sunnuntai 30. elokuuta 2015

Palauttelua maastossa

Sunnuntaina kävimme Tallinmäen maastoissa neljän ratsukon voimin. Köpöttelimme reissun käynnissä ja ravissa hevosia kisaurakan jäljiltä palautellen. Me Jetin kanssa sijoituimme letkassa tuttuun tapaan kolmanneksi.

Aurikoinen ja sopivan lämmin sunnuntai hemmotteli, joten mikäpä siinä oli satulassa omiakin ajatuksia nollailla. Köpöttelimme metsä- ja tieosuuksia sekä kävimme hetken aikaa kahlailemassa lätäkössä, jossa vesi ylsi hevosia noin polveen. Jettikin osasi ottaa reissussa rennosti. Niinkin rennosti, ettei esimerkiksi kotimatkan ravissa meinannut enää pysyä reippaampien suokkien perässä.

Tallille palattiin hyvillä mielin. Reissussa hurahti noin 1,5 tuntia, vaikka matkaa ei kertynyt tavallista enempää. Vaan kyllä tällainen köpöttelykin on toisinaan paikallaan. Etenkin kun keli suosii eikä minnekään ole kiire.

lauantai 29. elokuuta 2015

Taitoarvostelua ja ensimmäinen metrin kisarata

Tallinmäen kisaviikonloppu jatkui lauantaina 1-tason estekisoilla. Olin ilmoittautunut Hilimalla 70 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 372 eli taitoarvostelu. Jetillä puolestaan menin 90 sentin luokan samalla arvostelulla sekä ensimmäistä kertaa metrin (iik ja jee!), jossa arvostelu oli puolestaan A.0.0. Tällä kertaa keli oli onneksi puolellamme, ja saimme nauttia puolipilvisestä ja sopivan lämpimästä päivästä.

Hiliman kanssa otin verryttelyssä rauhallisesti. Otimme parit hypyt pystylle ja okserille. Pystyhypyt menivät kivasti ja tasaisesti, kun maltoin odottaa hyppyä. Ensimmäiselle okserihypylle sain päähäni yrittää hoputtaa Hilimaa liian kaukaa hyppyyn, mitä se ei järkevänä ratsuna tehnyt. Hoputukseni takia tulimme liian lähelle estettä, joten puomi lähti kolisten mukaamme. Otin heti uuden lähestymisen ja odotin Hilimaa häiritsemättä, jotta se sai tehdä hypyn rauhassa ja puhtaasti. Nämä hypyt riittivät, ja jäimme odottamaan vuoroamme.

70 ja 90 sentin ratapiirros.
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Tie ykköselle oli ihan ok, vaikka Hilima pääsi hitusen oikaisemaan. Näin ponnistuspaikan ja odotin rauhassa, jolloin Hilima hyppäsi ykkösen hyvin ja nappasi toivotusti vasemman laukan. Myös kakkoselle tie oli kunnossa, ja Hilima selvitti senkin ihan hyvin. Kolmoselle tuli hitusen jarruttava hyppy, mutta este ylittyi vielä sujuvasti Hiliman napatessa siinä oikean laukan. Nelosenkin yli pääsimme ihan mukavasti. Viitosena ollut sarja jännitti minua hieman, mutta odottamalla rauhassa Hilima sai tehdä osuutensa ja selvittää sen puhtaasti. Sen jälkeen olimme vasemman laukan sijasta oikeassa laukassa, mutta niin vain Hilima vaihtoi itsensä pienen takajalkojen tasajalka-askeleen kautta lennosta vasempaan laukkaan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni kahdeksalla askeleella hyvin. Radan viimeiset esteet eli kaarevalla tiellä olleet kasi ja ysi menivät myös puhtaasti ja kivasti. Näin pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella, hieno Hilima!



Taitoarvostelupöytäkirjassa saimme maininnan kiireisyydestä sekä minulle kehotuksen pysyä keskellä hevosta. Muutoin tuomari kehui ratsastusta hyväksi vielä raa'alla hevosella. No, eihän Hilima nyt mitään konkari ole, mutta ei onneksi kuitenkaan ihan raakilekaan. Mainio tapaus se joka tapauksessa on. Pisteitä saimme 37,5 ja nappasimme 19 ratsukon luokassa neljännen sijan. Hieno Hilima, taas kerran. Tällainen hyvä suoritus tulikin tarpeeseen, sillä minua ja Hilimaa ei nähdä enää tällä tahdilla yhdessä kisaradoilla. Hilimakin kun löysi itselleen vuokraajaan, jolla on samaan tapaan etuoikeus kisoihin niin kuin minulla Jetin kanssa.

Hiliman jälkeen sain huilia hyvän tovin ennen kuin kisapäivä jatkui Jetin kanssa. 90 ja 100 sentin verryttelyt tein säästellen. Ensimmäisessä verryttelyssä otimme pari hyppyä pystylle ja yhden okserille. Toisessa verryttelyssä otimme vain pari hyppyä pystylle. Hypyt olivat ihan ok, ja Jetti liikkui ihan kohtuullisesti. Yritin olla hermoilematta ja jännittämättä enempiä, vaikka ensimmäinen metrin kisarata tietysti vähän tutisutti. Onneksi sitä ennen oli 90 sentin rata, joka ei enää onneksi ihan niin jännä korkeus ole.

90 sentin rata oli sama kuin 70 sentin rata eli lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jetti laukkasi ihan hyvin ja lähti ykköselle positiivisen askeleen kautta. Minä taas olin ilmeisesti torkuilla, sillä jäin hypystä. Sain onneksi päästettyä ohjat, joten en kiskaissut Jettiä suusta. Höhlästi virnuillen keräsin ohjat takaisin tuntumalle, ja pääsimme myös kakkosen yli puhtaasti. Kolmonen ylittyi ihan ok, mutta Jetti oli sen jälkeen ristilaukassa. Se järjesteli kavionsa vasempaan laukkaan ennen nelosta, mutta taisi nakata itsensä juuri ennen hyppyä takaisin ristilaukkaan. Niinpä kolautimme nelosta, mutta puomi pysyi paikoillaan. Jetti oli senkin jälkeen ristilaukassa. Edessä oli sarja, joka ilmeisesti aiheutti minussa pienen paniikkireaktion. Napautin Jettiä raipalla, josta se vähän hätääntyi. Se vaihtoi kuitenkin lopulta itsensä oikeaan laukkaan, ja sain menoa hieman rauhoitettua sarjalle tultaessa. Sarja sujuikin onneksi hyvin, ja muistin kehua Jettiä. Kuutosen ja seiskan suora linja meni ihan hyvin seitsemällä askeleella. Kasille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta matka jatkui vielä radan viimeiselle esteelle eli ysille kohtuullisesti ja kaiken lisäksi ihan oikeassa laukassa. Ysikin ylittyi ihan hyvin, ja pääsimme maaliin. Ei tyylipuhdas suoritus valitettavasti, mutta puhdas kuitenkin.

Pisteitä tästä radasta saimme Jetin kanssa 34 ja sillä lukemalla sijoituksemme oli 5/9. Tuomari toivoi istuntaani jäntevyyttä, varpaita pois ulkokierrosta, katsetta eteen sekä selän pyöreyttä pois. Lisäksi kommenttia tuli siitä, että jäin jahtaamaan laukkaa, mikä aiheutti kiireisyyttä. Positiivisena kommenttina oli se, että ratsastin radan reippaasti. Jetin kanssa sain rutkasti enemmän kommentteja ja parannusehdotuksia Hilimaan verrattuna. Perusvikani varmasti ovat molempien kanssa samat, mutta ne korostuvat Jetin kanssa, kun jään varmistelemaan ja nohittamaan sitä liikkumaan. Arvostelu tuntui realistiselta, sillä olen hyvin perillä näistä pulmista, joita yritän toki myös koko ajan parsia pois.

Metrin ratapiirros.
Metrin rata oli omansa, mutta onneksi helppo ja sisälsi vain seitsemän estettä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykköselle tullessa kannustin Jettiä äänellä, kun valtavat esteet taisivat sen verran kutkutella. Jetti hyppäsi ykkösen kuitenkin hyvin. Sitten minulle iski toisen kerran päivän aikana ihmeellinen vimma ja läpsäytin Jettiä esteen jälkeen raipalla. Ilmeisesti olin juuri saanut paniikkikohtauksen edessä odottavasta hurjasta okserista ja pelkäsin laukan sammuvan kaarteessa. En tiedä, mitä ajattelin, mutta napautus oli turha. Jetti osoittikin mieltään nykäisemällä päätään ja ratkaisemalla raippaongelman: se nimittäin putosi kädestäni (haha!). Meno tasoittui kuitenkin kakkosta kohti, ja Jetti hyppäsi sen ihan asiallisesti ja vieläpä oikeaan laukkaan laskeutuen. Kolmonen ylittyi pienellä kolautuksella, mutta matka jatkui. Neloselle tuli pikkuisen nopea käännös, taisin vielä ajatella aiempien ratojen tietä sarjalle. Este kuitenkin ylittyi hyvin. Sitten saimme laukata pätkän ihan rauhassa. Viitosen ja kuutosen suora linja meni tasaisesti seitsemällä askeleella. Edessä oli enää viimeinen este eli seiska. Sekin ylittyi tasaisen varmasti, ja niin olimme maalissa ensimmäisen metrin radaltani virhepisteettömästi. Jes! Taputtelin ja kehuin Jetin hyväksi, sillä se teki osuutensa oikein mainiosti. Tämä punavalkoinen ruusuke kyllä tuntui jopa piirun verran paremmalta kuin monet muut samanväriset.



Jälleen kerran mukava ja opettavainen kisapäivä. Hiliman kanssa jäi oikein hyvä fiilis, ja radat Jetin kanssa sujuivat korkeuteen nähden aika sujuvasti. Erityisesti metrin onnistunutta rataa hihkuin niin ääneen kuin mielessäni moneen kertaan. Minun pitää kuitenkin vielä oppia ottamaan Jetinkin kanssa rauhassa eikä hätäillä turhia. Nämä korkeudet kun ovat sille edelleenkin helppoja. Pitää vain siedättää omaa päätäni näihin korkeuksiin sekä treenillä saada lisävarmuutta, niin eiköhän se rentous sieltä hiljalleen löydy. Tasan sata senttiä, kaikkea sitä! Enpä olisi harrastukseni aloittaessa uskonut, että vielä jonain päivänä pääsen hyppäämään tätäkin korkeutta ratana. On se vain niin kivaa, kun on mahdollisuus vuokrata tällaista hevosta, jonka kanssa voi kehittyä eteenpäin.

Videoista kiitos Kaisalle ja Noralle!

perjantai 28. elokuuta 2015

Kotikentän ensimmäiset 1-tason koulukisat

Perjantaina Tallinmäellä järjestettiin ensimmäiset 1-tason koulukisat. Luulin pitkälle kisaviikkoon saakka, etten työreissuni takia ehtisi osallistua niihin. Kaikeksi onneksi ilmoittautumisia tuli niin hyvin, että ehdin kuin ehdinkin kisoihin mukaan. Ratsunani oli tietysti Jetti, ja aikatauluni takia menimme viimeisen luokan, joka oli helppo B:0 2009. Ratsukoita luokassa oli neljä. Sade oli kiusannut koko päivän, mutta onneksi kenttä pysyi ratsastuskunnossa, vaikka olikin lätäkköinen.

Verryttelyssä herättelin niin itseäni kuin Jettiä. Paria pohkeenväistöä ja peruutusta lukuun ottamatta en tehnyt mitään ihmeellisempää. Kunhan hain Jetin vastaamaan pyyntöön edetä sekä pyörittelin ympyröitä asetellen ja taivutellen. Jetti alkoi liikkua ihan kivasti ja pyöreähkönä. Testasin myös parit laukkalävistäjät, jotka sujuivat ihan hyvin. Huomasin kuitenkin kisapaineen tehneen tehtävänsä, sillä varmistelin aika paljon lävistäjien loppua enkä osannut ottaa niitä niin rennosti kuin treeneissä. Kun oma vuoroni oli yhden ratsukon päässä, keskityin pitämään yksinkertaisesti Jetin hereillä. Se kun on usein päässyt hyytymään juuri ennen kouluaitojen sisään siirtymistä. Tälläkin kertaa samaa ajatusta oli, mutta ei onneksi ihan niin pahasti. Kun pääsin siirtymään radalle, kävin heti näyttämässä tuomaripäädyn Jetille. Sehän oli tällä kertaa kamala, erityisesti vasemmasta kierroksesta. Oikeasta ei niin paha, mutta siinäkin Jetin piti vähän tuijotella. Lopulta sain tyyrättyä sen vasemmaltakin melkein uralla pysyen tuomaripäädyn ohi, mutta hassusti se keksi kyllä tuijotella. Sittenpä saimmekin jo lähtömerkin ja aloitimme radan.

Alkutervehdykseen tulimme hieman jännittyneesti, pitihän se tehdä aiemmin pelottanutta tuomaripäätyä kohti. Jetti pääsikin liikahtamaan tervehdyksen aikana. Pääsimme takaisin raviin, vaikka hitaasti. Numeroksi alusta 6, kommentteina kehu suoruutesta, mutta huomautus levottomasta pysähdyksestä. Onneksi tuomaripääty oli pian ohi, ja pääsimme keskiraviin. Ensimmäinen keskiravi erosi harjoitusravista, mutta oli hieman tikittävä. Sain kuitenkin tehtyä sekä alun että lopun ihan kohtuullisesti. Numeroksi 6. Kymmenen metrin voltti vasemmalle meni ihan mukavasti, ehkä hieman isona. Tuomari kuitenkin näki voltin täsmällisenä, numeroksi 7. Toinen keskiravi oli vähän tasaisempi, siitä 6,5. Kymmenen metrin voltti oikealle oli vähän jännittynyt, Jetti kehtasi vieläkin tuijotella tuomaripäätyä. Numeroksi 6. Kolmikaarinen kiemuraura tuli ratsastettua aika asiallisesti, mistä tuomari antoikin numeroksi 7 kommentoiden tahtia ja taivutuksia tasaisiksi. Lävistäjällä tehty kolmen askeleen käyntisiirtymä oli töksähtävä, numeroksi 6. Kuten arvata saattaa, tuomarin edessä tehty siirtymä käyntiin oli jännittynyt. Keskikäyntiosuudessa tajusin antaa Jetin kävellä rauhassa, jolloin numeroksi aiemmasta kohdasta ja tästä tuli 6.

