Taas on iskenyt laiskuus ja nyt täytyy niputtaa taas muutamia ratsastuksia yhteen kirjoitukseen. Tuttuun tapaan lähdetään liikkeelle aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan.
Lauantai 8.7.
Tallin tunti ja hevosena Manta. Tunnilla oli luvassa esteitä, joten olin vähän kauhuissani. Mantan kipittely ja jarrutustaitojeni puute ei koskaan ole sileälläkään kovin hyvä asia, joten harvemmin esteillä.
Tunnin tuoreinta antia taisi olla johtavalla ohjalla kääntäminen. Eli nyt sai "roikkua" sisäohjassa ja hevosen reagoidessa myödättiin todella reippaasti. Manta huomasi jujun ja homma toimi. Itsellä tuo esteillä ohjaaminen on toisinaan hyvin hukassa. Siksi oikein hyvä treeni.
Tätä lähdettiin treenaamaan sitten ympyrällä, johon oli tehty sopivasti kolme pystyä. Molemmissa kierroksissa mentiin ja tavoitteena oli ensimmäisellä kerralla saada väleihin viisi laukka-askelta, toisella kierroksella neljä. Viisi meni kohtalaisesti, joskin Manta teki töksähdyshyppelyitä.
Neljän väli ei sujunut kuin ensimmäisen ja toisen esteen välissä. Mikä lie ollut vikana, mutta eniten epäilen kuskin arkajalkaisuutta. Välillä nimittäin tuntui, ettei minulla enää vauhdissa ollut kontrollia, vaan keskityin jännittämään liikaa. Sittenpä ne vauhdikkaammat pätkät tuntuivat oikein kivoilta, kun jännitykseltä kykeni keskittymään ja ohjaamaan.
Tunti oli mukavan vauhdikas ja aiheeltaan oikein kiva. Hyppäämistä alkaa ollakin jo ikävä, joskin ehkä vähän tasaisemmalla hevosella kuin Manta.
Tiistai 11.8.
Koska lauantain tunti on pitänyt perua, änkesin taas tiistain aikuis-B:lle mukaan. Aiheena oli puolipidäte sekä avo- ja sulkutaivutuksia mukailevat liikkeet. Heppana tällä kertaa Rappen.
Tunnin alussa opettaja kysyi, kuinka moni muistaa käyttää puolipidätteet aina. Vain muutama käsi nousi pystyyn. Seuraavaksi hän kysyi, kuka käyttää niitä useimmiten. Tässä kohtaa saatoin jo viitata. Olen yrittänyt keskittyä nykyisin enemmän siihen, että kerron puolipidätteellä hevoselle, että pian pyydän siltä jotain. Muuten pyyntöni tulevat hevosen näkökulmasta ihan tyhjästä, jolloin reagointi ei kuskin mielestä ole riittävän nopea, vaikka vika on toki pyytäjässä.
Rappea oli kiva ratsastaa. Reipas ja kohtuullisen helposti oikeinpäin kulkevana voi keskittyä istumaan kyydissä ja vaikuttamaan pienin elein. Puolipidätteet taisivat toimia ainakin kohtalaisesti. Rappen teki niiden jälkeen asiat toivotusti ja ryhdistäytyi niiden aikana. Vielä pitäisi keskittyä siihen, ettei puolipidäte kestä niin kauan, että hevonen luulee sitä jarruttavaksi avuksi kokonaan.
Avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisia liikkeitä treenailtiin pitkän sivun suuntaisesti keskihalkaisijaa kulkien. Sille lähdettiin tekemällä lyhyen sivun alkuun voltti, josta siirryttiin keskihalkaisijalle sulkutaivutukseen. Siitä suoristus ja ennen kääntymistä lyhyelle sivulle mentiin pätkä avotaivutuksessa. Sulku onnistui mainiosti ja opettaja kehotti jopa tekemään vähän loivemmin. Avotaivutuksessa kuski oli aluksi hukassa, mutta muistamisen jälkeen Rappenkin sai oikeat ohjeet ja toimi mukavasti.
