksen tästä ja sillä kierroksella sentään vähän hahmotin pohkeideni merkitystä. Manta kuunteli niitä myös, jolloin sain toisen puoliskon onnistumaan kivasti, toisen vähän sinne päin. Hahmottamiskyvyn puute vähän haittasi treeniä. Tajusin pohkeeni vain siinä asennossa, jossa ne olivat laukannostossa jääneet. En älynnyt käyttää niitä mitenkään muuten, jolloin oli vähän hankala korjailla ilmeneviä ongelmia. Yleisfiilis tunnista oli kuitenkin oikein mukava. Manta-tamma tarjoaa kouluväännössä yleensä vain hyviä oloja, onneksi.

17.4. Mantalla esteitä

Videosta kiitos Lauralle!

Kertaustunnilla

Lauantain tunti olikin suora kertaus keskiviikosta. Ei yhtään hassumpaa etenkään kun opettaja oli fiksusti laittanut Mantan minulle toistamiseen. On mukava päästä treenaamaan samaa asiaa saman pollen kanssa, sillä silloin on jo vähän pohjaa sille, mihin asioihin kiinnittää enemmän huomiota. Tämä tamma on ihastuttavan höpö myös. Karsinassa se näyttää hapanta naamaa satuloidessa ja suitsiessa, mutta toisaalta taas leppyy nuokkuvaksi höpsöksi, kun sitä vähän vain rapsuttaa. Tamma on myös löytänyt unelmiensa prinssin Kaaposta, joskaan herra ei tälle korvaansa tunnu lotkauttavan.

Takaisin itse tuntiin. Treeninä siis keskiviikon kaltaisesti ympyröillä takapään väistättämistä käynnissä ja ravissa, laukassa puolestaan tasaisuuden hakemista. Viimeksi unohdin hallita ulkopuolta, joten koetin nyt keskittyä siihen. Lisävinkkinä opettaja muistutti sisäohjalla myötäämisestä, jotta Manta alkaisi pyöristyä ja olla ulko-ohjan tuella. Pätkittäin muistinkin molemmat asiat ja tamma toimi allani mainiosti. Ravissa sain jopa hetkittäin pidempää askelta Mantalta, ja olin syystäkin tyytyväinen. Tympeää kyllä, kuinka yhden asian muistaessa unohtaa vastaavasti ainakin yhden. Tällä kertaa se oli juuri tuo sisäohjalla myötääminen, mutta ehkäpä se pysyy jatkossa paremmin mielessä.

Laukassa meno oli taas keskiviikon kaltaista eli oikein toimivaa. Manta laukkasi tasaisesti ja rauhallisesti, kääntyi pienillä pyynnöillä ja korjaantui helposti takaisin samaan menoon. Mikäs siinä oli sitten istuskella kyydissä etenkin kun opettajakin bongasi menomme ja kehui sitä, kuinka istun hyvin selässä. Tuntuihan se hyvältä, kun yleensä lähinnä könötän tai roikun kaulalla. :)

Oikein mukava tunti ja edelleen pidän entistä enemmän tästä tammasta. Kun sen työmoraalin löytää vaikka sitten ennen tuntia rapsuttelemalla, on tamman kanssa kiva humputella menemään. Ehkäpä jatkossakin arpaonneni sattuisi Mantan kohdalle.

Tasaista menoa

Joululoman jälkeen pääsi taas satulaan ja polleksi oli arvottu Manta. Kiva tamma, josta pidän kyllä. Tunnin aiheena oli myös näppärästi väistätykset, ja tamma on niissä aika mainio.

Pienillä ympyröillä siis asetettiin hieman sisäänpäin ja pyydettiin takaosaa aina muutaman askeleen verran kulkemaan uran ulkopuolella. Tätä tehtiin käynnissä ja ravissa sekä tarvittaessa laukassa.

Käynnissä väistätys meni nätisti. Tunsin helposti, kun Manta lähti väistämään ja saatoin vain istuskella kyydissä. Ravissa puolestaan unohdin kontrolloida ulkopuolta ja se tietenkin kostautui. Manta yritti livistää työn tekemisestä, mutta palautui taas kuulolle, kun oikeasti muistin hidastaa ulkopuolelta sekä etupäätä. Sain myös välissä pollea ottamaan kipitysaskelia pidempiä askelia, joka on ihan hyvä saavutus tämän pollen kanssa.

Laukassa tuli suurimmat onnistumiset. Yleensä saan Mantan viskomaan päätä hermostuneena, mutta nyt pienillä asetuksilla ja sisäohjan myötäämisellä hevonen laukkasi tasaisen kuuliaisesti allani. Se oli hieno fiilis verrattuna moniin Mantan raivohetkiin. Pitäisi vain osata olla vielä tarkempi sen suhteen, milloin hevosta pitää komentaa, milloin myödätä.

Oli mukava palata taas loman jälkeen ratsastamaan. Lauantaina olisi luvassa taas seuraava kerta. Saa nähdä, katkeaako Kaapo-putkeni nyt vai ei.

Mahtava Manta

Lauantai ja tallin tunti. Pollena Manta, treeninä siirtymiset. Lupaavat asetelmat koulutunnille. Lisäksi muistin jo ennen satulaan istumista kerrata mielessä, miten Mantaa pitäisikään ratsastaa, jotta se tekisi muuta kuin raivoaisi päänviskelyn kera. Siitä ja opettajan avustuksesta olikin valtavasti apua.

Lämmittely tehtiin ravailemalla ja pyörittelemällä vapaamuotoisia kuvioita. Manta hillitsi itsensä ihan kivasti ja minä istuin mukana köpöttelemässä. Olin ihan tyytyväinen hommaan, kunnes Manta alkoi keskittyä vähän enemmän päänsä mielenkiintoisiin heittelykuvioihin. Siinä vaiheessa opettaja muistutti napakasta ohjastuntumasta, joka Mantalla toimii parhaiten täysin paikallaan: ei erityisempää myötäystä, muttei myöskään tiukennusta. Tätä olin jo ajatellut ennen tuntia, mutta yllättäen vanha ongelmani ohjasotteen lepsuudesta ilmeni juuri tässä.