Käynnistä tehty oikean laukan nosto oli hieman hidas, samoin kuin itse laukka, numeroksi 6 toiveena saada enemmän pyöreyttä. Kymmenen metrin voltti oli ihan ok, mutta tuomari toivoi selkeämpää taivutusta, numeroksi 6. Ensimmäinen keskilaukkalävistäjä lähti kivasti, ja sain jopa lyhennettyä laukkaa ennen siirtymistä raviin. Ravisiirtymä tosin tuli hitusen liian aikaisin, tuomari antoi kuitenkin numeroksi 8 (vau!). Ravi laukan jälkeen ja ennen pysähdystä oli hyvä, numeroksi 7. Pysähdyksen tullessa eteen minulle iski jokin kiire. En tajunnut pysähtyä kunnolla, vaan pyysin Jetin heti peruutukseen. Niinpä surituksesta tuli jännittynyt, vino ja hätäinen, numeroksi 5. Samoin hätäilin vasemman laukan nostamisen kanssa, jolloin se lähtikin hieman poikittaen, numeroksi 6. Voltti vasemmalle oli muuten ok, mutta taivutus olis saanut olla selkeämpi, numeroksi 6. Toinen keskilaukkalävistäjä meni hieman poikittaen ja ilman kunnollista valmistelua, numeroksi 5,5. Jetti pääsi pudottamaan ravillekin liian aikaisin, joten siitä numeroksi tuli 5. Lopputervehdykseen pääsimme mukavan suorana, mutta Jetti viimeisteli tuomaripäädyn kyttäyksensä jännittymällä vielä kertaalleen. Pääsimme kuitenkin sinne, minne piti ja tervehdimme lopuksi. Tästä numeroksi 6,5.



Suoritus tuntui selkään hieman erilaisemmalta kuin miltä se lopulta videolla katsottuna näytti. Hassua, kuinka oma tuntuma satulassa ei aina vastaa sitä, mitä se oikeasti on. Suorituksen jälkeen ällistyksekseni meidät kutsuttiin palkintojenjakoon ja vieläpä ensimmäisenä! Saimme tuomarilta 63,8 prosenttia ja seuraavat kommentit: "Tasainen suoritus, jota miellyttävä seurata. Hevonen liikkui melko hyvin tahdissa ja tasapainossa. Vielä huolellisuutta siirtymiin." Voi Jetilasta! Kaiken tuijottelunkin ohella se teki asiat niin hyvin kuin siltä ne pyysin. Kylläpä se vain osaa yllättää! Todella mukava huomata, kuinka koulutreeneistä on ollut apua. Vielä vain enemmän tarkkuutta ja täsmällisyyttä sekä minulle parempaa kehonhallintaa, niin suorituksemme menevät vielä parempaan suuntaan.

Videosta kiitos Kaisalle!

torstai 27. elokuuta 2015

Tallitestaus Nurmijärvellä

Sain yhdistettyä työ- ja hevostelumatkan, kun torstaina lähdin Noran matkassa ratsastamaan Uotilan Ratsastuskeskukseen Nurmijärvelle. Luvassa oli pienryhmän estetunti, ratsukoita oli viisi. Ratsukseni sain 2006 syntyneen Lida-tamman, jota en löytänyt Sukupostista. Tallin sivuilla Lidaa kuvaillaan kivaksi, rehdiksi hevoseksi, joka liikkuu kauniisti ja hyppää mielellään. Koulupuolella Lida taitaa helpon B:n asiat ja estepuolella siltä sujuu metri.

Alkuverryttelyssä saimme mennä osittain itsenäisesti ja osittain ympyrällä kahta puomia tahkoten. Lida oli aika rauhallinen ja sitä sai vähän patistella liikkumaan. Siitä tuli nopeasti mieleen Pera, sillä kun se ei liikkunut kunnolla, jäi sille aikaa kiemurrella moneen suuntaan. Opettaja neuvoikin ratsastamaan Lidan ohjan ja pohkeen väliin. Oikea kierros tuntui minulle hankalammalta. Siinä Lida pääsi venkoilemaan hieman enemmän. Vasemmalle sain sitä vähän paremmin suoristettua. Ulkoapujen merkitys korostui jälleen hyvin. Puomit sinällään menivät niin ravissa kuin laukassa ok. Kun vain sain Lidan etenemään hyvin ja suorana. Muutoin se pääsi liirailemaan tai hidastamaan. Lidan laukka tuntui siltä, että siinä saattoi ottaa monta pientä askelta tai sitten venyttää sitä isommaksi. Me menimme välillä tosin vähän mitä laukkaa sattuu, kun oikea vaihde ei sattunut silmään.

Ensimmäiset hypyt otimme molemmista suunnista ympyrällä ristikolle. Opettajalta tuli hyvin kommenttia mukautumisestani hyppyyn. Se kun tahtoo olla mennyt enemmän syöksymiseksi eteen ja jalustimille. Lisäksi myötäämistä piti miettiä tarkemmin: ei liikaa, mutta ei liian vähänkään. Esitettyäni vaikka millaisia muutoksia, napsahtivat muutamat hypyt mukautumisineen kohdilleen. Niiden tuntuma jäi hyvin mieleen: helppoa, sujuvaa ja kaiken lisäksi samassa tahdissa hevosen kanssa. Hypyn odottaminen oli tietysti avainsana samoin kuin se, että lähdin hyppyyn rauhassa ja liikoja itse ponnistamatta.

Tämän jälkeen tulimme vasemmassa kierroksessa kolmen ristikon innarisarjan ja siitä neljän askeleen päässä olleen puomikasan, joka nousi lopulta okseriksi. Meillä Lidan kanssa tehtävä sujui aina sen mukaisesti, millaista laukkaa olimme tulleet innarille. Jos tulimme hitaasti, rämmimme. Jos tulimme liian pitkänä, rämmimme. Yllättävää, eikö? Tunnustelin ja haeskelin oikeanlaista laukkaa ja pari kertaa sen löysinkin, mutta vaikeaa se oli. En vain saanut siihen sellaista otetta, että se olisi löytynyt joka kerta uudelleen. Innarin ja puomikasan/esteen väli taas tuppasi jäämään ahtaaksi. Lida pääsi innarisarjan jälkeen venyttämään niin, että ahdasta oli. Niinpä rymistelimme puomikasan parikin kertaa matalaksi. Ehkä myös okserilta otimme puomin mukaamme. Lopulta tajusin ottaa pidätteen heti viimeisen innariristikon jälkeen, mikä auttoi hieman. Paras vaihtoehto olisi toki ollut saada oikeanlainen laukka kuntoon jo ennen innarille tuloa, vaan nyt menimme näin.

Tunnin loppuun hyppäsimme vielä suoralla linjalla olleet innarisarjan ja okserin, jatkoimme siitä ensimmäiselle lävistäjäpystylle, jonka jälkeen tulimme vielä toisen lävistäjäpystyn. Innarisarja ja okseri menivät samaan tapaan kuin tähän asti. Lävistäjäpystyn lähestymisessä jäin arpomaan ponnistuspaikkaa, jolloin emme sattuneet kovin hyvään kohtaan, ja Lida nappasi puomin mukaansa. Toiselle lävistäjäpystylle tuli hieman kiireinen käännös, mutta pääsimme sen yli hieman paremmin. Saimme kuitenkin tämän ensimmäisen lävistäjähypyn, ja nyt tarkemmalla ratsastuksella se meni asiallisesti.

Siihen päättyikin minun hyppelyni ja pääsin viereiselle kentälle tekemään loppuverryttelyn. Tallilla on tosiaan yksi iso kenttä jaettu este- ja koulupuoleksi. Kuinka näppärää! Loppuravissa Lidan moottori käynnistyi viimein, ja se tarjosi mukavan vetävää ja pyöreää ravia ja ennen kaikkea suoraa moista. Hyppääminen oli näemmä viimein herättänyt sen, ja se tuntui tällaisena varsin kivalta. Jos olisin saanut sen viriteltyä moiseksi jo hyppyjen aikana, olisi homma parantunut selvästi. Vaan oli kiva nähdä tammasta tämäkin puoli, vaikka sitten vasta loppuravissa. Tunti oli joka tapauksessa hyödyllinen. Opettaja korjasi hyvin mukautumistani esteille, ja tehtävät pysyivät sopivina siihen nähden, että olin uudella ratsulla liikkeellä. Korkeudetkin olivat maltillisia, maksimissaan 70–75 sentin tuntumassa. Kivaa siis oli ja tulipahan testattua pitkästä aikaa uusi talli! Kiitos tästä ja kaikista järjestelyistä Noralle! Ei muuta kuin seuraavaa tallitestausta odottamaan.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Sisäohjariippuvuuden hoitoa

Keskiviikon tunnilla oli koulua peräti yhdeksän ratsukon voimin. Tuntuipa se paljolta pitkästä aikaa. Ratsukseni sain Manun, joka jatkoi edelliseltä tunnilta. Tunnin teemana oli kulmien ratsastaminen sekä ulkoapujen käyttö. Ratsastimmekin koko tunnin kulmia ja pääty-ympyröitä. Kulmat teimme ensin pysähdyksen kautta. Kun se alkoi toimia, siirryimme käyntiin ja raviin. Lopulta kulmia sai tulla laukassa, mikäli se oli sopivasti hanskassa.

Pysähdyksen kautta ratsastetuissa kulmissa ehdin hyvin ajatella ulkoapujen käyttöä ja sisäohjan jättämistä rauhaan. Minunlaiselleni sisäohjan lumoihin joutuneelle oli todella opettavaista oikeasti nakata se löysäksi ja mennä kulmat ulkoavuilla. Manu hoksasi tehtävän jujun nopeasti, se taisi tehdä samaa kuviota jo edellistunnilla. Opettaja oli ihanan tarkka ja huomautti pienimmästäkin roikkumisesta sisäohjassa. Sen ansiosta sain jätettyä sen minuksi ihailtavan hyvin rauhaan niin pysähdysten kautta kuin käynnissä tehdyissä kulmissa. Ulkopohje käänsi ja ulko-ohja tasapainotti tarvittaessa, mutta sisäohja pysyi hiljaa. Koko ajan käynnissä pysyen tehtävä sujui myös mukavasti. Mitä nyt Manua sai hieman nohitella liikkumaan hieman pontevammin.

Kun ulkoapujen käyttö alkoi luonnistua, sai kulmia alkaa ratsastaa tavallisesti asetuksen kanssa. Sisäohja pääsi siis käyttöön, mutta edelleen piti muistaa sen pieni rooli. Lumouduin tietysti paikoin sisäohjasta, mutta sain kuitenkin petrattua ulkoapujen käytössä. Manu oli hyvä peili sille, milloin tein kulmat oikein, milloin roikuin apinana sisäohjassa. Kun käänsin ulkoavuilla ja pyysin sisäohjalla vain kevyen asetuksen, meni Manu kulmat tasaisesti ja pyöreähkönä. Jos taas nyin sisäohjaa ja odotin ihmettä, kipitti Manu kulmat hirvenä. Ravissa meillä oli Manun kanssa vähän erimielisyyksiä etenemisestä. Manu halusi kipittää, minä taas mennä vähän rauhallisemmin. Neuvottelimme tästä oikeastaan tunnin läpi, mutta onneksi pääsimme aina hetkittäin yhteisymmärrykseen. Niinä hetkinä ravi oli mukavan tasaista ja pyöreää vailla kiirettä ja hätäilyä. Etuosa olisi toki saanut olla kevyempi, mutta opettaja kehui Manun ottavan vatsalihaksensakin paikoin käyttöön.

Ratsastimme kulmien lisäksi pääty-ympyröitä niin ravissa kuin laukassa. Lopulta laukkaa sai mennä myös koko kentällä, jos se oli sen verran hanskassa. Raviympyröillä ulkoapujen merkitys korostui hyvin. Manu pyrki hieman suurentamaan ympyrää, jos en muistanut kääntää sitä ulkoa kunnolla. Sisäohjassa roikkuminen kun ei yllättäen korjannut tätä. Ympyrällä ehti kuitenkin mukavasti korjata tilannetta, kun siinä saattoi olla kierroksen tai pari. Vuorottelin aika paljon kevyen ja harjoitusravin välillä. Manu tuntui toimivan vaihtelevasti niiden välillä, joten ilmeisesti hetkittäin istuin asiallisesti, sitten taas hytkyin epätasapainossa.

Laukassa sisäohjan jättäminen rauhaan oli vaikeinta. En tiedä, millaisena oikotienä sitä pidin, vaikka se ei kyllä auttanut missään. Pitäydyimme Manun kanssa valtaosan laukkaosuudesta ympyröillä. Manu kun pääsi vähän kipittämään, joten ympyrä auttoi kursimaan sitä kasaan. Oikeassa laukassa sain ulkoapuja toimimaan paremmin, joten siihen suuntaan saimme järkevimmät hetket. Niissä Manu laukkasi maltilla, mutta ihan pontevasti ja hitusen jopa lyhyempänä. Sain istuttua myös paikoin aika hiljaa, mikä tietysti paransi menoa. Oikeassa laukassa tohdinkin kokeilla muutamat kulmat, jotka sujuivat ihan hyvin. Vasemmassa laukassa ulkoavut jostain syystä jäivät puoitiehen. Sinällään hassua, sillä vasen käteni ei ole kovin hyvä sisäkätenä eli periaatteessa en sillä pysty niin roikkumaan ohjassa kiinni. Ilmeisesti oikea puoleni ei toisaalta ole kamalan hyvä ulkopuolena, mikä varmaan selitti vähän tätä. Niin tai sitten oikealle kiertyvällä istunnallani oli oma lusikkansa sopassa. Kunnon loksahdusta emme vasemmassa kierroksessa saaneet, mutta paikoin siinä oli kuitenkin oikeaa ajatusta.

