Mummoilemassa kisaradalla

Kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina oman seuran 1-tason estekisoilla. Olin ilmoittautunut niihin Lorella 80/90/100 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 367.1. Meidän korkeutenamme oli tietysti 80 senttiä. Luokassa kisaajia oli yhteensä kahdeksan.

Lore ahkeroi ennen minua kaksi pienempää rataa, joten tein verryttelyt sen kanssa maltillisesti. Lorea ei tarvinnut lämmitellä enää, joten testasin vain ratin, jarrun ja vähän kaasua. Minua kun kehtasi muka jännittää! Hyppyinä otin pystyn kolmesti ja okserin kahdesti. Hypyt sujuivat ihan mukavasti enkä syöksynyt niissä ihan kamalasti, vaikka olisin saanut vielä vähän hillitä itseäni. Muutoin kävelin verkassa ja annoin Loren vähän levätä. Ennen maneesiin siirtymistä hurautin vielä pätkän laukkaa. Radalle päästyämme tervehdin tuomaria ja lähdimme matkaan vasemmassa laukassa.

Noralle kiitos tästä!

Lore laukkasi kaikessa rauhassa, minä kun hidastelin selässä ja jännitin Loren innostuvan liikaa, hoh. Ykkönen ylittyi hyvin, ja reilulla johtamisella Lore nappasi siinä oikean laukan. Kakkoselle tuli kolautus, mutta laukka kuitenkin vaihtui toivotusti vasempaan. Kolmosen ja nelosen suoralle linjalle tulimme sangen maltillisessa laukassa. Kolmonen ylittyi kuitenkin hyvin, mutta huomasin jäävämme kauas viidellä askeleella. Ratkaisin tilanteen tekemällä pieniä puolipidätteitä, jotta Lore saisi kuudennen askeleen mahtumaan. En uskaltanut ratsastaa eteen, sillä pelkäsin hukkaavani ponnistuspaikan. Tulimme neloselle aavistuksen lähelle, mutta ei pahiten, ja niin Lore pääsi siitäkin puhtaasti yli. Viitoselle näin tulevan pikkuaskeleen ja nyt päätin pyytää Loren hyppyyn hieman kauempaa. Se vastasi hyvin, mutta kolautti puomia takasillaan. Se pysyi onneksi ylhäällä. Viitosen jälkeen sain korjata Loren ravin kautta oikeaan laukkaan. Ehdin onneksi tehdä sen riittävän ajoissa. Tie kuutoselle tuli hyvin, mutta kolautimme sitäkin. Lore ei vaihtanut siinä laukkaa vasemmaksi, vaan korjasin sen ravin kautta. Seiskan ja kasin suora linja meni asiallisesti neljällä askeleella, ja näin pääsimme perusvaiheen rauhallisesti ja puhtaasti maaliin.

Uusintaan lähtiessä yritin hieman kasvattaa laukkaa. Paino sanalla hieman, sillä se jäi enemmän ajatuksen tasolle. Käänsin vähän tiukemmin uusinnan ensimmäisille esteille eli ysin ja kympin suoralle linjalle. Nyt menimme välin viidellä askeleella, joten jotain muutosta onneksi tapahtui. Yhdelletoista tulimme hieman lähelle, mutta Lore hyppäsi puhtaasti. Sen jälkeen olimmekin vastalaukassa, jota en ehtinyt alkaa korjata. Kahdelletoista kun piti päästä vikkelästi. Jarruttelin menoa jostain syystä melkoisesti, ja niin hyppäsimme kahdennentoista esteen aika hitaassa laukassa. Olin kuitenkin päättänyt ottavani hypyn rauhassa, jotta pääsisin kääntämään tiukemman tien uusinnan viimeiselle esteelle eli kolmelletoista. Suunnitelma toimi, ja pääsimme ajattelemastani kohdasta kääntymään. Laukka oli edelleen hyvin rauhallista, vaan niin vain Lore selvitti uusinnan viimeisenkin esteen, ja pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella, jes.



Radan jälkeen uskalsin taas hengittää. Lore oli ihanan fiksu ja asiallinen! Se kuunteli kaikki pyyntöni hienosti ja kesti mummoiluni hyvin. Videolta katsottuna menimme kyllä paikoin turhankin rauhassa, vaan enpä sortunut hätäilemään. Radassa kivaa oli se, että tajusin pienemmillä ja kevyemmillä pidätteillä kontrolloida menoa, jolloin tempo ei niin vaihdellut eikä lähestymisistä tullut hätäisiä. Radalla oli sellainen olo, että sain tehtyä ne ratkaisut, jotka ajattelinkin. Lisäksi ehdin myös ajatella radalla, kaikkea sitä! Loppujen lopuksi rauhallinen ratamme vei meidät tuloksissa ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi eli sijoituksemme oli 3/8. Ajasta olisi pitänyt pudottaa kolme sekuntia pois, jos olisi mielinyt ruusukkeille. Sujuvammalla etenemisellä se olisi tullut itsestään, mutta nyt tällä mummomeiningillä siihen ei ollut toiveita. Seuraavalla kerralla minun pitää uskaltaa antaa Loren laukata vähän enemmän. Vaan kisoista ja etenkin Loresta jäi oikein hyvä mieli. Nyt tekemisessä oli tolkkua eikä mitään turhaa hätäilyä. Kivaa!

Videosta kiitos Alekseille!