Ohjat uudelleen tuntumalle napakammin ja meno jatkui. Tällä kertaa opettaja komensi minut pääty-ympyrälle. Selvät ohjeet olivat ohjat käteen ja hevoselle liikettä. Jos Manta yrittäisi rikkoa laukalle, nopeasti korjaus ja jälleen etenevää ravia pyyntöön. Ja kuinkas kävikään, allani ollut päänviskelyään aloittava tamma rauhoittui ja alkoi oikeasti liikkua hienosti! Vaihdot suuntiin tehtiin lävistäjän kautta, jossa tehtiin myös lisäys. Opettajan ympyräläksytyksen jälkeinen lisäys menikin oikein mainiosti. Hitsit, että tykkään tästä tammasta, kun saan sen tekemään töitä yhdessä minun kanssani, ei yksin päänsä kanssa.

Tässä vaiheessa älysin pitää ne ohjat käsissäni ja Manta rauhoittui huomattavasti ja työskenteli oikein mukavasti. Lämmittelyn jälkeen teimme siirtymiskuviota siten, että käynnistä seis, pysähdyksestä raviin ja jälleen seis. Mantaa on ilo ratsastaa, kun se kuuntelee istuntaa. Vatsalihaksia (tai niitä muistuttavilla jutuilla) sen sai pysähtymään ja ravikin nousi todella kevyesti. Ravista seis olikin haastavampi. Ratsastin pysähdyksen taas kuin olisin käsitellyt lasia, joten Mantahan yritti ryömiä matkaa eteenpäin pysähdyksen sijasta. Opettaja muistutti, että polle tarvitsee napakan avun, koska sillä on menohalua ja liian aikainen myötäys ei pysäytä sitä, vaan kannustaa etenemään. Löytyihän se pysähdyskin lopulta.

Laukkatreeni lähti lyhyen sivun puolivälistä käynnissä, pitkän sivun keskeltä iso ympyrä ja ennen pitkän sivun loppumista mahdollisimman nopeasti käyntiin. Manta alkoi tässä vaiheessa hyvin malttamattomaksi ja vuoron odottaminen oli haastavaa. Tätä pulmaa en kunnolla saanut ratkaistua, mutta onnistumiset itse harjoituksessa palkitsivat. Laukka ja ympyrä meni kivasti ja entäs siirtyminen käyntiin? Sehän meni monta monituista kertaa nappiin! Manta ei riidellyt vastaan ja pudotti hyvin nopeasti käyntiin. Olin ihan yllättynyt. Yleensä menohaluisen pollen kanssa siirtyminen menee pitkän ravailun höpötykseksi ennen oikeaa askellajia, mutta ei tämä polle. Opettajakin mainitsi, että siirtymä meni todella nappiin ja mikäs Naantalin aurinko se Mantan selässä näiden kehujen jälkeen istuikaan? :)

On huippua, kun kerrankin ehtii ajatella sen kerran hevosen ratsastamista ja saada vielä asioita tunnilla onnistumaan kunnolla. Olisi kiva voida ottaa uusintayritys heti keskiviikkona Mantan kanssa, mutta saa nähdä, mikä polle sen kerran arpajaisista kohdalle sattuu. Olisihan se ihan kiva testata tallin uusinta tulokasta, Pupua. Mutta keskiviikkona se selviää, minkä pollen kanssa sillä kertaa saa testata taitojaan ja tuuriaan.

Kuinka saisi päänviskelyn kuriin?

Lauantain tunti ja pollena Manta. Ihan hyvä fiilis siinä mielessä, ettei vauhtia tarvitsisi olla pyytämässä, joskin vauhdinhallinnalle voisi tulla kysyntää.

Tunnin treeninä oli kiemurakaaret. Ensin tehtiin kahden kiemuran kaarta ja asetettiin aina suunnan mukaisesti. Manta meni ihan kivasti ja kykeni hillitsemään päänviskelyraivonsa alussa ihan hyvin. Manta oli kevyt houkutella asettumaan ja se myös pysyi pyydetysti aika kivasti.

Kolmikaarisessa kiemuraurassa tehtiin suoristuskohdissa siirtymät ravista käyntiin ja takaisin. Mantaa alkoi moinen temppuilu hermostuttaa ja niin se pää lähti lentoon. En vielä käsitä, miten tätä pollea pitäisi käsitellä, jotta se pää pysyisi aloillaan. Yritin pitää tuntumaan, istua jämäkästi ja pyytää hevosta tekemään niin kuin pyydetään. Kyllähän se tekikin, mutta päänviskelyn kruunaamana. Asetuskohdissa huomasin, että tuppaan itse kallistumaan asetuksen suuntaan. Tähän täytyisi taas kiinnittää huomiota, jotten keiku jatkuvasti satulassa vinossa ja huononna samalla hevosenkin tasapainoa.

Laukkaharjoitus otettiin ympyrällä. Tavoitteena oli tunnustella hevosen laukkaa ja tehdä sen mukaisesti ratkaisuja. Mantan laukassa oli ainoa hiomisen vara se, että tahti pysyi kolmena eikä valunut neljäksi. Manta tosin tarjosi pari pukkiakin kiitoksena siitä, kun pyysin sitä laukkaamaan oikeasti, ei vain viskelemään päätään ja jalkojaan miten sattuu. Päänviskely asettui aina välillä ja viimein kuski tajusi yhden seikan siihen: istuminen kunnolla Mantan takajalkojen päällä pitäen ne ohjatkin oikeasti kädessä! Muutamat kierrokset menivät oikein näppärästi tällä vinkillä.