Loppuraveissa neuvottelimme vielä kertaalleen siitä, onko kipittäminen hyvä vai huono juttu. Päädyimme puolittaiseen kompromissiin: välillä Manu kipitti, välillä ei. Tiedän Manun reagoivan epätasaiseen istuntaan kipittämällä, vaan eipä sitä yhden tunnin aikana korjata. Onneksi kuitenkin tajusin aina miettiä istuntaani, kun pidätteet eivät menneet oikeaoppisesti läpi. Tunnissa parasta olivat ne hetket, kun sain tehtyä käännökset sisäohjalla rennosti asettaen ja oikeasti ulkoavuilla kääntäen. Kulmat olivat silloin niin helppoja. Ei tietoakaan punkemisesta minnekään. Laukassa puolestaan oikean kierroksen hallitut ja tasaiset hetket olivat tosi kivoja. Nekin hetket olivat helppoja ja sujuvia eikä silloin tarvinnut huolehtia mistään ylimääräisestä. Kun saisin Manun kaikissa askellajeissa samanlaiseksi, olisi meno sangen mainiota. Treeniä Manun kanssa lienee luvassa jatkossakin, se kun sattuu näillä näkymin olevan todennäköisin koulukisaratsuni.

Kisatreeneissä taas

Keskiviikon hevostelut alkoivat Tallinmäellä kolmen ratsukon estetunnilla. Ratsunani oli Jetti, jotta ehdin hypätä sillä ennen lauantain kotiestekisoja. Tunnin alussa verryttelin Jetin itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Sitä sai taas herätellä, kun se keksi muka vähän tuijotella päätyjä. Laukassa se toimi jo ihan asiallisesti, ja sain tehtyä vaihtoja, jotka eivät olleet ihan niin jarruttavia kuin yleensä.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme muutaman kerran molemmista suunnista pääty-ympyrällä ravipuomit, joiden jälkeen nostettiin laukka ja tehtiin laukassa pienempi ympyrä kavaletin yli. Ravipuomeilla tahmailimme hieman, mutta toistoilla ne paranivat. Oikeassa kierroksessa Jetti jopa esitti oma-aloitteisesti mukavan etenevää ravia. Kavalettihypytkin sujuivat ihan hyvin. Sain tehtyä tarvittavat ratkaisut ajoissa enkä jäänyt varmistelemaan liiaksi.

Seuraavaksi hyppäsimme ympyrällä oikeassa laukassa pystyä ja vasemmassa laukassa okseria. Molempia esteitä korotettiin aina hyppyjen välissä, kunnes ne nousivat 90 senttiin. Molemmilla esteillä tiet olivat hieman hukassa, ja Jetti pääsi valumaan lähestymisissä ulos. Oikeassa kierroksessa tämä tarkoitti ristilaukkoja esteen jälkeen. Niitä oli taas vaikea saada korjattua. Jetti jäkitti sinnikkäästi joko ristilaukassa tai korjasi itsensä vasempaan eli kierrokseen nähden väärään laukkaan. Kaipa sitten keikuin kyydissä niin, ettei Jetti päässyt vaihtamaan myötälaukkaan. Reilulla johtamisella sain laukan lopulta pysymään oikeana hypynkin ajan. Jetti keksi myös livahtaa kerran pystystä vasemmalta ohi. Itse en tajunnut, mitä tapahtui, mutta opettaja arveli Jetin jääneen lähestymisessä vinoksi. Silloin se helposti livahtaa esteen yli, jos se on vähänkään isompi. Tämä arvio oli kyllä hyvin todennäköinen, olimmehan esittäneet vähän vinkkarallaan olleita lähestymisiä jo pienempänä olleelle pystylle. Okserille otetuissa hypyissä vinous oli edelleen pieni pulma, mutta sitä isompi oli laukka, joka ei pyörinyt riittävästi. Kertaalleen tulimme hitaassa laukassa liian lähelle eikä Jetti päässyt enää nousemaan 90-senttisen okserin yli. Niinpä se keilasi esteen kunnolla mukaansa. Tämän jälkeen tajusin herättää Jetin ja olla lähestymisessä tarkempi, jolloin Jetti pääsi hyppäämään okserin helposti ja puhtaasti.

Tunnin lopuksi hyppäsimme vielä viiden esteen radan. Se sisälsi kaksi kaarevaa linjaa, jotka tultiin periaatteessa kahdeksikkona. Niiden jälkeen hypättiin vielä yksittäinen muuri. Radan esteet olivat muuria lukuun ottamatta metrin tuntumassa. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Mietin tovin, mahtoiko Jetti herätä, mutta se tuntui ihan kohtuulliselta. Siitä huolimatta emme sattuneet ykköselle hyvään ponnistuspaikkaan, vaan ajauduimme vähän lähelle. Jetti kömpi esteen yli ja laskeutui toivotusti vasemmassa laukassa. Yritin saada laukan jatkumaan kaarevan tien päässä odottaneelle okserille. Laukka ei päässyt rullaamaan parhaiten, joten nappasimme okserilta puomin mukaamme. Sen jälkeen hain paremman laukan, jolloin kolmosena ollut toinen okseri ylittyi hyvin, ja pääsimme sujuvasti kaarevan tien päässä olleelle pystylle samoin kuin yli siitä. Kaiken lisäksi Jetti laskeutui toivotusti oikeassa laukassa, hurraa! Tie viitoselle eli muurille kävi hitusen estelinjan ulkona, kun olin katsonut esteen sijainnin hieman väärin. Sille olisi pitänyt kääntää nopeammin kuin olin ajatellut. Onneksi tilaa oli sen verran, että sain korjattua Jetin esteelle, ja pääsimme siitä sujuvasti yli. Siinä olikin pieni miniratamme.

Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Tunnissa hyvää oli se, että Jetti liikkui loppujen lopuksi aika kivasti. Sain jopa tehdä tasapainottavia puolipidätteitä. Petrattavaa olisi ollut teiden ratsastamisessa ja Jetin pitämisessä suorempana. Ajatukseni olivat hieman liikaa jo itse hypyssä, jolloin elämä ennen niitä tuppasi unohtumaan. Positiivista oli kuitenkin se, että metrin esteet hujahtivat kepoisasti, myös kuskin mielestä. Seuraavaksi saan opetella keräämään Jetin energian vähän paremmin kasaan. Nyt ehkä viipotimme vähän huolimattomasti ja pitkänä. Pientä ryhtiä ja tasapainoa, myös kuskille, niin johan alkaa sujua tasaisemmin. Tämän treenin perusteella kotiestekisojen metrin luokan pitäisi mennä ihan asiallisesti, kunhan vain muistan ottaa hypyn kerrallaan turhia hätäilemättä.

tiistai 25. elokuuta 2015

Luovuttajana liikkeellä

Tiistaina kävin Tallinmäen tunnin hieman tavallista aikaisemmin, ja ratsunani oli kaiken lisäksi Hilima. Kolmen ratsukon tunnilla oli luvassa koulua sekä hieman hyppelyitä.

Koulupuolella teimme ravissa loivia kiemuroita sekä sen keskikaareen voltin. Tie löytyi kiemuralle ihan hyvin, mutta paikoin Hilima jäi kiireiseksi eikä asettunut toivotusti. Yllättäen oikea kierros oli se vaikeampi, jälleen kerran. Asetukset tosin menivät siihen suuntaan vasempaan verrattuna helpommin läpi, mutta Hiliman sisälle punkeminen oli siinä jopa ravissa paikoin melkoista. Vasemmassa kierroksessa tehdyt voltit oli helpompi pitää oikeanlaisina, mutta asetus ei puolestaan aina mennyt läpi. Välillä sain kuitenkin molempiin suuntiin rauhallisempia ja tasaisempia hetkiä, vaikka niidenkin eteen sai työskennellä hitusen tavallista enemmän.

Seuraavaksi otimme laukan työstöön. Kuviona oli pyöräyttää pääty-ympyrä ja mennä sitten lävistäjä hallitusti sen lopussa raviin siirtyen. Joo ei. Nakkasin tehtävän kuultuani hanskat tiskiin. Minä, hallittu laukka, lävistäjä ja Hilima emme toistaiseksi mahdu samaan lauseeseen, ja sekös ärsyttää! Asennevammani ei auttanut. Vasemmassa kierroksessa laukka oli ihan ok, mutta putosi naurettavan aikaisin lävistäjällä raviin. Oikeassa laukassa ei edes pääty-ympyrästä tullut oikein mitään. Hilima kipitti ja punki sisälle, minä mutristelin ja sadattelin selässä. Hoh! Opettaja yritti parhaansa mukaan auttaa, mutta minä olin jo luovuttanut enkä saanut yritettyä kunnolla. Sisäinen pirulaiseni hoki vain, kuinka en osaa enkä tule oppimaankaan eikä mikään saanut minua enää tsemppaamaan kunnolla. Viime aikoina koulutuntien laukkatehtävät Hiliman kanssa ovat poikkeuksetta aiheuttaneet vain todella pahan mielen. En vain yksinkertaisesti osaa ratsastaa Hilimaa kunnolla saati tehdä oikeanlaisia korjauksia. Se ärsyttää niin paljon! Tällä asenteella ei kyllä sinne satulaan olisi asiaakaan, vaan kuvittelen aina oppineeni kuin taikaiskusta ratsastamaan. Hampaita purren sain ehkä pari kolme järkevämpää laukka-askelta oikeassakin laukassa, kunnes tehtävä sai riittää meille. Lävistäjiä en siis juuri tahkonnut, kun koko paletti levisi oikeassa laukassa käsiin.

Hyppelyt otimme ympyrällä niin pystylle kuin okserille. Ne sujuivat ihan kohtuullisesti, vaikka aikaisemmat kinastelumme olivat virittäneet Hiliman levottomaksi enkä saanut enää sitä kovin rentoutettua. Tällä kertaa kuitenkin sain odotettua hypyt enkä sukeltanut omia aikojani pahemmin. Hyppäsimme myös pari kertaa kahdeksikon, johon sisältyi kaksi kaarevaa linjaa. Ensimmäinen kierros meni vähän lyhyellä, jännittyneellä laukalla, jolloin meno ei ollut kovin rentoa. Toinen kierros meni jo paremmin, vaikka vieläkin olisi saanut olla paljon rennompaa ja huolettomampaa. Positiivista oli se, että maltoin edelleen odottaa hyppyjä, ja Hilima taisi napata kaikki laukanvaihdot oikein.

Loppukäynnit menimme peltolenkin kautta. Onneksi, todellakin onneksi tunti päättyi muutamaan ihan kivaan hyppyyn. Vaikka niistäkin huolimatta kylvin pohjamudissa ja piiskasin itseäni kurjasta ratsastuksesta. Vähitellen onneksi sain kiivettyä itsesäälilammikosta ja tulin siihen tulokseen, että Hilima on erilainen ja eri tavalla ratsastettava hevonen verrattuna esimerkiksi Jettiin, joten en voi olettaa, että se toimisi samoilla säädöillä. Toki toivoisin osaavani ratsastaa sitä paremmin, mutta siinä on vielä työnsarkaa edessä. Halusin tai en. Näppärä ja mukava hevonen se on, mutta ei se kyllä turhaan ratsastajan virheitä paikkaile. Sepä tekeekin siitä hyvin opettavaisen ratsun. Kunhan vain saan oman asenteeni ja pinnani kuntoon, niin sitten voimme taas treenailla lisää.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Mummoilemassa kisaradalla

Kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina oman seuran 1-tason estekisoilla. Olin ilmoittautunut niihin Lorella 80/90/100 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 367.1. Meidän korkeutenamme oli tietysti 80 senttiä. Luokassa kisaajia oli yhteensä kahdeksan.

Lore ahkeroi ennen minua kaksi pienempää rataa, joten tein verryttelyt sen kanssa maltillisesti. Lorea ei tarvinnut lämmitellä enää, joten testasin vain ratin, jarrun ja vähän kaasua. Minua kun kehtasi muka jännittää! Hyppyinä otin pystyn kolmesti ja okserin kahdesti. Hypyt sujuivat ihan mukavasti enkä syöksynyt niissä ihan kamalasti, vaikka olisin saanut vielä vähän hillitä itseäni. Muutoin kävelin verkassa ja annoin Loren vähän levätä. Ennen maneesiin siirtymistä hurautin vielä pätkän laukkaa. Radalle päästyämme tervehdin tuomaria ja lähdimme matkaan vasemmassa laukassa.

Noralle kiitos tästä!
Lore laukkasi kaikessa rauhassa, minä kun hidastelin selässä ja jännitin Loren innostuvan liikaa, hoh. Ykkönen ylittyi hyvin, ja reilulla johtamisella Lore nappasi siinä oikean laukan. Kakkoselle tuli kolautus, mutta laukka kuitenkin vaihtui toivotusti vasempaan. Kolmosen ja nelosen suoralle linjalle tulimme sangen maltillisessa laukassa. Kolmonen ylittyi kuitenkin hyvin, mutta huomasin jäävämme kauas viidellä askeleella. Ratkaisin tilanteen tekemällä pieniä puolipidätteitä, jotta Lore saisi kuudennen askeleen mahtumaan. En uskaltanut ratsastaa eteen, sillä pelkäsin hukkaavani ponnistuspaikan. Tulimme neloselle aavistuksen lähelle, mutta ei pahiten, ja niin Lore pääsi siitäkin puhtaasti yli. Viitoselle näin tulevan pikkuaskeleen ja nyt päätin pyytää Loren hyppyyn hieman kauempaa. Se vastasi hyvin, mutta kolautti puomia takasillaan. Se pysyi onneksi ylhäällä. Viitosen jälkeen sain korjata Loren ravin kautta oikeaan laukkaan. Ehdin onneksi tehdä sen riittävän ajoissa. Tie kuutoselle tuli hyvin, mutta kolautimme sitäkin. Lore ei vaihtanut siinä laukkaa vasemmaksi, vaan korjasin sen ravin kautta. Seiskan ja kasin suora linja meni asiallisesti neljällä askeleella, ja näin pääsimme perusvaiheen rauhallisesti ja puhtaasti maaliin.

Uusintaan lähtiessä yritin hieman kasvattaa laukkaa. Paino sanalla hieman, sillä se jäi enemmän ajatuksen tasolle. Käänsin vähän tiukemmin uusinnan ensimmäisille esteille eli ysin ja kympin suoralle linjalle. Nyt menimme välin viidellä askeleella, joten jotain muutosta onneksi tapahtui. Yhdelletoista tulimme hieman lähelle, mutta Lore hyppäsi puhtaasti. Sen jälkeen olimmekin vastalaukassa, jota en ehtinyt alkaa korjata. Kahdelletoista kun piti päästä vikkelästi. Jarruttelin menoa jostain syystä melkoisesti, ja niin hyppäsimme kahdennentoista esteen aika hitaassa laukassa. Olin kuitenkin päättänyt ottavani hypyn rauhassa, jotta pääsisin kääntämään tiukemman tien uusinnan viimeiselle esteelle eli kolmelletoista. Suunnitelma toimi, ja pääsimme ajattelemastani kohdasta kääntymään. Laukka oli edelleen hyvin rauhallista, vaan niin vain Lore selvitti uusinnan viimeisenkin esteen, ja pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella, jes.