Lopussa herkuttelimme vielä pienellä pystyn hyppäämisellä. Sitä mentiin ilman jalustimia ja loppuun kruunauksena silmät kiinni. Oli todella mahtavaa mennä silmät kiinni. Ikinä aiemmin ei ole tullut tätä kokeiltua (vahingossa suljettuja silmiä ei lasketa). Pystylle tultaessa oli ponnistuspuomi apuna, joten siinä kohden silmät suljettuina tunsi kohdan ja tiesi, että hevonen hyppää pian. Mukautuminen oli helppoa ja ennen kaikkea miellyttävää. Kerrankin en koettanut sukellella tai muuten ennakoida hevosen tekemisiä. Onneksi Rappeen saattoi luottaa sen suhteen, että se hyppäisi. Hyvin meni ja mukavaa oli!
Rappella oli mukava humputella tämän tunnin treeniä. Eteenpäinpyrkimys yhdistettynä herkkyyteen on vain hyvin mainio asia.
Keskiviikko 12.8.
Pollena Poku, treeninä kevyttä istuntaharjoittelua sekä tiistain avo- ja sulkutaivutusta. Tykkään Pokusta todella paljon esteillä, mutta kouluväännössä en tahdo saada sitä liikkumaan. Sen laukkakin tahtoo olla sitä, että etupää on oikeassa askellajissa, mutta takapää on jäänyt junnaamaan raville. Se tuntuu tympeältä ja energiaa menee paljon siihen, että muistuttaa pollea liikuttamaan niitä kaikkia jalkoja. Mutta onneksi Poku ei ole nähnytkään Hessun tai Tapsan tervakavioilua, joten taidanpa pitää suuni supussa Pokun laiskuudesta.
Istunnassa keskityttiin rentouden hakemiseen. Hengitys ja aktiivinen rentouttaminen olivat avainsanoja. Tätä treenailtiin esimerkiksi roikottamalla toista kättä vapaana eri askellajien aikana ja puolestaan nostamalla käsi kokonaan ylös.
Rentouden hakeminen aktiivisesti onkin kinkkisempi juttu. Tiedän hyvin kuinka usein jään ähertämään selkään jotain ihan omaa, vaikka oikeasti pitäisi vain istua ja antaa hevosen tehdä pyydettyä. Lisäksi oikea puoleni tahtoo ajoittain jännittyä ja huonontaa koko istuntaa samalla.
Poku liikkui kohtalaisesti käynnissä ja ravissa, mutta laukassa istuntaan keskittyminen rakoili, kun täytyi komentaa takapäätäkin liikkeelle. Muutoin rentous onnistui ajoittain ihan kivasti ja kuskikin tajusi, kuinka paljon helpompaa ja hevosellekin mukavampaa olisi, jos ratsastaja olisi toivotusti rento.
Avo- ja sulkutaivutukset eivät menneet yhtä kivasti kuin Rappenilla, mutta kuskiahan tästä saa syyttää. Edelleen mysteeri siitä, miksi toisella hevosella treeni kuin treeni menee hyvin ja toisella ei, vaivasi. Onko toinen hevonen parempi vai tekeekö se kaikkensa tajutakseen kuskin pyynnön?
Sulkutaivutus meni avoa vähän paremmin, mutta liian usein takapää oikaisi itsensä ja niin sitä humputeltiin suorassa keskihalkaisijalla. Avossa en puolestaan tahtonut saada taivutusta kunnolla tehtyä ja niinpä sekin meni vähän mönkään.
Tunnin istuntatreeni oli kyllä parhainta antia. Se on paljon sanottu, sillä yleensä inhoan yli kaiken istuntatreenausta. Nyt se oli miellyttävää, sillä keskityttiin yleisasiaan, ei yhden jalan tai käden asennon hinkkaukseen. Jostain syystä miellyin myös Pokuun tällä tunnilla, vaikka se ei ihmeitä esitellytkään. Kaipa se mukavan letkeä ravi ja pienestä pyynnöstä reipastuminen auttoivat sen laukka-ravitahmeudenkin yli. Edelleen myönnän: Pokussa ei juuri ole vikaa, kuskissa senkin edestä.