Manta on edelleen kiva ratsastettava koulupuolella, jos vain tuon päänviskelyn saisi tosiaan kuriin. Herkkä ja reipas hevonen on kiva ja tätähän Manta juuri on.

Hyppelyitä, puolipidätteitä ja istuntaa

Taas on iskenyt laiskuus ja nyt täytyy niputtaa taas muutamia ratsastuksia yhteen kirjoitukseen. Tuttuun tapaan lähdetään liikkeelle aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan.

Lauantai 8.7.

Tallin tunti ja hevosena Manta. Tunnilla oli luvassa esteitä, joten olin vähän kauhuissani. Mantan kipittely ja jarrutustaitojeni puute ei koskaan ole sileälläkään kovin hyvä asia, joten harvemmin esteillä.

Tunnin tuoreinta antia taisi olla johtavalla ohjalla kääntäminen. Eli nyt sai "roikkua" sisäohjassa ja hevosen reagoidessa myödättiin todella reippaasti. Manta huomasi jujun ja homma toimi. Itsellä tuo esteillä ohjaaminen on toisinaan hyvin hukassa. Siksi oikein hyvä treeni.

Tätä lähdettiin treenaamaan sitten ympyrällä, johon oli tehty sopivasti kolme pystyä. Molemmissa kierroksissa mentiin ja tavoitteena oli ensimmäisellä kerralla saada väleihin viisi laukka-askelta, toisella kierroksella neljä. Viisi meni kohtalaisesti, joskin Manta teki töksähdyshyppelyitä.

Neljän väli ei sujunut kuin ensimmäisen ja toisen esteen välissä. Mikä lie ollut vikana, mutta eniten epäilen kuskin arkajalkaisuutta. Välillä nimittäin tuntui, ettei minulla enää vauhdissa ollut kontrollia, vaan keskityin jännittämään liikaa. Sittenpä ne vauhdikkaammat pätkät tuntuivat oikein kivoilta, kun jännitykseltä kykeni keskittymään ja ohjaamaan.

Tunti oli mukavan vauhdikas ja aiheeltaan oikein kiva. Hyppäämistä alkaa ollakin jo ikävä, joskin ehkä vähän tasaisemmalla hevosella kuin Manta.

Tiistai 11.8.

Koska lauantain tunti on pitänyt perua, änkesin taas tiistain aikuis-B:lle mukaan. Aiheena oli puolipidäte sekä avo- ja sulkutaivutuksia mukailevat liikkeet. Heppana tällä kertaa Rappen.

Tunnin alussa opettaja kysyi, kuinka moni muistaa käyttää puolipidätteet aina. Vain muutama käsi nousi pystyyn. Seuraavaksi hän kysyi, kuka käyttää niitä useimmiten. Tässä kohtaa saatoin jo viitata. Olen yrittänyt keskittyä nykyisin enemmän siihen, että kerron puolipidätteellä hevoselle, että pian pyydän siltä jotain. Muuten pyyntöni tulevat hevosen näkökulmasta ihan tyhjästä, jolloin reagointi ei kuskin mielestä ole riittävän nopea, vaikka vika on toki pyytäjässä.

Rappea oli kiva ratsastaa. Reipas ja kohtuullisen helposti oikeinpäin kulkevana voi keskittyä istumaan kyydissä ja vaikuttamaan pienin elein. Puolipidätteet taisivat toimia ainakin kohtalaisesti. Rappen teki niiden jälkeen asiat toivotusti ja ryhdistäytyi niiden aikana. Vielä pitäisi keskittyä siihen, ettei puolipidäte kestä niin kauan, että hevonen luulee sitä jarruttavaksi avuksi kokonaan.

Avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisia liikkeitä treenailtiin pitkän sivun suuntaisesti keskihalkaisijaa kulkien. Sille lähdettiin tekemällä lyhyen sivun alkuun voltti, josta siirryttiin keskihalkaisijalle sulkutaivutukseen. Siitä suoristus ja ennen kääntymistä lyhyelle sivulle mentiin pätkä avotaivutuksessa. Sulku onnistui mainiosti ja opettaja kehotti jopa tekemään vähän loivemmin. Avotaivutuksessa kuski oli aluksi hukassa, mutta muistamisen jälkeen Rappenkin sai oikeat ohjeet ja toimi mukavasti.

Lopussa herkuttelimme vielä pienellä pystyn hyppäämisellä. Sitä mentiin ilman jalustimia ja loppuun kruunauksena silmät kiinni. Oli todella mahtavaa mennä silmät kiinni. Ikinä aiemmin ei ole tullut tätä kokeiltua (vahingossa suljettuja silmiä ei lasketa). Pystylle tultaessa oli ponnistuspuomi apuna, joten siinä kohden silmät suljettuina tunsi kohdan ja tiesi, että hevonen hyppää pian. Mukautuminen oli helppoa ja ennen kaikkea miellyttävää. Kerrankin en koettanut sukellella tai muuten ennakoida hevosen tekemisiä. Onneksi Rappeen saattoi luottaa sen suhteen, että se hyppäisi. Hyvin meni ja mukavaa oli!

Rappella oli mukava humputella tämän tunnin treeniä. Eteenpäinpyrkimys yhdistettynä herkkyyteen on vain hyvin mainio asia.

Keskiviikko 12.8.

Pollena Poku, treeninä kevyttä istuntaharjoittelua sekä tiistain avo- ja sulkutaivutusta. Tykkään Pokusta todella paljon esteillä, mutta kouluväännössä en tahdo saada sitä liikkumaan. Sen laukkakin tahtoo olla sitä, että etupää on oikeassa askellajissa, mutta takapää on jäänyt junnaamaan raville. Se tuntuu tympeältä ja energiaa menee paljon siihen, että muistuttaa pollea liikuttamaan niitä kaikkia jalkoja. Mutta onneksi Poku ei ole nähnytkään Hessun tai Tapsan tervakavioilua, joten taidanpa pitää suuni supussa Pokun laiskuudesta.