Radan jälkeen uskalsin taas hengittää. Lore oli ihanan fiksu ja asiallinen! Se kuunteli kaikki pyyntöni hienosti ja kesti mummoiluni hyvin. Videolta katsottuna menimme kyllä paikoin turhankin rauhassa, vaan enpä sortunut hätäilemään. Radassa kivaa oli se, että tajusin pienemmillä ja kevyemmillä pidätteillä kontrolloida menoa, jolloin tempo ei niin vaihdellut eikä lähestymisistä tullut hätäisiä. Radalla oli sellainen olo, että sain tehtyä ne ratkaisut, jotka ajattelinkin. Lisäksi ehdin myös ajatella radalla, kaikkea sitä! Loppujen lopuksi rauhallinen ratamme vei meidät tuloksissa ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi eli sijoituksemme oli 3/8. Ajasta olisi pitänyt pudottaa kolme sekuntia pois, jos olisi mielinyt ruusukkeille. Sujuvammalla etenemisellä se olisi tullut itsestään, mutta nyt tällä mummomeiningillä siihen ei ollut toiveita. Seuraavalla kerralla minun pitää uskaltaa antaa Loren laukata vähän enemmän. Vaan kisoista ja etenkin Loresta jäi oikein hyvä mieli. Nyt tekemisessä oli tolkkua eikä mitään turhaa hätäilyä. Kivaa!

Videosta kiitos Alekseille!

lauantai 22. elokuuta 2015

Kolmas kerta

Lauantaina taisin herätä kisojen takia aikaisemmin kuin tähän mennessä. Kello kun soi jo 4.30. Suuntana oli Kalajoki ja Rannikon Ratsastajien sekä neljän muun seuran yhteistyössä järjestämät 2-tason estekisat. Me Jetin kanssa hyppäsimme tällä kertaa maltilliset 80 senttiä arvostelulla 367.1, kun muita meille sopivia luokkia ei ollut.

Koska hevoset matkasivat noin kaksi tuntia, kävelytin Jetin pidemmän kaavan mukaan ennen kuin hyppäsin selkään. Verryttelyalueena oli mukavasti ulkokenttä, joka oli mainiosti ihan kisakentän vieressä. Verryttelyssä tein temponvaihteluita herättääkseni Jetin. Se oli hieman tahmea, mutta alkoi vähän reipastua. Hyppyjä otimme muutamat ristikolle sekä pystylle ja okserille. Kaikesta päästiin kerralla yli, mutta paikoin hieman hitaasti. Jetti myös nappasi jatkuvasti hypyissä ristilaukkoja tai vääriä laukkoja, oikea laukka ei millään meinannut säilyä. Vaihdot askeleessa olivat myös sangen hitaita, välillä en meinannut saada vaihtoa edes läpi. Mikähän siinä on, että kisapaikalla vaihdot alkavat näin tökkiä? No, joka tapauksessa hypyt kuitenkin onnistuivat. Ennen kuin poistuin verryttelystä, otin parit pidennykset ja lyhennykset laukassa sekä hyppäsin pystyn. Sen jälkeen pääsin kisaradalle vuorossa olevan ratsukon ajaksi. Näytin Jetille huolellisesti radalla vastavaloon olleen muurin, muutoin radalla ei ollut mitään erikoista.

Ykköseste oli oikeasti okseri, kakkonen pysty
ja kolmonen muuri.
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ihan asiallisesti liikkuen. Ykkönen ylittyi hyvin, ja sain korjattua ristilaukan ajoissa oikeaksi laukaksi. Kakkosesteellä olin itse hieman myöhässä, mutta Jetti ei pahastunut siitä onneksi. Pääsimme siitä kaarevan tien päässä olleelle kolmoselle eli muurille kahdeksalla askeleella ihan hyvään ponnistuspaikkaan, joten este ylittyi hyvin. Neloselle tulimme hieman lähelle, mutta Jetti keräsi kavionsa siitä yli ja vaihtoi vielä laukan toivotusti oikeaan jo hypyssä. Viitosena olleelle askeleen sarja päästiin puhtaasti, vaikka Jetti kopautti molempien esteiden puomeja. Sen jälkeen olimme väärässä laukassa, vaan kaarevan linjan päässä ollut kuutonen tuli ennen ajatustakaan vaihdosta vastaan. Jetti selvitti sen siitä huolimatta. Sen jälkeen olimme ristilaukassa ja yritin korjata sitä pois, tuloksetta tosin. Tätä ährätessäni unohdin ajatella perusradan viimeistä estettä. Niinpä tie sille tuli ratsastettua kehnosti. Sille tulikin jarruttava hyppy, mutta Jetti pelasti ja ylitti sen puhtaasti. Näin pääsimme perusradan virheettä ja saimme jatkaa uusintaan.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille tuli hieman hidas hyppy, mutta muuten ihan ok. Jetti nappasti hypyssä toivotusti oikean laukan. Kaarsin ysille hieman pienemmän tien, ja se ylittyi ihan ok. Kympille kaarsin myös hieman lyhyemmin ja kannustin Jettiä äänellä, ettei kaarre hyydyttänyt laukkaa. Jetti hyppäsikin esteen hyvin ja vaihtoi laukan oikeaan. Kympille eli sarjalle tulimme nyt paremmin ja selvitimme sen ongelmitta. Sen jälkeen Jetti tosin oli ristilaukassa, jota yritin korjata, mutta taas tuloksetta. Jäin nyhräämään vaihtoa sen verran, että laukka pääsi vähän hiipumaan. Siitä huolimatta sain ratsastettua perusrataa hieman paremman tien, ja pääsimme vielä uusinnan viimeisen esteen puhtaasti maaliin.



Näin oli ohi 2-tason kolmas kisasuorituksemme. Mukava puhdas nolla, mutta ajaltaan sen verran hidas, ettei meillä ollut toiveita palkintojenjakoon pääsemisestä. Tuloksemme olikin 13/26. Ajasta olisi pitänyt nipistää kolmisen sekuntia, niin olisimme napanneet viimeisen ruusukkeen. Eihän se mahdoton olisi ollut, mutta tänään menimme näin. Radasta jäi kuitenkin hyvä mieli, sillä hyppääminen oli varmaa. Toki väärät ja ristilaukat hieman harmittivat, mutta tällä korkeudella selvisimme vielä, vaikka rämmimmekin pätkän niissä. Oman suorituksen jälkeen olikin mukava katsoa aurinkoisessa loppukesän kelissä ponien ja suomenhevosten Pohjois-Suomen mestaruuskamppailut ja niiden jälkeen huristella kotiin.

Videosta kiitos Annulle!

perjantai 21. elokuuta 2015

Maalua tai koutoilua eli maastoilua ja koulua

Perjantaina oli taas kisoja edeltävän liikutuksen aika. Päätimme Kaisan kanssa käydä lyhyemmän maastolenkin, jonka jälkeen työskentelisimme vielä tovin kentällä. Me Jetin kanssa otimme tällä kertaa häntäpaikan Kaisan ja Vaken takaa.

Maastoreissun kävimme talvilenkeiltä tutulla reitillä, joka meni valtaosin teitä pitkin. Vaikka urhea Vake oli vetohevosena, keksi Jetti hieman kyttäillä matkalla. Jetti olisi tarvinnut turvahevosen taaksekin, mieluusti varmaan sivuillekin. Joka tapauksessa köpöttelimme tietä pitkin käynnissä ja ravissa. Lenkin ainoan laukkapätkän otimme sopivasti sen ainoalle metsäpolkuosuudelle. Vake laukkasi kohtuullisesti samoin kuin Jetti, joka osasi ottaa aika rennosti, kun Vaken katoamista horisonttiin ei tarvinnut pelätä. Paluumatkalla kivensiirtotöitä tehneet koneet olivat Jetin mielestä hurjan epäilyttäviä, vaan onneksi Vake johdatti meidät turvallisesti niidenkin ohi.

Kentällä tein muutamia peruutuksia, pohkeenväistöjä sekä laukanvaihtoja. Peruutukset lähtivät alun jälkeen aika kivasti ja pehmeästi. Väistöt olivat hieman nihkeitä, kun taisin jäädä enemmän hoputtamaan Jettiä eteen kuin ajattelemaan väistöä. Kummastakaan ei tahtonut ensin tulla mitään, mutta pienellä keskittymisellä sain korjattua omaa vaikuttamistani, jolloin Jettikin esitti parempia väistöjä. Laukanvaihtoja hurauttelin eri kuvioilla, ja ne sujuivat aika mukavasti. Saan tehtyä laukanvaihtoavut nykyisin paljon rauhallisemmin ja sitä myöten selkeämmin, jolloin Jettikin tietysti vaihtaa helpommin. Seuraava askel on alkaa säilyttää eteenpäinpyrkimys myös niiden aikana, sillä nyt valmisteluni hieman hidastavat Jettiä.

Loppuraveissa Jetti tarjosi oikein mukavaa menoa. Se pysyi pyöreänä ja liikkui pitkälti itse. Jos pohjetta piti käyttää, reagoi Jetti siihen hyvin. Sellaisella ravilla olisi ihan kiva joskus päästä tahkoamaan kouluohjelmakin. Mutta nyt siitä oli kiva nauttia ihan näin treenin päätteeksi. Jospa näillä fiiliksillä ja treeneillä se 2-tason 80 sentin ratakin menisi mukavasti.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Myöhästelevä kuski

Keskiviikkona pääsin tallin uuden opettajan tunnille. Ratsukoita oli kahdeksan, ja aiheena oli esteitä. Hyvä niin, sillä sunnuntaina on seuran estekisat vuorossa. Ratsukseni sain mukavasti edelliseltä tunnilta jatkaneen Loren, jolla ilmoittauduin kisojen 80 sentin luokkaan.

Alkuverryttelyssä ravasimme pääty-ympyrät, joilla oli ylitettävänä kaksi puomia. Pitkät sivut menimme kevyessä istunnassa. Sitten jatkoimme ympyrät ravissa, mutta laukkasimme pitkät sivut, edelleen kevyessä istunnassa. Lore liikkui tehtävällä ihan mukavasti, mutta tahtoi hieman mennä etuosa ulompana. Ohjeeksi tuli siirtää etuosa takaosan edelle. Kevyt istunta löytyi niin ravissa kuin laukassa ihan hyvin, kun muistin kääntää lantion alle enkä antanut selän mennä notkolle. Opettaja muistutti pitämään ranteet suorassa ja lonkat auki eli polvet pois puristamasta.

Ensimmäiset hypyt otimme pituushalkaisijalla olleelle ristikolle (ratapiirroksen este 5) kahdeksikolla. Lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Ensimmäinen hyppy oli ihan ok, ja Lore vaihtoi laukan toivotusti vasempaan. Toinen lähestyminen pääsi valumaan hitusen vasempaan reunaan, mutta Lore nappasi silti oikean laukan. Toinen tehtävä oli viiden askeleen suora linja (esteet 2–3) oikeassa laukassa. Ajauduimme ensimmäiselle esteelle hieman lähelle, mutta Lore venytti välin kuitenkin viidellä askeleella. Kolmantena tehtävänä tulimme kaarevan linjan (esteet 5 ja 4) oikeassa laukassa. Tie ja hypyt olivat ihan ok, mutta laukka ei vaihtunut, joten korjasin ravin kautta. Meillä oli Loren kanssa yhteinen ote hukassa, mutta onneksi se meni nämä pienet esteet ongelmitta.

Lopuksi hyppäsimme radan noin 80 sentin tuntumassa. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Olimme odotelleet vuoroamme hyvän tovin, sillä olimme viimeisenä. Pyöräytin pari laukkaympyrää ennen kuin lähdin matkaan. Yritin antaa laukan sujua, etten jarruttelisi turhia ja vaikeuttaisi menoa. Ykköselle tulimme aavistuksen turhan rauhallisesti ja ajauduimme lähelle estettä. Lore ei ehtinyt nostaa etukavioitaan kunnolla, joten puomi lähti mukaan. Laukka kuitenkin vaihtui oikeaksi, ja matka jatkui. Kakkoselle tulimme ihan asiallisesti, mutta en nähnyt ponnistuspaikkaa. Niinpä myöhästyin hypystä. Lore selvitti välin silti hienosti neljällä askeleella. Kolmoselle liioittelin mukautumistani, kun aiemmasta hypystä myöhästyin niin kamalasti. Kolmosen jälkeen sain korjata Loren ravin kautta takaisin oikeaan laukkaan. Opettaja muistutteli tässä vaiheessa antamaan Loren edetä. Minä taas ilmeisesti otin satulassa päivätorkkuja, sillä nelosellekin Lore lähti niin, etten ehtinyt mukaan. Huoh. Matka kuitenkin jatkui taas, kiitos Loren. Viitoselle pääsimme viidellä askeleella, ja ylimukauduin taas reilusti. Kultainen keskitie ei näemmä löytynyt, vaan piti mennä ääripäästä toiseen. Viitosen jälkeen ehdin korjata laukan vasemmaksi, vaikka se hieman viime tippaan menikin. Hyppy kuutosellekin oli vähän eriaikainen Loren kanssa. Tien seiskalle ratsastin hieman isompana, sillä yritin tuoda Loren esteelle suoraan. En kuitenkaan ratsastanut tietä ajoissa kuntoon, vaan se jäi vähän myöhäiseksi. Niinpä ponnistuspaikka seiskalle ajautui lähelle, ja Lore kolautti siihen kavionsa. Puomi kuitenkin pysyi paikoillaan. Siinä oli ratamme ja voi nolous, kuinka kamala se oli. Lore-parka!



Tunnin jälkeen oli kyllä melkoisen epävarma olo. Miten saatoinkin olla niin kamalasti myöhässä ja miksi ihmeessä paikkasin sitä muissa hypyissä sinkoilemalla ylikorostetusti mukaan? Kraah! Menepä tässä sitten 80 sentin kisarata, kun treenit sujuvat näin epävarmasti. Tunti oli kyllä aiheellinen huomautus siitä, kuinka olen tottunut tietynlaiseen hevoseen ja hyppytyyliin. Nyt en sitten osaakaan enää niin nopeasti mukautua toisenlaisen hevosen kyytiin, jolloin tuloksena on tällaista rämpimistä. Tunnin aikana kehtasi jopa jännittää. Tiedän kyllä olevani toisinaan aikamoinen arkajalka, mutta on tämä nyt silti ihan älytöntä. Kisoissa saan kyllä luvan tsempata.

