Keskiviikon hevostelut alkoivat Tallinmäellä kolmen ratsukon estetunnilla. Ratsunani oli Jetti, jotta ehdin hypätä sillä ennen lauantain kotiestekisoja. Tunnin alussa verryttelin Jetin itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Sitä sai taas herätellä, kun se keksi muka vähän tuijotella päätyjä. Laukassa se toimi jo ihan asiallisesti, ja sain tehtyä vaihtoja, jotka eivät olleet ihan niin jarruttavia kuin yleensä.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme muutaman kerran molemmista suunnista pääty-ympyrällä ravipuomit, joiden jälkeen nostettiin laukka ja tehtiin laukassa pienempi ympyrä kavaletin yli. Ravipuomeilla tahmailimme hieman, mutta toistoilla ne paranivat. Oikeassa kierroksessa Jetti jopa esitti oma-aloitteisesti mukavan etenevää ravia. Kavalettihypytkin sujuivat ihan hyvin. Sain tehtyä tarvittavat ratkaisut ajoissa enkä jäänyt varmistelemaan liiaksi.
Seuraavaksi hyppäsimme ympyrällä oikeassa laukassa pystyä ja vasemmassa laukassa okseria. Molempia esteitä korotettiin aina hyppyjen välissä, kunnes ne nousivat 90 senttiin. Molemmilla esteillä tiet olivat hieman hukassa, ja Jetti pääsi valumaan lähestymisissä ulos. Oikeassa kierroksessa tämä tarkoitti ristilaukkoja esteen jälkeen. Niitä oli taas vaikea saada korjattua. Jetti jäkitti sinnikkäästi joko ristilaukassa tai korjasi itsensä vasempaan eli kierrokseen nähden väärään laukkaan. Kaipa sitten keikuin kyydissä niin, ettei Jetti päässyt vaihtamaan myötälaukkaan. Reilulla johtamisella sain laukan lopulta pysymään oikeana hypynkin ajan. Jetti keksi myös livahtaa kerran pystystä vasemmalta ohi. Itse en tajunnut, mitä tapahtui, mutta opettaja arveli Jetin jääneen lähestymisessä vinoksi. Silloin se helposti livahtaa esteen yli, jos se on vähänkään isompi. Tämä arvio oli kyllä hyvin todennäköinen, olimmehan esittäneet vähän vinkkarallaan olleita lähestymisiä jo pienempänä olleelle pystylle. Okserille otetuissa hypyissä vinous oli edelleen pieni pulma, mutta sitä isompi oli laukka, joka ei pyörinyt riittävästi. Kertaalleen tulimme hitaassa laukassa liian lähelle eikä Jetti päässyt enää nousemaan 90-senttisen okserin yli. Niinpä se keilasi esteen kunnolla mukaansa. Tämän jälkeen tajusin herättää Jetin ja olla lähestymisessä tarkempi, jolloin Jetti pääsi hyppäämään okserin helposti ja puhtaasti.
Tunnin lopuksi hyppäsimme vielä viiden esteen radan. Se sisälsi kaksi kaarevaa linjaa, jotka tultiin periaatteessa kahdeksikkona. Niiden jälkeen hypättiin vielä yksittäinen muuri. Radan esteet olivat muuria lukuun ottamatta metrin tuntumassa. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Mietin tovin, mahtoiko Jetti herätä, mutta se tuntui ihan kohtuulliselta. Siitä huolimatta emme sattuneet ykköselle hyvään ponnistuspaikkaan, vaan ajauduimme vähän lähelle. Jetti kömpi esteen yli ja laskeutui toivotusti vasemmassa laukassa. Yritin saada laukan jatkumaan kaarevan tien päässä odottaneelle okserille. Laukka ei päässyt rullaamaan parhaiten, joten nappasimme okserilta puomin mukaamme. Sen jälkeen hain paremman laukan, jolloin kolmosena ollut toinen okseri ylittyi hyvin, ja pääsimme sujuvasti kaarevan tien päässä olleelle pystylle samoin kuin yli siitä. Kaiken lisäksi Jetti laskeutui toivotusti oikeassa laukassa, hurraa! Tie viitoselle eli muurille kävi hitusen estelinjan ulkona, kun olin katsonut esteen sijainnin hieman väärin. Sille olisi pitänyt kääntää nopeammin kuin olin ajatellut. Onneksi tilaa oli sen verran, että sain korjattua Jetin esteelle, ja pääsimme siitä sujuvasti yli. Siinä olikin pieni miniratamme.
Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Tunnissa hyvää oli se, että Jetti liikkui loppujen lopuksi aika kivasti. Sain jopa tehdä tasapainottavia puolipidätteitä. Petrattavaa olisi ollut teiden ratsastamisessa ja Jetin pitämisessä suorempana. Ajatukseni olivat hieman liikaa jo itse hypyssä, jolloin elämä ennen niitä tuppasi unohtumaan. Positiivista oli kuitenkin se, että metrin esteet hujahtivat kepoisasti, myös kuskin mielestä. Seuraavaksi saan opetella keräämään Jetin energian vähän paremmin kasaan. Nyt ehkä viipotimme vähän huolimattomasti ja pitkänä. Pientä ryhtiä ja tasapainoa, myös kuskille, niin johan alkaa sujua tasaisemmin. Tämän treenin perusteella kotiestekisojen metrin luokan pitäisi mennä ihan asiallisesti, kunhan vain muistan ottaa hypyn kerrallaan turhia hätäilemättä.