Istunnassa keskityttiin rentouden hakemiseen. Hengitys ja aktiivinen rentouttaminen olivat avainsanoja. Tätä treenailtiin esimerkiksi roikottamalla toista kättä vapaana eri askellajien aikana ja puolestaan nostamalla käsi kokonaan ylös.

Rentouden hakeminen aktiivisesti onkin kinkkisempi juttu. Tiedän hyvin kuinka usein jään ähertämään selkään jotain ihan omaa, vaikka oikeasti pitäisi vain istua ja antaa hevosen tehdä pyydettyä. Lisäksi oikea puoleni tahtoo ajoittain jännittyä ja huonontaa koko istuntaa samalla.

Poku liikkui kohtalaisesti käynnissä ja ravissa, mutta laukassa istuntaan keskittyminen rakoili, kun täytyi komentaa takapäätäkin liikkeelle. Muutoin rentous onnistui ajoittain ihan kivasti ja kuskikin tajusi, kuinka paljon helpompaa ja hevosellekin mukavampaa olisi, jos ratsastaja olisi toivotusti rento.

Avo- ja sulkutaivutukset eivät menneet yhtä kivasti kuin Rappenilla, mutta kuskiahan tästä saa syyttää. Edelleen mysteeri siitä, miksi toisella hevosella treeni kuin treeni menee hyvin ja toisella ei, vaivasi. Onko toinen hevonen parempi vai tekeekö se kaikkensa tajutakseen kuskin pyynnön?

Sulkutaivutus meni avoa vähän paremmin, mutta liian usein takapää oikaisi itsensä ja niin sitä humputeltiin suorassa keskihalkaisijalla. Avossa en puolestaan tahtonut saada taivutusta kunnolla tehtyä ja niinpä sekin meni vähän mönkään.

Tunnin istuntatreeni oli kyllä parhainta antia. Se on paljon sanottu, sillä yleensä inhoan yli kaiken istuntatreenausta. Nyt se oli miellyttävää, sillä keskityttiin yleisasiaan, ei yhden jalan tai käden asennon hinkkaukseen. Jostain syystä miellyin myös Pokuun tällä tunnilla, vaikka se ei ihmeitä esitellytkään. Kaipa se mukavan letkeä ravi ja pienestä pyynnöstä reipastuminen auttoivat sen laukka-ravitahmeudenkin yli. Edelleen myönnän: Pokussa ei juuri ole vikaa, kuskissa senkin edestä.

Hetkellistä osaamista

Viikon toinen oma tunti opetuksessa ja hevoseksi oli sattunut Manta. Ajattelin tietysti heti, että voi ei. Tunnilla olisi luvassa vain kipitystä ja kaahailua. Onneksi satuin olemaan suuremmaksi osaksi väärässä.

Tunti aloiteltiin leppoisasti tekemällä käynnissä ja ravissa lisäyksiä ja lyhennyksiä. Manta pysyi kuulolla aika kivasti ja lisäyksetkin onnistuivat, kunhan muistin pitää hevosen suorana ja ohjat kädessä.

Tämän jälkeen otettiin treeniin lisäksi kaksi puomia, jotka olivat lyhyen sivun lähellä kentän pitkän sivun suuntaisesti toisissaan kiinni. Lyhyen sivun keskikohdasta lähdettiin ensin pienemmälle voltille lyhyemmässä ravissa ja saavuttaessa uudelleen lyhyen sivun keskelle pyydettiin lisäystä raviin ja mentiin isompi voltti. Lyhennys sujui kivasti ja pidennykset myös, kunhan muistin pyytää takajalkojen lisäksi etujalkoihin liikettä, ettei Manta koettaisi oikoa ja kaatua miten sattuu.

Tämän jälkeen mentiin pienempi voltti ravissa ja isommalle nostettiin laukka. Parit kierrokset näin ja sitten siirryttiin laukan lisäyksiin ja lyhennyksiin. Olin vähän kauhuissani, sillä tähän asti muilla tunneilla olen löytänyt Mantasta vain kipitystä ja päätöntä laukkaa. Mutta niinpä siinä kävi, että kun kuski muisti istua kunnolla tuoden painoa Mantan takajalkoja kohti ja pyytää lisäystä, se myös tuli. Lyhennys onnistui myös, kun paino oli edelleen oikeassa kohdassa ja sisäpohje muistuttamassa, että tänne ei kaaduta ja niitä jalkoja liikutellaan. Manta oli mennyt tähän saakka aika kivasti. Päätä se ehti välissä viskoa, mutta muutoin oli kyllä yksi parhaista kerroista ikinä sillä hevosella. Laukassa tosin tuli yksi kunnon tappelukohtaus siitä, kumpi määrää ja mihin suuntaan. Olin ilahtunut siitä, kuinka jämäkästi kerroin pollelle, että vaikka nyt kerran pääsit punkemaan omaan suuntasi, toiste et sitä tee. Eikä tehnytkään, vaan laukkasi tehtävän oikein.

Loppuraveissa opettaja vielä pyysi ottamaan Mantan kanssa pidennykset pitkille sivuille. Ohjeet olivat selvät: polle suoraksi ja tarkkana, ettei oikea käsi jää vetämään. Siitä sitten vain pyyntöä pidennykseen ja Mantahan lähti nätisti.

Tunnista jäi todella hyvä fiilis. Koko ratsastuksen ajan keskityin mielestäni todella hyvin ja muistutin itseänikin tyypillisistä virheistäni ja pyrin korjaamaan niitä. Manta teki töitä todella maltillisesti ja ihastuin tähän tammaan pitkästä aikaa lisää. Parasta oli tietenkin opettajan kehu laukkakohdissa siitä, kuinka raivo-Manta hillitsee raivonsa jopa siinä askellajissa mukavasti. Manta on hieno hevonen ja toivon, että jatkossakin sillä mennessäni tavoitan tämän saman "minä osaan" -fiiliksen, joka tänään oli sattunut mukaan tunnille.