Videosta kiitos Alekseille!

tiistai 18. elokuuta 2015

Toiveita automaatista

Tiistain toinen tunti Tallinmäellä hurahti tietysti Jetin kyydissä. Tunnilla menimme niin koulua kuin otimme muutamia hyppyjä. Ratsukoita oli viisi. Kouluosuudessa teimme pohkeenväistöjä, täyskaartoja, laukannostoja sekä laukasta siirtymisiä käyntiin. Esteillä puolestaan hypimme muutamat kaarevat linjat.

Pohkeenväistöt teimme pitkän sivun alusta keskemmäs ja siitä uralle palaten. Väistöt sujuivat niin käynnissä kuin ravissa ihan asiallisesti. Olisin kaivannut silti pientä terävyyttä niihin, mutta en saanut sitä ratsastettua Jetistä irti. En tainnut oikein kunnolla yrittääkään, vaan odottaa jostain hassusta syystä, että Jetti muuttuisi automaatiksi ja tekisi kaiken itse. Olikohan keskittymiskykyni kouluvääntöön loppunut jo päivän aiemmalla tunnilla? Ehkä.

Seuraavaksi siirryimme koko kentän kattavalle kuviolle, jossa toiseen päätyyn teimme ravissa täyskaarrot molemmista suunnista. Siitä jatkoimme pitkälle sivulle, jossa siirryimme käyntiin. Vasemman laukan nostimme pituushalkaisijalta, oikean laukan taasen lyhyen sivun keskeltä. Molempiin suuntiin pyöräytimme ympyrät. Niiden jälkeen siirryimme raviin ja aloitimme tehtävän alusta. Täyskaarrot sujuivat ihan hyvin, vaikka en ollut ihan tarkin teistä. Laukannostot lähtivät alkutahmeuden jälkeen aika hyvin, kun valmistelin ne riittävän huolella. Laukkaympyröillä sain tosin ensin nohitella Jettiä, jotta se alkoi laukata vähän isommin. Vasen laukka rullasi aika kivasti, oikeaa laukkaa sai työstää enemmän, mutta sekin parani.

Tämän jälkeen harjoittelimme siirtymisiä laukasta käyntiin. Nostimme pitkän sivun alusta, vähän uralta keskempänä ollen vastalaukan käynnistä. Sen jälkeen laukkasimme pitkää sivua ja käytimme pohkeenväistöä uralle tehtynä ja lyhyen sivun lähestymistä apuna siirtymisessä käyntiin. Vastalaukat nousivat mukavasti, mutta en saanut laukkaa ratsastettua niin lyhyeksi ja napakaksi, että olisin päässyt valmistelemaan siirtymisen käyntiin hyvin. Väistöt tahtoivat mennä minulta punkemiseksi, jolloin pakka levisi viimeistään. Hetkittäin sain Jetin lyhyempään laukkaan, josta siirtyminen oli helpompi valmistella. Parhaimmatkin siirtymiset tosin sisälsivät pari raviaskelta, joten ihan tyytyväiseksi en tullut. Vaikka tiedän kyllä, että erityisesti siirtymät alaspäin ovat minulle hankalia. Hassua hommassa oli se, että kyllähän asian teoriassa osasi, mutta saman tekeminen käytännössä ei sujunutkaan ihan noin vain.

Tunnin loppuun otimme muutamat hypyt kaarevilla linjoilla. Ensimmäinen linja oli vesimattopystyltä muurilaatikkopystylle ja sama vielä toisinpäin. Toinen linja oli hainhammasportilla varustettu pysty ja lankkupysty. Hypyt menivät muuten ok, mutta Jetti tahtoi napata oikean laukan sijasta ristilaukan. Sain myös alussa hakea parempaa etenemistä, jotta emme turhaan mummoilleet. Kaarevat tiet kuitenkin menivät kivasti, ja ne ristilaukatkin sai korjattua aina lopuksi pois. Estekorkeuksilla ei kikkailtu, sillä pysyimme noin 60 sentin tuntumassa. Muutamat hypyt oli kuitenkin hyvä ottaa, sillä viikonloppuna häämöttää kisat emmekä tällä viikolla hyppää tämän enempää.

Hypyt myös päättivät tunnin treenit. Kouluosuus jäi vähän kaivelemaan, sillä olisin halunnut sujuvampaa menoa. Tajusin kuitenkin, etten oikein ratsastanut niin keskittyneesti, että sitä olisi voinut tulla. Ajattelin vissiin todellakin, että kyllähän Jetti nyt yhtäkkiä automaatiksi muuttuu ja lukee ajatukseni. Kas, eipä muuttunutkaan! Ehkä ensi tunnilla voisi olla taas syytä ratsastaa itsekin, niin todennäköisesti meno paranee heti.

Noinko vaikeeta se on?

Tiistaina oli taas tuplatuntipäivä Tallinmäellä. Aloitin päivän koulutunnilla Hiliman kanssa. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja pääsimme tekemään niin pohkeenväistöjä, laukkaympyröitä kuin lopputunnista vielä vaihtelemaan laukkoja kavaletin avulla.

Pohkeenväistöt teimme käynnissä ja ravissa pitkän sivun alusta keskemmäs ja siitä takaisin uralle palaten. Käynnissä oli hyvin aikaa hakea palasia kohdilleen. Kun Hiliman käynnin sai pidettyä maltillisena ja pyydettyä väistöä rauhassa, saimme aika mukavia hetkiä. Ravissa sain keskittyä pääsääntöisesti toppuuttelemaan Hilimaa vähän rauhallisemmaksi, jotta se malttoi ottaa sivulle vievät avut vastaan eikä vain tulkinnut niitä eteen pyytäviksi avuiksi. Ravissa oli enemmän puuhaa, mutta siinäkin askellajissa saimme ainakin kovasti väistöä muistuttaneita hetkiä. Kaiken lisäksi Hilima malttoi muutamia kertoja hienosti ja pysyi väistönkin ajan aika rentona ja pyöreänä.

Väistöjen jälkeen siirryimme laukkaympyröiden pariin. Kenttä jaettiin kolmeen ympyrään, joista pääty-ympyrät olivat samaan suuntaan ja keskiympyrä puolestaan toiseen suuntaan. Vasemmassa laukassa sain Hilimaa suunnilleen kuulolle ja pysymään reitillä, vaikka se aluksi hieman työtä vaati. Oikea laukka sen sijaan oli taas ihan päätöntä. Hilima innostui laukkaamisesta sen verran, ettei oikein käynnissä tai ravissa malttanut odottaa. Laukassa se puolestaan pääsi oikomaan ja punkemaan ympyrää aina pienemmäksi. Voi huoh! Oma osaamattomuuteni ärsytti niin paljon, että oli pakko vaihtaa takaisin käyntiin ja raviin laukkaamisen toviksi unohtaen. Sain aikani tehdä hommia ennen kuin Hilima yhtään malttoi. Sitten se taas toimikin ihan asiallisesti käynnissä ja ravissa, mutta villiintyi laukasta. Vaihdoimme ympyröiden suunnat vastakkaisiksi ja saimme Hiliman kanssa parsia hommaa kasaan ihan yksistään laukaten. Olihan se melkoista kaahailua ja kurvailua välissä, vaan lopulta saimme jotain tolkkua oikeaankin laukkaan. Mutta on se vain edelleenkin vaikeaa!

Tunnin lopussa hyppelimme vielä kavalettikorkuista estettä kahdeksikolla laukkoja siinä vaihdellen. Ensin teimme isommat tiet, sitten vähän pienemmät. Isommilla teillä tehtävä sujui hyvin, ja Hilima nappasi oikeat laukat jo hypyissä. Pienemmillä teillä tein yhden lähestymisen tahattomasti liian vinosti. Hilima hyppäsi vielä sen, mutta rytmi katosi, ja toinen lähestyminen tuli vähän hätäisesti enkä saanut Hilimaa riittävän suoraksi, jolloin se meni oikealta ohi. Sitten sain ratsastettua pienemmät tiet tarkemmin ja tilaa sopivasti käyttäen, jolloin Hilima pääsi taas hyppimään sujuvasti.

Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Tunnin fiilikset olivat vähän ristiriitaiset. Laukkatehtävä oli paikoin ihan naurettavan vaikea enkä tuntunut saavan mitään otetta Hilimaan. Nämä hetket harmittavat ihan hirveästi, etenkin kun tiedän aiheuttavani pulmat itse, mutta en kykene ratkaisemaan niitä! Onneksi lopputunnin pienet hyppelyt ilahduttivat, joten ihan pohjamutiin en tämän tunnin takia jäänyt rypemään. Niin ja onpahan jotain ratkaistavaa, ettei vain vahingossa käy tämä ratsastaminen liian helpoksi. Hah!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kinastelusta hyvään meininkiin

Sunnuntaina lähdimme pitkästä aikaa Tallinmäen maastoihin kahdestaan Kaisan kanssa. Me Jetin kanssa otimme vetovastuun. Keli oli viimeisen päälle kohdillaan: aurinko helotti siniseltä taivaalta ja lämpöasteita oli noin +20. Tarkeni siis vallan mainiosti, turvaliivin kanssa tietenkin enemmänkin kuin hyvin.

Matkan ensimmäinen ja ainoa kunnon tenkkapoo sattui heti kotinurkilla. Jetti totesi lukemattomia kertoja kuljetun polun muuttuneen ansaksi, joka varmasti napsisi suihinsa pienet, kimot ruunapolot. Minä taasen näin ihan tavallisen reitin vailla mitään kyttäämisen arvoista. Jetti luokittelikin minut täysin höhläksi ihmiseksi, joka ei tajunnut paeta selvää vaaraa. Niinpä se päätti lähteä peruuttamaan ja kiepsahtaa siitä urhean Vaken taakse turvaan. Jetti on esittänyt näitä tenkkapoita minun kanssani aiemminkin ja useimmiten juuri lenkin alkupuolella. Olen tähän mennessä antanut periksi, mikä on vienyt meitä väärään suuntaan. Jetti on loogisesti päätellyt, ettei minua ole pakko totella, jos ei juuri sillä hetkellä huvita. Tänään kuitenkin päätin viimein, että nyt saa riittää. Kävimme Jetin kanssa hyvin tiukkasanaisen neuvottelun siitä, tulisiko sen mennä eteenpäin vai yrittää kiemurrella omille teilleen. Lopulta voitin neuvottelun ja sain tyyrättyä Jetin muka jännien kohtien ohi ja pääsin kehumaan sitä oikein kunnolla. Hoh, olipa siinä melkoinen aloitus maastolenkille! Olin kuitenkin todella hyvilläni sinnikkyydestäni. Ei siitä tule oikeasti mitään, jos Jetti saa aina keksiä omiaan ja viedä minua mennessään. Minun on osattava olla jämäkkä, mutta reilu. Sillä pääsee paljon pidemmälle.

Tämän episodin jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Samoilimme tuttuja teitä ja metsäpolkuja laukkabaanan alkuun. Hurruuttelimme sen aluksi mummoillen, mutta hieman loppua kohti paremmin sujuen. Sen jälkeen etenimme käynnissä ja ravissa, kunnes otimme toisen laukkapätkän metsäpolulle. Siinä Jetti laukkasi mukavan sujuvasti ja helposti. Toki sen piti muka vähän katsella kuoppia ja kantoja, mutta niin maltillisesti, ettei se matkantekoa häirinnyt. Sen sijaan selässä pääsin fiilistelemään, kun Jetti rohkean rennosti laukkasi menemään. Niin kivaa! Loppumatkan taitoimme vähän ravaten ja pääosin kävellen. Tallille saavuimme taas hyvillä mielin. Alkuvaikeuksien jälkeen reissu taittui sujuvasti ja erityisesti toinen laukkapätkä toi hyvät fiilikset. Jetistä on kyllä moneksi: niin pieneksi ja pelokkaaksi poniksi kuin rohkeammaksi ja reippaammaksi ruunaksi. Onneksi tällä reissulla Jetti lopulta löysi itsestään tämän paremman puolen.

lauantai 15. elokuuta 2015

Hyppyjä Hilimalla

Lauantain toinen hyppytunti hurahti Hiliman kyydissä. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Alkuverryttelyssä ja tunnin yksittäisillä tehtävillä Hilima oli oma itsensä eli sopivan reipas. Pientä oikomisongelmaa oli edelleen oikeassa laukassa, mutta satuimme tehtäville ihan asiallisesti. Hilima tuppasi hieman kipittämään, mutta tajusin tämän ja koetin vähän rauhoitella menoa. Kaarevan linjan toisena olleesta vesimattopystystä Hilima yritti pienesti viipottaa oikealta ohi, mutta sain tyyrättyä sen kuitenkin esteelle ja sen yli. Tuota lukuun ottamatta Hilima oli hypyissä hyvällä asenteella mukana. Laukatkin vaihtuivat aika näppärästi ja jos ei vaihtunut, tajusin korjata ravin kautta.

Kaisalle kiitos tästä!
Tunnin radan hyppäsimme yhden kerran noin 60–70 sentin tasolla. Ratapiirroksesta poiketen me hyppäsimme vain esteet 1–6. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa. Ykkönen ylittyi hyvin, ja Hilima vaihtoi siinä laukan toivotusti oikeaksi. Lähestymisessä kakkoselle meillä tuli erimielisyyksiä tiestä, mutta jollain ilveellä sain tuotua Hiliman estelinjalle. Esteen Hilima hyppäsi näppärästi ja vaihtoi laukan vasempaan. Kaarevan tien päässä olleelle kolmoselle pääsimme ihan asiallisesti, ja Hilima vaihtoi siinä laukan toivotusti oikeaan. Neloselle tulimme aavistuksen vinona edeten, jolloin otimme puomin siitä mukaan. Laukka kuitenkin vaihtui taas niin kuin pitikin. Kaarre viitoselle tuli hyvin, mutta olisin saanut vähän tasapainottaa laukkaa. Hilima kuitenkin hyppäsi viitosenkin hyvin, ja pääsimme jatkamaan radan viimeiselle esteelle eli kaarevan tien päällä olleelle kuutoselle. Hilima pääsi vähän ajautumaan oikealle, mutta sain sen ohjattua esteelle, ja pääsimme vielä senkin yli.



