Viikon toinen oma tunti opetuksessa ja hevoseksi oli sattunut Manta. Ajattelin tietysti heti, että voi ei. Tunnilla olisi luvassa vain kipitystä ja kaahailua. Onneksi satuin olemaan suuremmaksi osaksi väärässä.
Tunti aloiteltiin leppoisasti tekemällä käynnissä ja ravissa lisäyksiä ja lyhennyksiä. Manta pysyi kuulolla aika kivasti ja lisäyksetkin onnistuivat, kunhan muistin pitää hevosen suorana ja ohjat kädessä.
Tämän jälkeen otettiin treeniin lisäksi kaksi puomia, jotka olivat lyhyen sivun lähellä kentän pitkän sivun suuntaisesti toisissaan kiinni. Lyhyen sivun keskikohdasta lähdettiin ensin pienemmälle voltille lyhyemmässä ravissa ja saavuttaessa uudelleen lyhyen sivun keskelle pyydettiin lisäystä raviin ja mentiin isompi voltti. Lyhennys sujui kivasti ja pidennykset myös, kunhan muistin pyytää takajalkojen lisäksi etujalkoihin liikettä, ettei Manta koettaisi oikoa ja kaatua miten sattuu.
Tämän jälkeen mentiin pienempi voltti ravissa ja isommalle nostettiin laukka. Parit kierrokset näin ja sitten siirryttiin laukan lisäyksiin ja lyhennyksiin. Olin vähän kauhuissani, sillä tähän asti muilla tunneilla olen löytänyt Mantasta vain kipitystä ja päätöntä laukkaa. Mutta niinpä siinä kävi, että kun kuski muisti istua kunnolla tuoden painoa Mantan takajalkoja kohti ja pyytää lisäystä, se myös tuli. Lyhennys onnistui myös, kun paino oli edelleen oikeassa kohdassa ja sisäpohje muistuttamassa, että tänne ei kaaduta ja niitä jalkoja liikutellaan. Manta oli mennyt tähän saakka aika kivasti. Päätä se ehti välissä viskoa, mutta muutoin oli kyllä yksi parhaista kerroista ikinä sillä hevosella. Laukassa tosin tuli yksi kunnon tappelukohtaus siitä, kumpi määrää ja mihin suuntaan. Olin ilahtunut siitä, kuinka jämäkästi kerroin pollelle, että vaikka nyt kerran pääsit punkemaan omaan suuntasi, toiste et sitä tee. Eikä tehnytkään, vaan laukkasi tehtävän oikein.
Loppuraveissa opettaja vielä pyysi ottamaan Mantan kanssa pidennykset pitkille sivuille. Ohjeet olivat selvät: polle suoraksi ja tarkkana, ettei oikea käsi jää vetämään. Siitä sitten vain pyyntöä pidennykseen ja Mantahan lähti nätisti.
Tunnista jäi todella hyvä fiilis. Koko ratsastuksen ajan keskityin mielestäni todella hyvin ja muistutin itseänikin tyypillisistä virheistäni ja pyrin korjaamaan niitä. Manta teki töitä todella maltillisesti ja ihastuin tähän tammaan pitkästä aikaa lisää. Parasta oli tietenkin opettajan kehu laukkakohdissa siitä, kuinka raivo-Manta hillitsee raivonsa jopa siinä askellajissa mukavasti. Manta on hieno hevonen ja toivon, että jatkossakin sillä mennessäni tavoitan tämän saman "minä osaan" -fiiliksen, joka tänään oli sattunut mukaan tunnille.
Ai niin, oli unohtua. Talvituntilistoja tehdään parhaillaan ja opettaja on antanut suosituksensa tuntilaisille siitä, millä tasolla talvi kannattaisi tahkota. Jos en ihan väärin nimeni kohdalta katsonut tai jos opettaja ei ole sekoittanut minua johonkin toiseen, siirryn talvitunneilla B-tasolle. Hitsit, tuostakin tuli todella hyvä fiilis. Minähän olen siis oppinutkin jotain! :)