Ai niin, oli unohtua. Talvituntilistoja tehdään parhaillaan ja opettaja on antanut suosituksensa tuntilaisille siitä, millä tasolla talvi kannattaisi tahkota. Jos en ihan väärin nimeni kohdalta katsonut tai jos opettaja ei ole sekoittanut minua johonkin toiseen, siirryn talvitunneilla B-tasolle. Hitsit, tuostakin tuli todella hyvä fiilis. Minähän olen siis oppinutkin jotain! :)

Jälleen kipittäjän kyydissä

Niin vain pollearvonta oli pyöräyttänyt minulle Mantan jälleen. Liekö tällä kertaa apuna ollut kuskin jämäkkä asenne heti alusta alkaen vai sattuiko pollelle kiva päivä, mutta tunti sujui pitkälle oikein mainiosti vailla järjettömiä kipityskohtauksia tai päänviskomisia. Hiphei siis!

Tunnilla jatkettiin vähän viime kerran linjoilla. Ensin kuitenkin käynnistä seis, peruutus ja käyntiä. Sitten mentiin käyntiä ja ravia isolla ympyrällä siirrellen takapäätä yhdessä kierroksessa ympyrän sisäpuolelle, toisessa kierroksessa ympyrän ulkopuolelle. Mantahan oli erinomainen tässä. Pienillä ja kevyillä avuilla takapää liikkui pyydettyyn suuntaan.

Sitten humputeltiinkin jo pitkät sivut laukassa. Toisella sivulla myötälaukassa, toisella oletettavasti vastalaukassa. Vaikka eihän se varsinaista vastalaukkaa ole, kun mennään vain suoraan. Tässäkään ei ollut mitään hätää, vaan kaikki sujui hyvin.

Mutta vastalaukka ympyrällä ei ollut meidän juttu. Ympyrällä mentiin siis käyntiä, valmisteltiin vastalaukan nosto ja tarkoituksena oli hurauttaa neljäsosa tai puolet siitä moisessa. Juu ei. Sain pohjustella Mantaa todella paljon, että oli edes toivoa vastalaukalle. Nousikohan se ehkä juuri ja juuri kerran kumpaankin suuntaan? Jos sitäkään. Pelkään, että minulle jää vastalaukasta kauhea kuva, jos se oikeasti on noin vaikeaa muillakin. Ehkä se on vain Mantan puute, ehkä kuskin.

Tästä tunnista sai taas oivia vinkkeä perjantaihin ja Helvillä treenaamiseen. Taidan kokeilla samaisia takapään liikutuksia sekä villiintyä kokeilemaan Helvinkin kanssa vastalaukkaa ympyrällä. Tykkään nyt todella paljon oman tallin tunneista. Niissä on sopivasti haastetta, mutta sen verran yksinkertaisia asiasisällöltään, että voin niitä treenata itsenäisestikin Helvin kanssa. Mainiota kerrassaan.

Kipi, kipi ja vielä kerran kipi

Ei ollut esteitä omalla tunnilla ja toisaalta ihan hyvä niin, sillä pollevalinta ei olisi moisia ajatellen ollut mielestäni kiva. Sain alleni herkän, mutta kipittelyyn vailla päätä ja häntää sortuvan Mantan. Sillä on oikein miellyttävä mennä, jos sen kipittelyn saa muutettua eteenpäin pyrkiväksi ja tasaiseksi menoksi. Minulla ei tätä taitoa ole, joten tunnilla ehdin turhautua moneen kertaan pidättävien apujeni läpimenemättömyyteen ja siihen, kuinka pollen ylimääräinen intoilu kostautui vauhtia hallitsemattomalle kuskille.

Tunnin treeninä oli jälleen etuosakääntöjen soveltaminen muuhun toimintaan. Tarkoituksena siis, että hevosta aktivoidaan tekemään töitä myös takapäällään. Tähän lähdettiin humputtelemalla kulmat käynnissä ja ravissa etuosakäännösmäisesti. Mantahan oli tässä todella näppärä. Se on ihanan herkkä ja pienestä pohkeen kosketuksesta vei takaosaa haluttuun suuntaan.

Sitten siirryttiinkin tekemään kulmat laukassa. Jos Manta ei pudottanut töksähtelevää laukkaansa raville, se suikkuroi kulman ilman, että sain mitään apua läpi. Opettaja hokikin kerta toisen jälkeen minulle, että ota paljon puolipidätteitä, jotta se asettuu. Välissä Manta kuuntelikin ja meni oikein nättiä ravia, toisaalta taas otti pidätteet niin itseensä, että meni hyvin minimaalista ja hidasta ravia. Tasaisuudesta ei siis tietoakaan. Pari kulmaa laukassa ehkä meni siedettävästi. Jos nekään.

Tämän jälkeen opettaja intoutui vielä testaamaan, kuinka saamme hevoset menemään vastalaukkaa. Tähän avuksi otettiin kolmikaarinen kiemuraura. Opettaja hoksautti jo alussa, että osa hevosista on hieman huonoja tässä ja kuinka ollakaan, Manta oli yksi heistä. Neuvona tuli ottaa kiemurat todella laajoina. Pari ensimmäistä kertaa otin ne tietenkin liian jyrkkinä ja Manta pudotti vastalaukan alkaessa raville. Mutta kun viimein ymmärsin, millainen loiva reitti on, piti Manta vastalaukankin oikein mainiosti. Hyvä tamma se on, jos vain kuski osaa.