Rata päätti tämän tunnin tehtävät, ja siitä jäi kyllä ihan hyvä fiilis. Radalla Hilima eteni hyvin eikä ihan niin paljon yrittänyt pistää mutkia suoraksi. Laukka ei myöskään mennyt ihan kiireisen tikittäväksi niin kuin joskus, vaan Hilima laukkasi reippaasti, mutta aika rennosti. Sain oltua pääosin hypyissä mukana, vaikka saisin edelleen vähän rauhoittaa ja ajoittaa mukautumistani paremmin. Kivaa oli kuitenkin se, että läpi tunnin tehtävien yleisfiilis oli aika rento. Ei mitään turhaa ähertämistä, vaan mukavia hyppyjä. Emmeköhän me taas hiljalleen saada Hiliman kanssa vanha, tuttu meno esteillekin takaisin. Kunhan vain jaksetaan treenata, myös sitä koulua.

Videoista kiitos Kaisalle!

Ihan asiallista

Lauantaina oli tuplahyppypäivä Tallinmäellä. Aloitin päivän Jetin kanssa neljän ratsukon tunnilla. Omatoimisen alkuverryttelyn jälkeen tulimme pientä jumppasarjaa, jossa pääsimme leikkimään käsillämme. Saimme mennä jumppasarjan käsi niin sivulle, ylös kuin pään päälle pistettynä. Kun piti keskittyä käteen, rentoutui muu kroppa sopivasti, ja mukautumiset hyppyihin sujuivat hyvin. Tämän jälkeen hyppäsimme pituushalkaisijalla ollutta pystyä kahdeksikolla laukkoja vaihdellen eikä sekään tuottanut ongelmia.

Tunnin aikana hyppäsimme muutamat esteet myös tietoisesti vastavaloon. Näin tulimme muurin sekä kaarevalla linjalla olleet vesimatolla ja muurilaatikolla varustetut pystyt. Muuri meni molemmista suunnista ongelmitta. Vesimatolla Jetti viimeisellä askeleella tuijotti mattoa, mutta hyppäsi silti yli, ja matka jatkui muurilaatikolle ja siitä yli. Vastavaloon hyppääminen ei siis tuottanut ongelmia, mitä nyt Jetti kehtasi vähän vilkaista vesimattoa. Sitä se tosin olisi voinut tuijottaa valon suunnasta riippumatta. Onneksi kuitenkin päästiin siitä silti kerralla yli.

Kaisalle kiitos tästä!
Radan hyppäsimme muistaakseni kahdesti, 80- ja 90-senttisenä. 80 sentin radalla Jetti keksi livahtaa kakkosesta vasemmalta ohi syystä, joka jäi minulle arvoitukseksi. Estehän oli aivan tavallinen lankkueste, joten kaipa Jetti vain päätti liirailla ihan huvikseen. Tyyräsin sen takaisin esteen eteen, jotta se sai rauhassa pällistellä sitä. Eihän se tietenkään enää sitä kiinnostanut. Uudella lähestymisellä pääsimme siitäkin yli. Muutoin rata oli ihan asiallinen, ja maltoin jopa olla rauhassa enkä sortunut hoputtamaan Jettiä jokaisella askeleella. 90-sentin radallakaan ei tullut mitään ihmeellisempää, vaan sekin sujui ihan ok. Loppuun saimme Jetin kanssa ottaa esteet 4–6 metrin korkeudessa. Neloselle näytti olevan tulossa miniaskel, joten kannustin Jettiä venyttämään vähän kauempaa, ja se totteli hienosti. Viitos- ja kuutosesteiden kaareva linja meni ihan kivasti, eivätkä metrin esteet hirvittäneet kuskiakaan, jee!

Yhtä ohimenoa lukuun ottamatta tunti sujui mukavasti. Lyhensin estejalustimiani yhdellä reiällä, mikä tuntui auttavan pitämään pohkeet hieman paremmin paikoillaan. Muutenkin vanha estejalustimien pituus on alkanut tuntua ja näyttää jotenkin liian pitkältä. Vaan pitääpä makustella tätä uutta pituutta. Tämän treenin perusteella kotikisoissa häämöttävä ensimmäinen metrin rata ei tunnu ylivoimaiselta. Jetillehän se korkeus ei ole mitään, joten sen perusteella minäkin saan luvan pitää pääni kylmänä.

perjantai 14. elokuuta 2015

Väistöjä, peruutuksia ja vastalaukkoja

Perjantaina pääsimme Jetin kanssa Artsin valmennukseen, jossa oli yhteensä kolme ratsukkoa. Ehdin tällä kertaa verrytellä Jetin kaikissa askellajeissa ennen opettajan saapumista, joten pääsimme heti tehtävien pariin. Tällä tunnilla ratsastimme raviväistöjä, peruutuksia sekä loivaa kiemuraa laukassa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa pitkän sivun alkupuolelle, josta lähdimme tekemään pohkeenväistöä pituushalkaisijalle saakka. Sen jälkeen pyöräytimme vastakkaiseen suuntaan puoliympyrän, jonka avulla pääsimme ratsastamaan pysähdyksen pituushalkaisijalle lyhyen sivun suuntaisesti. Siinä puolestaan teimme peruutuksen ja parin eteenpäin vieneen käyntiaskeleen yhdistelmiä niin kauan, kunnes peruutukset lähtivät sujuvasti. Pohkeenväistöissä Jetti lähti sivulle ihan hyvin, mutta opettaja muistutti vaatimaan siltä isompia askelia pienten sijasta. Lisäksi sain ei-väistättävän puolen tuella pitää Jetin hallinnassa, ettei se pyrkinyt pullahtamaan lavan kautta karkuun. Onnistuneissa väistöissä Jetti lyheni ja ryhdistäytyi oikein mukavasti. Peruutukset lähtivät ensin hieman kättä vasten, jolloin saimme ottaa aina pari askelta eteen ja yrittää sitten uudelleen. Toistojen avulla Jetti pehmeni ja alkoi peruuttaa vähän paremmin. Siirtymisissä opettaja muistutti säilyttämään Jetin muodon eikä päästämään sitä pitkäksi. Siirtymisissä katoava pyöreys onkin yksi pulma, joka on nyt työn alla ratkaistavana.

Tunnin toisena tehtävänä tulimme enemmän kentän keskelle siirrettyä loivaa kiemuraa laukassa. Kuvioon siis sisältyi pieni pätkä vastalaukkaa. Pyöräytimme kuvion alkuun eli lyhyelle sivulle voltin ennen kuin jatkoimme kiemuralle. Myöhemmin tulimme loivan kiemuran molemmista suunnista putkeen. Silloin aloitimme taas pyöräyttämällä lyhyelle sivulle voltin, tulemalla siitä loivan kiemuran, pyöräytimme toiselle lyhyelle sivulle voltin ja tulimme loivan kiemuran toisestakin suunnasta päättäen tehtävän vielä yhteen lyhyelle sivulle pyöräytettyyn volttiin. Volteilla sain olla tarkka siitä, että Jetti kääntyi rehellisesti eikä yrittänyt suurentaa kuviota. Ulkoapujen kanssa sai siis tehdä töitä, mutta niiden avulla Jetti tietysti kääntyi paremmin. Kiemuralla saimme säilytettyä laukan jokaisella kerralla. Muutoinkin Jetti meni kiemuran aika kivan tasaisesti, ja itse asiassa vastalaukkakaarteet olivat kuvion parhainta antia. Silloin käytin ulkoapuja paremmin, jolloin sain Jetin hallintaan. Se tuli tuntumalle paremmin, ja loksahti mukavan pyöreäksi ja ryhdikkääksi. Ei tietoakaan mistään pitkulana matelemisesta. Nämä hetket muistuttivat taas hyvin siitä, kuinka sisäavut eivät ole oikotie onneen, vaan niillä ulkoavuillakin on merkityksensä. Onneksi tässä tehtävässä pääsin hoksaamaan tämän, jolloin meno volteillakin parani.

Loppuravissa annoimme hevosten venyttää eteen ja alas. Tämän tunnin parhaimmat fiilikset tulivat siitä, kun tajusin vastalaukan olevan laukkaa siinä, missä myötälaukkakin. Enää sitä ei tarvitse jännittää ja ylivarmistella ainakaan sellaisella hevosella, joka varmasti osaa sen. Tämä oivalluksen ansiosta sainkin istuttua maltillisemmin enkä alkanut panikoida missään kohdassa saati yliratsastaa. Niinpä Jetin oli helppoa pysyä pyydetyssä laukassa ja mennä se kuvio, mikä edessä oli. Kylläpä nämä onnistumiset ja asioiden ymmärtämiset ilahduttavat! Vastalaukkatreenejä pitää kyllä tehdä jatkossakin, kun niistä saa näin hyvän mielen.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Mukavaa yhteistyötä

Keskiviikon ratsuarpajaisissa sain Dillen. Kahdeksan ratsukon tunnilla pääsimme vääntämään koulua tallin toisen opettajan ohjauksessa. Uuden opettajan tunnille pääsemmekin vasta viikon päästä. Tunnin aikana teimme siirtymiä: niin peruutuksia kuin peruutuksen jälkeen käynnistä nostettuja laukkoja.

Alkuverryttelyssä teimme käynnistä muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia. Välillä Dille mietti aina tovin ennen kuin lähti peruutukseen, välillä taas nappasi idean vaivatta. Parhaimmillaan peruutukset lähtivät kevyesti, pahimmillaan Dille jäkitti vastaan ja lähti joko eteen tai poikittamaan sivulle. Muutoin verryttelyssä Dille oli mukava, liikkui ihan asiallisesti ja hakeutui pyöreämpään muotoon. Ympyröillä sen ulkopuolta sai vahtia molemmissa kierroksissa, jotta se ei turhaan roikkunut sillä puolella. Asetusten kanssa sai myös olla tarkka, ettei Dille vain pyöristänyt kaulaansa jättäen muut pyynnöt huomiotta.

Tunnin pääkuviona käänsimme pitkältä sivulta keskihalkaisijalle käynnissä. Siinä pysähdyimme ja peruutimme muutaman askeleen. Sen jälkeen jatkettiin eteenpäin ja tehtiin laukannosto käynnistä. Ratsastimme vielä lyhyelle sivulle muutaman kierroksen pääty-ympyrällä, kunnes palasimme tehtävän alkuun. Peruutukset lähtivät pääosin ihan ok, välillä toki sain korjailla Dilleä suoremmaksi. Laukannostot olivat vähän vaihtelevia. Alussa oli pientä nihkeilyä, mutta toistojen ja tarkemman ratsastuksen myötä saimme pari asiallistakin nostoa. Dillen laukka puolestaan oli pienellä säädöllä aika kivaa. Kun sen sai malttamaan ja olemaan riittävän suora, saattoi laukka-askeleeseen ratsastaa vähän pituutta. Ulkopuolenkin kanssa sai toki olla edelleen tarkkana, ettei Dille yrittänyt valua sitä kautta omille teilleen. Dille eteni myös mukavan tasaisesti ja aika pyöreänä. Laukka tuntui parhaimmillaan ihanan mutkattomalta ja helpolta. Sitä oli kiva fiilistellä.

Loppuraveissa sai vielä testailla parit askeleenpidennykset. Dille lähti pariin kertaan aika asiallisesti takapäätään käyttäen ja tahdin säilyttäen. Näistäkin jäi hyvät fiilikset, joten tunti päättyi oikein mukavasti. Olipa Dille tolkku ja ahkera! Dillessä kivaa on se, että vaikka se on poni, on sillä ihan hevosmaiset askeleet. Tällä tunnilla sillä oli oikein hyvä työmoraali eikä meidän tarvinnut kinastella, vaan yhteistyö pelasi kivasti. Dillellä voisi olla hauska mennä useamminkin, mutta koska en ole poniratsastajan kokoinen, on minun on parempi tyytyä satunnaisiin kertoihin sen kanssa. Kivaa vaihtelua se ainakin on.

tiistai 11. elokuuta 2015

Toimivia laukkalävistäjiä

Tiistain Tallinmäen tunnilla pääsimme vääntämään koulua tulevia 1-tason kotikisoja ajatellen. Ne tosin jäävät minulta harmillisesti välistä, mutta ainahan se koulutreeni kannattaa. Minun ja Jetin lisäksi tunnilla oli neljä ratsukkoa. Tunnin aikana treenasimme siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin, askeleenpidennyksiä, laukannostoja, laukkalävistäjiä, pääty-ympyröitä sekä pysähdyksiä. Kaikkea siis, mihin C:n ja B:n kouluradoilla törmää jossain muodossa.

Siirtymisissä ravin ja käynnin välillä yritin säilyttää Jetin muodon, vaan etenkin siirtymisissä alas se pääsi katoamaan. Tajusin kyllä jännittyväni siirtymisen aikana erityisesti käsistä, vaan jännitystä ei noin vain poistettu. Tätä pitää alkaa miettiä jatkossa. Siirtymisissä hyvää oli kuitenkin se, että alkunohittelun jälkeen Jetti alkoi tehdä ne aika kivasti. Pidin käyntiaskelten määrän aika vähäisenä, mikä varmasti auttoi Jettiä olemaan nukahtamatta. Siirtymiset käyntiin olisivat voineet olla vielä pehmeämpi eli olisin saanut tehdä ne enemmän istunnalla kuin ohjilla. Ravissa tehdyt askeleenpidennykset maltoin paikoin valmistella rauhassa, jolloin saimme ihan asialliset pätkät. Kokeilin muutamat myös harjoitusravissa istuen eikä homma onneksi kamalasti sen takia vaikeutunut.

Laukkakuviona meillä oli nostaa vasen laukka pääty-ympyrän avonaiselta puolelta kouluradalla I-kirjaimessa tehtävää laukannostoa jäljitellen. Sen jälkeen pyöräytettiin oma pääty-ympyrä ja jatkettiin laukkalävistäjä, jonka lopussa siirryttiin raviin. Toisen lyhyen sivun keskeltä nostettiin oikea laukka, pyöräytettiin pääty-ympyrä ja tultiin toinenkin laukkalävistäjä. Hiljalleen olen alkanut uskoa, etteivät laukkalävistäjät ole mitään maailman vaikeimpia asioita, jolloin saimme tultua niitä aika asiallisesti. Kerran Jetti pääsi pudottamaan hieman liian aikaisin raville, mutta muuten se pysyi laukassa toivotusti eikä ehdotellut vaihtojakaan. Oikean laukan lävistäjät sujuivat helposti. Vasemman laukan lävistäjillä Jettiä sai tyyrätä tarkemmin lävistäjän lopussa uralle, sillä muutoin se yritti lähteä oikaisemaan. Laukannostot molempiin suuntiin sujuivat myös muutoin, mutta olisin saanut ratsastaa niistä pontevampia.

