Hiiohoi, se on viikon ensimmäinen ratsastus putkessa ja oikein kivasti meni. Pollena Pera ja aiheena tyypillisesti kouluvääntö.
Tunnin alussa otin ohjat reippaasti käsiin ja muistin ajoittain jopa pitää niitä tuntumalla. Sitten pyytelin Peraa liikkumaan reippaasti ja asettelin kulmiin sekä volteille. Välissä löytyi hiven pyöreyttäkin, mutta minun olisi pitänyt muistaa huolehtia myös takaosan liikkeestä. Itsenäinen lämmittely käsitti voltteja, pysäytyksiä ja peruutuksia sekä siirtymiä. Pera kuunteli oikein hyvin ja lämmittely sujui mukavasti.
Sitten ensimmäinen harjoitus: lyhyen sivun loppuun voltti, siitä pitkälle sivulle, väistätystä uran sisäpuolelle pätkissä ja väliin aina huolellinen suoristus. Pera oli edelleen hyvin kuulolla ja väistätykset sujuivat kohtuullisesti. Ainoa probleema oli se, että tahdoin välissä unohtaa pitää hevosen pään myös suorana. Tämä ongelma toki korjaantui muistamalla, että minulla on kuin onkin kaksi ohjaa ja niitä molempia voi käyttää. Sama treeni tehtiin myös ravissa ja edelleen homma sujui aika mallikkaasti.
Olen nyt löytämässä oikeanlaista mielentilaa, jolla on hyvä ratsastaa eteenpäin pyrkiviä hevosia, kuten juuri Manta ja Pera. Uskallan nykyisin pitää ohjat tosiaan käsissäni, istua ryhdikkäästi ja jopa kyynärkulma on paranemaan päin. Tämä fiilis täytyisi osata kaivaa aina ratsastuksen alussa esiin. Se antaa paljon tarmoa tehdä asiat kunnolla ja huolellisesti ja yleensä kiitoksena hevonen tottelee mainiosti.
Käynti- ja raviväistätysten jälkeen lämmiteltiin vähän laukkaa. Tarmokkaasta käynnistä nostettiin mahdollisimman sujuva laukka, hetken laukkailun jälkeen raville ja se hallintaan, jonka jälkeen käyntiin ja sama alusta. Nostot sujuivat myös hyvin, samoin siirtymiset ravin kautta käyntiin. Pera ei kummemmin laiskotellut tai kiirehtinyt. Lisäksi laukka nousi todella kevyesti sisäpohkeen pienellä pyynnöllä. Huippua!
Laukkalämmittelyn jälkeen sama askellaji sovellettiin väistötreeniin. Pitkältä sivulta väistätettiin vähän uran sisäpuolelle ja siitä taas puolestaan takaisin uralle. Perahan laukkasi ja väistöi kivasti ja kuski muisti tuijotella muutakin kuin hevosen niskaa.
Oma tarmokkuus palkitsi myös. Kahdesti Pera yritti alkaa kiemurrella, mutta napakka pyyntö eteenpäin sai hevosen suoristumaan ja taas kuulolle. Yleensä olen onnistunut itse hermostumaan noissa tilanteissa ja hevonen on tuplannut kiemurtelunsa. Kunpa tämä sama fiilis jatkuisi perjantaina Helvin kanssa. Epäilen tosin vähän, sillä Helvin kanssa pitää keskittyä sen eteenpäinpyrkimyksen hakemiseen.
Tunti meni mielestäni oikein hyvin ja Peran pisteet kouluväännössä nousivat jälleen. Se on oikein mukava ja herkkä hevonen. Sillä on ilo ratsastaa, kun osaa antaa avut oikein ja pitää hevosen suorana sekä liikkeessä. Lisää tällaista, kiitos.