Joku saisi kyllä kertoa minulle niksinsä, miten Mantan saa kulkemaan rauhallista, mutta vetävää laukkaa ja ravia. Minä löydän tästä tammasta vain sen kipitysmeiningin, joka ei tunnu yhtään kivalta. Eikä siinä menossa oikein ehdi vaikuttaa hevoseenkaan kunnolla, kun sen reagoinnit tulevat vähintään yhtä säpsyillen kuin askellajin kipitys on. Tosin on minulla ollut Mantan kanssa oikein hyviäkin tunteja. Olen tainnut taas tottua vähän tasaisempiin kulkijoihin ja Mantan energia tuli taas yllätyksenä. No, ensi kerralla sitten taas askelia vähän enemmän haltuun.

Mmmahdoton Manta

Oma estetunti ja pollena Manta. Olen hypännyt sillä tosiaan vain kerran aikaisemmin ja silloinkin jumppaa. Minähän tykkään tästä tammasta, mutta en vain toisinaan osaa hillitä sen kiukkukohtauksia. Niin kävi juuri tällä kertaa.

Tunti aloitettiin pyörittelemällä hevosilla voltteja ja hakemalla eri tempoja. Tunnin alussa Manta tuntui jopa pyöristelevän itseään, kunnes päästiin laukkavaiheeseen. Vauhtia kyllä löytyi, mutta hiljaisempaa laukkaa ei. Välillä tamma kurvasi niin, että pelkäsin sen kellahtavan kyljelleen. Unohdan lisäksi aina pitää Mantan pään ylhäällä. Onneksi sentään pari laukkapätkää tuli kivasti eikä kyllä tosiaan tarvinnut pumpata polleen vauhtia, lähinnä etsiä niitä hukkuneita jarruja.

Estehyppelyt alkoivat pystyn pomppimisella. Suora tie, tasainen laukka ja yli. No, vähän sinnepäin meni meillä. Pitkältä sivulta käännyttäessä lyhyen sivun kautta estettä kohde annoin Mantan oikaista. Hyi minua. Mutta sentään vauhti pysyi tasaisena. Hitsi, miten se 70 cm:n este kehtasi näyttää niin isolta. Mutta Manta hyppäsi yli, no problem.

Tämän jälkeen opettaja kertoi laittavansa meidät hyppäämään tehtävää, jossa suorastaan kerjätään vain ikävyyksiä. Kyseessähän oli viime viikon tiistain ekstratunnilta tuttu kiemuraura, jossa piti saada laukat vaihtumaan. Ensimmäiselle esteelle tultiin vasemmassa laukassa ja siitä piti saada vaihtumaan oikea ja toisella esteellä jälleen vasen laukka, jonka turvin ylitettiin kolmas pysty. Mantahan on supernäppärä tässä, joten homma onnistui mainiosti. Ainoa pulma minusta oli vain se, että laukanvaihtoapuja tarjotessa tamma tuntui kiristävän vauhtiaan lisää. No, esteiden yli mentiin kuitenkin.

Sitten siirryttiin taas pystyn ja okserin suoralle linjalle. Ensin laitettiin väliin kuusi laukka-askelta, sitten viisi. Tässä vaiheessa mukavasti lämmennyt Manta lähti minun käsistäni. Pystyesteelle ohjatessa se kiskaisi minun makuuni liian vauhdikkaan laukan ja ohjasin sen pariinkin kertaan pois esteeltä. Minähän en takuulla hyppää sellaisesta vauhdista, jossa pelkästään istuminen hirvittää. Otinkin sitten lähestymisen esteelle käynnin ja ravin turvin. Kuusi askelta onnistui, viisi ei käsittääkseni. Mutta en vain pystynyt tulemaan siinä Mantan haluamassa laukkavauhdissa esteelle, pelotti liikaa. Sillähän se viisi askelta olisi sujunut, mutta nyt jänistin.

Sitten lopuksi hypättiin rata. Huijasin vähän ja aloitin suoraan oikeassa laukassa, jolloin ensimmäisen esteen jälkeen ei tarvinnut vaihtaa laukkaa. Tämän jälkeen tuli tuttu pysty-okserisuora, jonka jälkeen minulla oli Manta hyppysissä! Herttinen aika, sehän laukkasi mukavasti. Siitä hypättiin kiemurauran kolmas este ja ja kaarrettiin samaisen estekolmikon ensimmäiselle esteelle ja laukkahan vaihtui. Lopuksi vielä okseri ja Mantahan hyppäsi senkin kivasti, vaikka ilmeisesti askeleet eivät ihan napsahtaneet kohdilleen. Oli hyvä mieli, kun rata meni kuitenkin valtaosan ajasta minun hallinnassa, vaikka sille lähtö pelotti. Hyvähän estehevonen tuo Manta on, kunhan kuski vain saisi sen kulkemaan omaan tahtiinsa.

Estepelkoni ehti käydä tunnin aikana moneen otteeseen pinnalla. Se ei ole kivaa, kun pelkää enemmän kuin tykkää hypätä. Sanoinkin jo yhdessä vaiheessa opettajalle, että en oikein halua tulla pystyn ja okserin linjaa. Tämä vain tuumasi, että otat lähestymisen käynnistä tai ravista ja menet. Niinhän se on, ei auta alkaa pelätä kunnolla. Siitä on vaikea päästä pois.

Minun oli tarkoitus käydä tänään torstaina myös estevalmennustunnilla. No, kaikki muut sen osallistujat menevät tämän päivän kisoissa eivätkä siten ole tunnilla. Opettaja sanoi, että voi kyllä pitää minulle tunnin ja kas näin sitä mennään neljältä yksityisestetunnille. Polleksi valitsin Pokun, koska se ei näyttänyt menevän yhtään rataa kisoissa. Siihen ainakin luotan Mantaa enemmän, joten toivottavasti estetunti menisi kivasti. Mihin haluaisin keskittyä? Tempo ja tiet lienevät tärkeimpiä sekä oma istunta ja mukautuminen hyppyyn. Vähän jännittää mennä yksityistunnille, koska siinä ei pääse huilimaan välissä, vaan kaikki virheet loistavat.