Tunnin loppupuolella harjoittelimme vielä tervehdykseen pysähtymistä ravista. Ennen pituushalkaisijalle kääntymistä sai pyöräyttää tarvittaessa voltin samoin kuin tervehdyksen jälkeen. Pysähdyksissä sain ratsastaa Jetin tarkasti suoraan, sillä muuten se ehti aina vinksahtaa johonkin suuntaan ja pysähtyi vinosti. Pysähtymisissä myös pyöreys pääsi katoamaan, mutta muutamana kertana siirtymisessä takaisin raviin sain sen säilymään. Siirtymiä tuntumalla ja pyöreänä pysyen saisin kyllä harjoitella melkoisesti lisää!

Loppukäynnit kävelimme peltolenkin kautta. Tunnissa pulmaksi jäi pyöreyden ja rentouden katoaminen siirtymisissä. Onneksi sentään olen vähän vihillä siitä, mikä ongelman aiheuttaa, joten seuraavaksi pitää alkaa ratkoa sitä. Tyytyväinen olin siihen, kuinka kivasti laukkalävistäjät sujuivat. Aiemmin olen muka kokenut ne hankaliksi, kun Jetti on päässyt pudottamaan raville tai vaihtamaan laukkaa. Hiljalleen olen onneksi tajunnut, että Jetti osaa ilman muuta laukata lävistäjän ja vaikka jatkaa vastalaukkaa siitä eteenpäin. Tämän tajuamisen myötä ratsastan paremmin enkä hätäile mahdollisia ongelmia ennakkoon. Oppia ikä kaikki, onneksi!

lauantai 8. elokuuta 2015

Ihanan rento reissu

Lauantaina lähdimme taas Tallinmäen maastoihin neljän ratsukon voimin. Me Jetin kanssa olimme tällä kertaa letkassa heti toisena.

Samoilimme pitkin tuttuja metsäpolkuja sekä pakollisia tieosuuksia. Marjastus- ja sienestyskauden alkaminenkin näkyi, kun reissun aikana törmäsimme useampaan kulkijaan tai vähintään pysäköityyn autoon. Jetti oli koko reissun ajan ihanan rento. Laukkaosuuksissa yritin vaihtaa laukkaa lennosta, vaan kun se ei onnistunut, sain jarrutettua Jetin raviin ja vaihdettua laukan sitä kautta. Laukassa etenimme rennon letkeästi, mikä passasi tähän päivään täydellisesti.

Sääennusteet olivat luvanneet poutaa, vaan niinpä vain lenkin puolivälissä saimme sadekuuron niskamme. Vieläpä sellaisen, joka kasteli aika tehokkaasti. Vaan onneksi lämpöasteita oli sen verran, että mieli pysyi kuitenkin aurinkoisena. Hurautimme loppulenkin suunnitelmien mukaan ja palasimme tallille ehkä uitettuina, mutta iloisina.

perjantai 7. elokuuta 2015

Vaikuttamista askellajin sisällä

Perjantaina pääsimme Jetin kanssa Artsin koulutunnille, jonka jaoimme kahden muun ratsukon kanssa. Tunnin päätreeniaiheina olivat pohkeenväistöt sekä laukassa tehdyt loivat kiemurat. Näiden parissa treenasimme myös siirtymisiä askellajin sisällä ja lisäksi hurautimme muutamat avotaivutuksen kaltaiset pätkät.

Pohkeenväistöt teimme pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle. Tulimme tehtävää ravissa, mutta teimme väistöjen aikana lyhyet siirtymät käyntiin ja siitä raviin palaten, koko ajan siis väistössä pysyen. Myöhemmin tehtävää jalostettiin siten, että teimme siirtymiä ravin sisällä eli haimme vähän lyhyempää ja vähän pidempää askelta koko ajan väistäen. Tänään väistöt vasemmalle sujuivat aika kivasti samoin kuin siirtymät niiden aikana. Ajatus väistöstä pysyi pitkälti koko ajan mukana, ja Jetti toimi aika helposti. Väistöt oikealle olivat hieman tihkaampia, lähinnä siirtymisten suhteen. Paluut käynnistä takaisin raviin pääsivät paikoin venymään ja muutenkin meno oli vähän kankeampaa. Syy tähän jäi selvittämättä, mutta toistot onneksi vähän paransivat suorituksiamme. Raviväistöjen sisällä tehdyt siirtymät pitivät mukavasti keskittymisen yllä. Enpähän päässyt matkustamaan eikä Jetti torkkumaan, kun väistön lisäksi piti liikkua välillä vähän enemmän, välillä vähän vähemmän.

Väliohjelmana teimme lyhyesti ravissa avotaivutuksen kaltaisia pätkiä. Niissä haimme hevosia vähän lyhyemmiksi ja paremmin takajaloille. Kun tämä onnistui, sai ravia ratsastaa muutaman askeleen verran vähän eteen. Jetti huomasi tehtävän jujun vikkelästi ja loksahteli avotaivutuksen kaltaisissa hetkissä mukavasti tuntumalle. Sen sai myös suoristettua ilman, että se katosi tuntumalta. Askeleenpidennykset suoristuksen jälkeen olisivat saaneet lähteä vähän napakammin. Nyt ne jäivät hieman vaisuiksi, vaikka palikoiden piti olla kasassa. Jokin kuitenkin pääsi napsahtamaan pois paikoiltaan, kun emme saaneet paria kertaa enempää esitettyä kunnollisia ratsastuksia eteen. En kuitenkaan jäänyt harmittelemaan sitä, sillä tätä edeltänyt työosuus onnistui kivasti. Me kun osaamme Jetin kanssa esittää myös melkoista tahmailua tällaisissa muutakin kuin suoraan menemistä vaativissa tehtävissä, vaan nyt siitä ei ollut tietoakaan.

Laukassa treenasimme loivia kiemuroita. Pyöräytimme pitkän sivun alkuun voltin, jolta jatkoimme loivan kiemuran. Sen päätyttyä pyöräytimme vielä toisen voltin pitkän sivun loppuun. Koko tehtävän aikana Jetti pudotti tasan kerran raville eikä kertaakaan ehdotellut laukanvaihtoa. Olin ihan mielissäni siitä, kuinka helposti kiemura sujui sen suhteen. Sen sijaan voltit tuntuivat välillä haastavimmilta, sillä onhan se nyt melkoisen korkeaa koulua sekä laukata että kääntyä yhtä aikaa. Ainakin minulle. Oikea kierros oli tänään vaikeampi. Tehtävässä tuli käyttää välillä vasta-asetusta apuna, mutta sen saaminen tässä kierroksessa oli paikoin todella kinkkistä. Jetti ei tuntunut haluavan antaa periksi tai sitten pyysin niin omituisesti, ettei se yksinkertaisesti tajunnut. Volteilla homma ei oikein luonnistunut, mutta onneksi kiemuralla sain avut läpi, ja vasta-asetuksen myötä Jetti pehmeni mukavasti. Laukkakin rullasi kiemuralla asiallisesti, volteilla sitä sai työstää enemmän. Nakkasipa Jetti minulle yhden pukinkin, kun menin komentamaan sitä pontevampaan laukkaan, vaikka herra ilmeisesti omasta mielestään laukkasi sen, mitä kintuistaan pääsi. Ainakin Jetin paikat olivat auki, kun pukkikin lähti niin sujuvasti. Jettihän ei kaikeksi onneksi ole kovin innokas pukittelija, joten ilmeisesti sekin joutui tänään vähän enemmän töihin. Hyväähän se kuitenkin tekee, meille molemmille.

Loppuraveissa annoimme hevosten venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunti hurahti taas ihan siivillä, vaikka hommia sai tehdä ihanan paljon. Artsin tunnit ovat kyllä olleet tähän mennessä aivan huippuja. Jotenkin niillä tunneilla keskityn tosissani ja sen huomaa onneksi tuloksistakin. Jettikin tuntuu ryhdistäytyvän näillä tunneilla selvästi. Tämän tunnin onnistumiset olivat kyllä siirtymillä varustetut väistöt sekä laukkatyöskentelyn helmet. Molemmissa Jetti teki töitä rehellisesti ja väläytti taas sellaisia pätkiä, joita on kiva makustella pidempäänkin. Etenkin laukkaan olemme saaneet viime aikoina enemmän tolkkua. Alan saada Jettiä siinäkin askellajissa enemmän hommaan mukaan eikä meno ole enää joka hetki sellaista tervassa kahlaamista. Sen sijaan Jetistä alkaa irrota aika kivaa laukkaa, jota puolestaan voi varmasti prässätä vielä paljon paremmaksikin. Tarvitsisin näille tunneille salakuvaajan, jotta pääsisin näkemään, miltä meno videolta katsottuna näyttää. Satulaan se ainakin tuntuu valtaosan tunnista kivalta, ja opettajaltakin on tullut hyvää palautetta. Seuraavaa tuntia siis vain odottamaan.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Hyviä hetkiä loppuravissa

Keskiviikon tunnilla luvassa oli koulua viimeistä kertaa tutun opettajan tunnilla. Ensi viikolla päästäänkin ratsastamaan tallin uuden opettajan ohjauksessa. Tälle tunnille sain Jussin, ja ratsukoita taisi olla yhteensä kuusi. Tunnilla treenailimme avotaivutuksia.

Alkuverryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Istuin pitkästä aikaa koulusatulassa, mikä tavallista pahemminkin paitsioon jääneen venyttelyn takia ei tuntunut kivalta. En saanut käännettyä jalkojani riittävästi auki, jolloin polveni tarrautuivat polvitukiin kiinni. Sitä myöten jalkani jännittyivät, mikä välittyi koko istuntaan. Nakkasin jalustimet yhdessä kohtaa pois, mutta tilanne ei juuri helpottanut. Jussi sinällään eteni ihan ok. Oikeassa kierroksessa sain hakea sisäpohjetta ja asetusta paremmin läpi, vasemmassa kierroksessa taas pitää ulkopuolen hanskassa, ettei Jussi liirannut sieltä ulos. Muutoin Jussi oli aika mukava eikä vajonnut ihan niin etupainoiseksi kuin yleensä. Välillä se tosin vajosi edestä tyhjäksi, mutta kohottavilla puolipidätteillä ja pohkeilla sitä sai paremmin tuntumalle.

Sitten siirryimme tunnin avotaivutuskuviolle. Pitkän sivun alkupuolelle pyöräytettiin voltti, jonka jälkeen jatkettiin avotaivutuksessa noin puoleen väliin sivua. Sen jälkeen suoristettiin ja siirryttiin ensin raviin, myöhemmin laukkaan. Avotaivutuksia tultiin niin käynnissä kuin ravissa. Avotaivutuksissa sain muistaa siirtää koko hevosen etuosaa, etten vain vääntänyt kaulaa mutkalle muun hevosen pysyessä suorana. Jussia sai myös hieman jarrutella ulko-ohjalla, jotta etuosan sai haltuun. Etenkin ravissa Jussi pyrki välillä vähän kipittämään tehtävän läpi, mutta kunnollisilla pidätteillä malttoi taas odottaa. Avotaivutukset tuntuivat oman vinouden takia helpommalta oikealle. Vasemmalle tehtyinä ne eivät mitenkään mahdottomia olleet, mutta oma vasemmalle kiertyvä istunta toi vähän lisähaastetta.

Avotaivutuksen jälkeen tehdyt siirtymiset käynnistä raviin ja ravista laukkaan onnistuivat vaihtelevasti. Suoristuksissa sain olla tarkkana, että Jussi oikeasti suoristui eikä mennyt yli ja lipsahtanut taas vinkkaralle. Käynnistä raviin pääsimme ihan kohtuullisesti, kunhan olin ensin muistuttanut Jussille asiasta. Siirtymiset ravista laukkaan olivat puolestaan aika tahmeita. En tiedä, mitä jäin itse punkemaan, mutta kovin kevyesti Jussi ei laukkaan lähtenyt. Vaikka se kyllä osaa nostaa laukan varsin näppärästi. Ilmeisesti jäin vähän liikaa säätämään enkä ollut riittävän napakka, jolloin siirtymiset venyivät. Saimme kuitenkin esitettyä muutamat asialliset siirtymiset, joten homma ei mennyt ihan puihin. Avotaivutukset kuitenkin tuntuivat vähän notkistavan Jussia, mikä paransi sen ratsastettavuutta heti.

Loppuraveissa prässäsin Jussia vielä parempaan raviin, sillä olimme vähän hiippailleet aiemmin. Hiljalleen Jussi alkoikin tarjota parempaa ravia ja otti selänkin paremmin käyttöön. Sitä myöten se pysyi myös tuntumalla paremmin eikä vajonnut edestä tyhjäksi. Tästä olisi ollut hyvä lähteä työskentelemään enemmän. Vaan kuten yleensä, hyvät hetket tulivat vasta, kun hommat olivat jo pulkassa. Jussia en sinällään ole vielä oppinut ratsastamaan, mitä nyt menemään etupainoisena kaula kaarella. Tänään kuitenkin sain vältettyä tuota mallia aika hyvin, jolloin Jussikin toimi vähän paremmin. Sain vaadittua välillä hitusen enemmän, jolloin Jussikin joutui hommiin. Ehkäpä seuraavalla kerralla saan lopputunnin hyvistä hetkistä kiinni jo vähän aiemmin.

tiistai 4. elokuuta 2015

Koulua ja kavaletteja

Tiistaina kävimme oman tuntimme Tallinmäellä hieman tavallista aikaisemmin. Ratsukoita tunnilla oli kolme, aiheena koulua ja kavaletteja. Pääsimme Jetin kanssa treenaamaan niin portaittaisia pohkeenväistöjä, laukanvaihtoja kavaleteilla kuin kääntämistä ja laukan säilyttämistä ympyrällä.

