Perjantaina oli taas kisoja edeltävän liikutuksen aika. Päätimme Kaisan kanssa käydä lyhyemmän maastolenkin, jonka jälkeen työskentelisimme vielä tovin kentällä. Me Jetin kanssa otimme tällä kertaa häntäpaikan Kaisan ja Vaken takaa.
Maastoreissun kävimme talvilenkeiltä tutulla reitillä, joka meni valtaosin teitä pitkin. Vaikka urhea Vake oli vetohevosena, keksi Jetti hieman kyttäillä matkalla. Jetti olisi tarvinnut turvahevosen taaksekin, mieluusti varmaan sivuillekin. Joka tapauksessa köpöttelimme tietä pitkin käynnissä ja ravissa. Lenkin ainoan laukkapätkän otimme sopivasti sen ainoalle metsäpolkuosuudelle. Vake laukkasi kohtuullisesti samoin kuin Jetti, joka osasi ottaa aika rennosti, kun Vaken katoamista horisonttiin ei tarvinnut pelätä. Paluumatkalla kivensiirtotöitä tehneet koneet olivat Jetin mielestä hurjan epäilyttäviä, vaan onneksi Vake johdatti meidät turvallisesti niidenkin ohi.
Kentällä tein muutamia peruutuksia, pohkeenväistöjä sekä laukanvaihtoja. Peruutukset lähtivät alun jälkeen aika kivasti ja pehmeästi. Väistöt olivat hieman nihkeitä, kun taisin jäädä enemmän hoputtamaan Jettiä eteen kuin ajattelemaan väistöä. Kummastakaan ei tahtonut ensin tulla mitään, mutta pienellä keskittymisellä sain korjattua omaa vaikuttamistani, jolloin Jettikin esitti parempia väistöjä. Laukanvaihtoja hurauttelin eri kuvioilla, ja ne sujuivat aika mukavasti. Saan tehtyä laukanvaihtoavut nykyisin paljon rauhallisemmin ja sitä myöten selkeämmin, jolloin Jettikin tietysti vaihtaa helpommin. Seuraava askel on alkaa säilyttää eteenpäinpyrkimys myös niiden aikana, sillä nyt valmisteluni hieman hidastavat Jettiä.
Loppuraveissa Jetti tarjosi oikein mukavaa menoa. Se pysyi pyöreänä ja liikkui pitkälti itse. Jos pohjetta piti käyttää, reagoi Jetti siihen hyvin. Sellaisella ravilla olisi ihan kiva joskus päästä tahkoamaan kouluohjelmakin. Mutta nyt siitä oli kiva nauttia ihan näin treenin päätteeksi. Jospa näillä fiiliksillä ja treeneillä se 2-tason 80 sentin ratakin menisi mukavasti.