Mmmainio Manta

Mantrani bussia odotellessa pollearpajaisten suhteen oli seuraava: Rappen, Eetu, Manta. Ja kas, minullehan sattui Manta. Tässä tammassa parasta on se reippaus ja toimiminen hyvin pienillä avuilla. Siksi se on koulutunnilla todella mainio tapaus, jos saa vauhtiraivonsa pidettyä kurissa. Ha, tulipa juuri tallilta viesti, että mahdun tämän päivän ekstratunnillekin. Jee! :)

Takaisin viime keskiviikkoon. Meillä oli tosiaan kouluvääntöä ja viikonloppuopettaja, mukavaa vaihtelua siis. Tunnin aiheena oli suoruus, joka on enemmän kuin tarpeellinen aihe. Treeni oli yksinkertainen, mutta siinä sai olla tarkkana. Pitkät sivut vedettiin käynnissä ja ravissa enimmäkseen ja koko ajan keskityttiin siihen, että hevonen liikkuu suorassa. Mantahan eteni, mutta sillä oli vähän haluja väännellä itseään vinkkaraan, joten sain oikeasti seurata ja oikaista sitä. Mutta menihän se mainiostikin! Sitä on upea ratsastaa, koska se toimii niin kevyillä avuilla. Miinuksena on tosin sen opettajan nimeämät raivokohtaukset. Se hermostuu ajoittain ja koettaa kipittää oman mielensä mukaan eteenpäin samalla nakellen päätään joka suuntaan. Sellaista on tietenkin vähän haastavaa ratsastaa, koska tuntuu, ettei ohjien päässä ole hevosta lainkaan. Onneksi Manta aloitti tuon vasta tunnin lopussa ja sitä sai hieman kuriin, jos vain muisti pyytää sitä jämäkästi eteenpäin, jotta se keskittyisi siihen, ei päänsä viskomiseen.

Laukassa treeni tehtiin niin, että pitkälle sivulle tultaessa väistätettiin reunaa kohden, siitä takaisin vähän sisemmäs ja siitä käynnistä laukannosto. Mantahan väisti upeasti, se on todella näppärä kouluväännössä. Laukka nousi pari kertaa oikein nätisti käynnistä, muilla kerroilla tuli niitä tiitteriä raviaskelia väliin. Lopussa Manta tosin hermostui taas päänsä kanssa ja siinä saikin pyytää jyrkkää väistöä, jotta se vähän keskittyisi.

Olin tuntiin kyllä todella tyytyväinen. Manta on hieno hevonen ja jos vain vielä saisin karsittua kaikki sen raivohetket ja kanavoitua ne kunnolla liikkumiseen. Sitä kyllä toivoisi koulutunneille. Kokeilin huvikseni tunnin aikana väistöjä ja jopa vähän sulkua ja sehän meni oikein nätisti. Mantalla on todella hyvä harjoitella istunta-apujen käyttöä, koska se palkitsee kyllä välittömästi pienenkin yrityksen. Hieno tamma, tykkään.

Reilun kahden tunnin päästä olisikin ekstratunti C/B-tasolla ja ilmeisesti esteitä, ainakin opettaja moista tekstasi. Sattuisipa minulle esteille Eetu tai Poku. Itse asiassa kaivoin arkistoistani estetuntimerkinnän Mantan kanssa ja 15.7.2008 olen kirjoittanut siitä näin:

Tunti meni ihan kohtuullisesti. Mantan hyppyyn oli helppo mukautua eikä se esteillä tehnyt mitään outouksia. Tosin tällä pollella on hauska tapa: ohjia kootessa se alkaa automaattisesti täpittää vauhdikkaammin. Vauhtipuolihan vähän kostautui malttamattomuutena. Manta olisi halunnut kaahata miten sattuu, mutta se pysyi hyppysissä viime kertaa paremmin. Itse asiassa mielessä välähti, ettei Mantakaan olisi välttämättä hullumpi tapaus estekisoissa. Rataahan en sillä ole hypännyt, joten mieleni moisen jälkeen voisi muuttua, mutta jos se pysyisi hallinnassa, tulisi hyvä aika ainakin.

Joten ehkä voisin lisätä varovaisesti toiveisiini Mantan sekä parhaan pollen ikinä eli Hilanterin. Ainakaan Hilanterin kanssa ei juuri tarvitsisi pelätä. Se olisi siinä mielessä mukava valinta. Mutta pianhan sen näkee, toivottavasti saan merkinnänkin tehtyä ilman kauheaa taukoa.

Ps. ensi viikolla pääsen taas Helvilläkin ratsastelemaan. On ehtinyt olla vähän ikävä sitäkin pollea. Saa nähdä, kuinka pahasti meidän aaltopituutemme ovat karanneet toisistaan.

Toisetkin tärskyt!

No niin, sentään vain viikko tunnista, joten aika ajoissa olen merkitsemässä oppeja muistiin. Sattui taas mainio tuuri pollearpajaisissa ja sain Mantan toisen kerran. Olin tietysti mielissäni, olenhan vähän ihastunut tähän tammaan.

Nyt pitäisi vain vielä muistaa, mitä treenasimme. Muistan nyt tällä erää vain pohkeenväistötreenit ensin lyhyesti käynnissä, siitä raviin ja lopulta laukassa. Manta on oikein näppärä näissä. Sen kanssa on ilo tehdä, sillä se reagoi tosiaan istuntaan ja väistötkin sujuivat minimaalisilla avuilla. Kunhan itse istui oikeaoppisesti kääntyen väistösuuntaan, teki Manta työtä käskettynä. Aivan huippua! Laukassa se taas otti vähän pieniä kierroksia, mutta malttoi sentään väistättää ihan kivasti. Hieno tamma!