Ensimmäisenä tehtävänä olivat portaittaiset pohkeenväistöt, joita teimme uralta keskemmäs aina välillä suoristaen. Väistöt tulimme suoraan ravissa. Väistöissä oikealle sain ottaa Jetin oikean puolen haltuun, jotta väistöt lähtivät paremmin. Väistöissä vasemmalle sain taas tehdä töitä sen eteen, ettei Jetin takaosa johtanut liikettä. Apuna siihen oli asetus vasemmalle ja tarkempi etuosan säilyttäminen liikkeen johtavana osana. Kun sain näitä asioita haltuun, esitti Jetti asiallisia väistöjä. Tahti säilyi pääosin ihan ok, mutta tietysti olisin kaivannut enemmän aktiivisuutta. Väistöt vasemmalle olivat tänään työläämpiä, mutta siihenkin suuntaan saimme ihan järkeviä esityksiä. Teimme väistöjä myös laukassa, ja nekin sujuivat ihan mukavasti. Laukkaväistöjen jälkeen sain kiinnittää tarkemmin huomiota siihen, että pääsimme jatkamaan suoraan eikä Jetti yrittänyt hilautua takaisin uraa kohti.

Toisena tehtävänä tulimme muutaman kerran yksittäistä kavalettia kahdeksikolla laukkoja siinä vaihdellen. Alun pienen tahmailun jälkeen aloimme saada Jetin kanssa vaihdot kohdilleen, myös oikeaan laukkaan, jonka sijasta tapaamme harmillisen usein esittää ristilaukkaa. Tiet olivat kohtuullisesti kunnossa, ja muistin pitkästä aikaa myös johtaa kunnolla. Tämä tietenkin siksi, että laukka vaihtuisi hypyssä myös oikeaan. Jettihän nappaa kanssani vasemman laukan, kun painoni tuppaa roikkumaan sillä puolella.

Tunnin kolmas tehtävä oli kahden puomin, ristikon ja kavaletin muodostama ympyrä, jota piti tulla tasaisesti väleihin neljä laukka-askelta pistäen. Tehtävä vaati melkoista keskittymistä, sillä meillä Jetin kanssa laukka ja tiet tahtoivat venyä ja vanua suuntaan ja toiseen. Pääsääntöisesti pääsimme välit neljällä askeleella, mutta tiestä ja pienestä hyytymisestä johtuen välillä survoimme viittäkin askelta. Välillä taas palaset loksahtivat paikoilleen, jolloin saimme tultua ympyrää tasaisesti hyvällä tiellä, ja neljä askelta napsahti väliin ja toiseen ihan tuosta noin vain. Kivaa tehtävässä oli se, että se paljasti epätasaisuudet armotta, mutta myös palkitsi, kun homma alkoi sujua. Positiivista oli se, ettei tehtävä tuntunut kumpaankaan kierrokseeen selvästi vaikeammalta. Molemmissa kierroksissa riitti haastetta, mutta myös onnistumisia. Sooloilin tehtävän ulkopuolella sen verran, että tein parit laukanvaihdot sileällä. Valmistelin ja pyysin ne kaikessa rauhassa, jolloin Jetti esitti ne aika täsmällisesti. Olen tämän uuden zen-laukanvaihtoasenteen löydettyäni innostunut ajatuksesta viilata niitä enemmänkin. Sellaista tuntia toivoinkin jo opettajalta ääneen, joten jospa sellainen sattuisi eteen piakkoin.

Loppuraveissa emme tehneet kummempia, vaan annoimme hevosten venyttää eteen ja alas. Olipa kiva tunti! Olin ennen tuntia ajatellut vääntäväni koulua hiki hatussa, mutta vasta tunnilla muistin, että opettaja tapaa höystää koulutunteja toisinaan puomeilla tai kavaleteilla. Ja sehän passaa minulle enemmän kuin hyvin. Tänään sain mukavasti otetta Jetin laukasta niin väistö- kuin ympyräkuviolla. Jetti oli alkutunnista hieman unelias, mutta heräsi itse asiassa aika kivasti ilman mahdottomia ponnisteluita tehtävien myötä. Hyvä ratsastus, parempi mieli. Jälleen kerran.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Aikaratsastusta 90 sentin luokassa

Kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina, kun vuorossa oli LidRidin 2-tason estekisat. Niihin olin ilmoittautunut Jetillä 90 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 367.1.

Taluttelin Jettiä hyvän tovin maasta käsin, kunnes lopulta kipusin sen selkään. Sen jälkeen odottelimme vielä hetken, kunnes pääsimme maneesiin verryttelemään. Lähdin heti ravailemaan ja herättelemään Jettiä. Se oli kohtuullisesti hereillä, joten pääsin siirtymään laukkaan. Siinä virittelin Jettiä ratsastamalla vähän reippaampaa laukkaa. Jetti reagoi ihan hyvin, joten pääsin ottamaan hypyt. Kaikkinensa otin kuusi hyppyä. Kaksi ensimmäistä oli ristikollle. Ensimmäinen oli unelias, mutta toinen ihan ok. Pystyn hyppäsin kerran yksistään, toisen kerran siitä okserille jatkaen. Meno hyytyi aina hieman esteelle, mutta odotin pohkeet kiinni, jolloin Jetti hyppäsi kiltisti. Kävelin tovin, kunnes otin vielä herätyshypyn pystylle ja siirryin ulos odottamaan vuoroani. Sitten selvisikin, että jälki-ilmoittautumisen myötä vuoroni oli siirtynyt kahden ratsukon verran eteenpäin. Odotin hetken ulkona, kunnes kävin vielä hurauttamassa maneesissa reippaan kierroksen ravia herättääkseni Jetin. Sen jälkeen odotin portilla, kunnes pääsin radalle vuorossa olevan ratsukon ajaksi. Radalta näytin Jetille punavalkoisen portin sekä sadepukuisen liputtajan. Sen jälkeen olin valmis ja tervehdin tuomaria. Pyöräytin myös yhden ympyrän, kun Jetti kehtasi vähän tuijottaa mainoslakanoita.

Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Jetti tuntui liikkuvan ihan hyvin, joten yritin pitää sen yllä. Ykkösokseri ylittyi ihan ok, samoin toisena ollut pysty. Kolmoselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta hoksin ratsastaa sen jälkeen eteen. En kuitenkaan tajunnut pitää Jettiä lyhyenä, jolloin suora linja neloselle meni ahtaasti kuudella askeleella. Nelosen jälkeen Jetti oli vasemmassa laukassa, josta se vaihtoi lopulta ristilaukan kautta oikeaan laukkaan. Viitosena edessä oli askeleen sarja. Se meni yllätyksekseni sangen helposti, vaikka siinä olikin ensin pysty ja sitten vasta okseri. Sarjan jälkeen oli pitkä matka kuutoselle, jonka aikana laukka kuitenkin säilyi. Jetti tosin pääsi taas vähän venymään, kun en tajunnut kerätä sitä kasaan. Kuutonen ylittyi kuitenkin ihan ok, ja Jetti korjasi itsensä sen jälkeen oikeaan laukkaan. Seiskalle tuli vähän jarruttava hyppy, mutta selvisimme perusvaiheen viimeiselle eli kahdeksannelle esteelle asiallisesti kuudella askeleella. Kasi ylittyi myös puhtaasti, ja niin pääsimme uusintaan.

Uusinnan ensimmäinen este. Köh, kuskilla
vielä hiottavaa tuon istunnan kanssa. © Eeva
Alun perin minun ei pitänyt ratsastaa uusinnassa aikaa, mutta olin kävellyt muun seurueen mukana uusintatiet isojen teiden sijasta. Jetti myös tuntui siltä, että saatoin yrittää ratsastaa vähän lyhyemmin. Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli numerolle yhdeksän kursin hieman tietä pienemmäksi, mutta en mitenkään mahdottomasti. Laukka kuitenkin sammui sen verran, että Jetti ylitti esteen töksähtävästi. Sama meno jatkui kaarevan tien päässä olleella kympillä, vaan yli mentiin siitäkin. Sen jälkeen käänsin tiukemman tien yhdelletoista, jolle tulimme aika vinosti. Ehdin jo huolestua, ettei Jetti hyppää pystyä, mutta selvän jarrutuksen jälkeen kiltti Jetti hyppäsi senkin. Sen jälkeen päätin vielä kurvata uusinnan viimeiselle eli esteelle kaksitoista tiukemmin. Mitä sitä enää tässä vaiheessa himmailemaan. Kannustin Jettiä äänellä, ja niin se hienosti ponnisti viimeisenkin esteen yli puhtaasti. Jes!



Onnellinen heppatyttö. © Kaisa
Radan jälkeen oli älyttömän hyvä fiilis. Uskalsin ensimmäistä kertaa 90 sentin luokassa vähän ratsastaa aikaa! Vaikka emme menneet kovin lujaa ja liidellen, tuntui Jetti sen verran hyvältä ja varmalta, että uskalsin tämän ratkaisun tehdä. Toki kolauttelimme puomeja jonkin verran, mutta onneksi ne pysyivät paikoillaan. Suorituksemme jälkeen selvisi, että olimme sijoituksessa kiinni. 42 ratsukon luokassa kun peräti 11 palkittiin. Loppujen lopuksi nappasin Jetin kanssa ensimmäisen vihreän ruusukkeen, sillä olimme sijalla 9. Hienosti! Ei varmasti ole vaikea arvata, kuinka hyväksi taputtelin Jetin samalla leveästi hymyillen. Mikä mainio hevonen! On yksinkertaisesti palkitsevaa saada ratsastettua Jettiä niin, että voimme kokeilla yhteistyötämme myös tämän tason radalla. Tästä on todellakin hyvä jatkaa treenejä ja petrata omassa ratsastuksessani niin, että Jetin ei tarvitsisi paikkailla kuskin hutilointeja ihan jokaisella esteellä.

Behind the scenes sekä vaihtoehtoilme, kun kuvaaja tahtoi
muuta kuin pientä, sievää hymyä. © Nora
Videosta kiitos Kaisalle ja kuvista kiitos Kaisalle, Noralle ja Eevalle!

lauantai 1. elokuuta 2015

Kiva kisarata

Lauantain hevostelut jatkuivat LidRidin 1-tason estekisoilla Hiliman kanssa. Menimme vain yhden luokan, joka oli 70 senttiä arvostelulla A.1.0. Ideana oli saada hyvä kokemus eikä väsyttää Hilimaa turhaan kahdella radalla.

Maneesissa tehdyssä verryttelyssä Hilima kipitti ja keskittyi huonosti. Osasin odottaa tätä, joten en alkanut panikoida. Toppuuttelin ja rauhoittelin Hilimaa ja kiittelin sitä aina, kun se vähänkin kuunteli. Pyöräyttelin ravissa ja laukassa muutamia ympyröitä ennen kuin otin hyppyjä. Hilima oli hieman jännittynyt, mutta kun pysyin itse rauhallisena ja tuin sitä riittävästi, löytyi siitä vähän rennompaakin menoa. Hyppyjä otin kolme: ristikon, pystyn ja okserin. Kaikissa hypyissä maltoin odottaa ja pitää pohkeet tuntumalla, jolloin Hilima hyppäsi jokaisen varmasti ja suurempia hätäilemättä. Nämä hypyt saivat riittää, sillä ne sujuivat hyvin enkä halunnut jäädä turhaan verryttelyyn pyörimään ja saamaan Hilimaa entistä kipittävämmäksi. Siirryimme maneesin ulkopuolelle pieneksi toviksi ennen kuin pääsimme vuorossa olevan ratsukon ajaksi kentälle odottamaan. Odotteluajan hyödynsin käymällä näyttämässä Hilimalle kolmosesteen värikkään portin, joka ei luonnollisesti sitä juuri kiinnostanut. Hyvä niin. Muutenkin Hilima rauhoittui radalla, kun ympärillä ei pörrännyt useaa vierasta hevosta. Tätäkin olin osannut odottaa, mutta huokaisin hieman helpotuksesta, sillä olin kehdannut itse vähän jännittää. Sitten tulikin jo aika tervehtiä tuomaria ja lähteä radalle.

Tästä kiitos Kaisalle!
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Hilima eteni ihan mukavasti eikä punkenut oikealle niin pahasti kuin olisi voinut. Välttelin hieman radan reunoja, jotka olivat sateen pehmentämät. Tulimme ykköselle hitusen kaarevalla tiellä. Se ylittyi ihan hyvin. Kakkoseste oli suoran linjan päässä, ja pistimme väliin seitsemän askelta. Niistä viimeinen oli jarruttava, mutta näin tämän ja odotin hyppyä rauhassa. Niinpä Hilima selvitti esteen puhtaasti. Kolmoselle lähestymisessä käytin kaiken tilan hyödyksi, ja sille tulikin sujuva hyppy. Hilima tuntui olevan ristilaukassa, joten korjasin sen ravin kautta vasempaan laukkaan. Vaikka yritin tehdä korjauksen ajoissa, ei uusi laukka päässyt ihan kunnolla pyörimään. Niinpä neloselle tuli hitusen jarruttava askel ennen hyppyä, vaan puhtaasti senkin yli päästiin. Viitoselle pääsimme mukavasti ja sujuvasti yli. Sen jälkeen tosin olimme taas ristilaukassa, mutta tajusin korjata senkin ravin kautta pois. Tie kuutoselle oli hyvä, jolloin pääsimme sille näppärästi. Suoran linjan päässä oli vielä viimeinen este eli numero seiska. Sille pääsimme kuudella asiallisella askeleella, joten radan viimeinenkin este ylittyi puhtaasti. Pääsin kiittelemään ja kehumaan hienoa Hilimaa sekä hymyilemään leveästi.



Olipa kiva kisarata! Toki mukaan mahtui pari hassumpaa hyppyä, mutta niistä huolimatta Hilima tuntui taas omalta itseltään. Se ei kipittänyt turhia, vaan eteni sujuvasti ja pysyi kuulolla. Minä puolestaan näin ponnistuspaikat ja maltoin odottaa hypyt, jolloin en lähtenyt sukeltelemaan. Olipa kivaa hypätä pitkästä aikaa näin Hiliman kanssa yhdessä. Rata meni sujuvasti ja helposti, ja siitä jäikin todella hyvä mieli. Radalta poistuessamme saimme punavalkoisen ruusukkeen sekä minä mehua ja Hilima sokeripalan. Molemmilla jäi siis käytännössäkin hyvä maku suuhun tästä päivästä. Tästä on hyvä taas jatkaa treenejä ja miettiä kisoja, niin kotona kuin toivottavasti muuallakin.

Videosta kiitos Alekseille!