Muutapa tunnista en oikein muista. Tosin Manta meni paljon rauhallisemmin tällä kertaa, kun muistin aina rentoutua, kun sekin otti rauhallisesti. Haluaisin tosin vielä työstää sitä laukkaa. Annan Mantan vetää päänsä ryntäisiin ja sitten laukasta tuleekin jo höpöä. Pitäisi päästä laukkailemaan kunnon pätkää sen kanssa, jotta saisin sen kunnolla hyppysiini ja tekemään töitä takapäällä laukan aikana.

Se tamma on kyllä mahtava, pakko hehkuttaa. Kiittelin opettajaanikin siitä, että se on valikoinut minulle reippaita polleja, sillä minulla tunnetusti on uusimpana ongelmana jarrujen puute. Sitä ei kovin voi treenata tervakavioilla, joten Eetu, Rappen ja Manta ovat parhaita treenikavereita. Pitää toivoa, että Manta sattuisi jatkossakin. Sen kanssa on kiva oppia!

Kuumat tärskyt hyppysissä

Manta, tuo ihana tamma sattui pollekseni ja olin hyvin tyytyväinen, sillä halusin jatkaa reippaampien heppojen parissa. Ehdinkin ennen tallille pääsyä miettiä, että Manta voisi olla kivaa vaihtelua.

Mantassa parasta on toki se reippaus, mutta myös se, että se on mielestäni aika taitava ja notkea. Siltä sujuu vaikka millaiset käännökset suunnilleen kolikon päällä. Siinä olisi mainio estepolle, saisi uusinnoissa ainakin huiput ajat, kun pystyisi ottamaan pienimmän mahdollisimman reitin. Lisäksi se kuuntelee aika tarkasti istuntaa, jolloin kuskille tulee hyvä tilaisuus treenata taas sen käyttöä. Mantassa on sitä jotain, mistä haluaisin ripauksen omaankin unelmahevoseen. Ehkä se on se tammamainen luonne. Tykkään, kun hevosella on sitä persoonaa, mutta ei kuitenkaan ylitsevuotavasti. Manta osoittaa kyllä mieltään, mutta jos ratsastaja saa sen kuulolla, se työskentelee nöyrästi. Ihana polle.

Tunnilla treenattiin etu- ja takaosakäännöksiä varsinaisesti. Ennen niitä verryttelimme polleja tulevaan taivuttamalla niitä volteilla. Manta haki hivenen päätään alas ja teki hommia hyvin. Oikea puoli taisi olla sille helpompi, vasemmalle mentäessä se ei ollut niin halukas taipumaan. Tärkeänä korostettiin jälleen myötäystä, joka merkityksestään huolimatta tahtoo itseltä unohtua toisinaan. Nyt siihen keskittyi ja se palkitsi, sekä hevosta että minua.

Tämän jälkeen alettiin treenata etu- ja takaosakäännöksiä. Mantahan on näppärä tällaisessa, ehkä liiankin. Se pyörähtää häntänsä ja turpansa ympäri niin vikkelästi, ettei kuski ole oikein kertomassa, että miten se homma pitäisi tehdä. Etuosakäännös sujui parin kerran jälkeen ihan hyvin. Ensin jarrutin etupäätä liikaa, jolloin jalat eivät polkeneet mukana ja siitä tuli tosiaan tuollainen pyörähdys. Sitten keskityin pyytämään eteen, mutta myös liikuttamaan takapäätä ja Mantahan toki totteli.

Takaosakäännös meni myös pikapyörähdykseksi, kunnes kuski sai suuren valaistumisen. Aa, näin! Yritin alussa saada tosiaan niitä käännöksiä kolikon päällä, mikä helposti ajautuu pyörähtämiseksi. Treenasin sitten itsekseni muiden tehdessä opettajan silmän alla vuorollaan harjoitusta. Sitten jo kuuluikin opettajalta, että Manta menee oikein. Jes, tajusin kerrankin jutun. Ei mitenkään salamana kirkkaalta taivaalta, mutta kokeilemisen jälkeen.

Tunti oli menoltaan leppoisa, sillä pääpaino oli rauhallisesti noissa. Väliaikana sai tehdä haluamiaan juttuja ja laukassa olisi ollut minulla työstettävää. Manta rakastaa painaa päänsä niin lähelle jalkojaan kuin vain mahdollista. Tämän seurauksena perä kevenee ja tuntuma polleen katoaa. Näin kävi laukassa, mutta muutamaan otteeseen sain pollen siinäkin haltuun ja mikä parasta: älysin myödätä ja kiittää heti, kun polle teki oikein! Sehän siitä palkintona laukkasi pätkiä oikein nätisti ennen kuin alkoi halia polviaan taas. Veikkaanpa, että se teki muutaman pienen riemupukinkin, sillä laukassa sattui muutamia ihmeellisiä pompsuja.

Vähän nyt kaivertaa, etten tohtinut treenata laukkaa enemmän. Sain Mantaa haltuun hyvin pitämällä sen pään tiukasti ylhäällä ja pyytämällä takaosaa työskentelemään. Välissä polle rentoutuikin ja tarjosi oikein mainiota laukkaa. Sitten herpaannuin taas ja pää pääsi livahtamaan karkuun. Mutta nuo onnistuneet pätkät ilahduttavat onneksi vielä harmitusta enemmän.

Olisin toivonut pollea seuraavallekin tunnille, mutten ehtinyt. Pitää toivoa, että reippaiden heppojen putki ei katkea. Alan viimein tajua jarrujen merkityksen päälle ja oikeasti keskittyä niiden etsimiseen. Tervapollen kanssa nekin opit katoavat taas hetkeksi. Eli ensi tunnin polletoivelistani on seuraava: Manta, Jukka, Eetu tai Rappen. Ei muuta kuin hiljaisia toiveita täksi ajaksi. :)