Tiistain toinen tunti Tallinmäellä hurahti tietysti Jetin kyydissä. Tunnilla menimme niin koulua kuin otimme muutamia hyppyjä. Ratsukoita oli viisi. Kouluosuudessa teimme pohkeenväistöjä, täyskaartoja, laukannostoja sekä laukasta siirtymisiä käyntiin. Esteillä puolestaan hypimme muutamat kaarevat linjat.
Pohkeenväistöt teimme pitkän sivun alusta keskemmäs ja siitä uralle palaten. Väistöt sujuivat niin käynnissä kuin ravissa ihan asiallisesti. Olisin kaivannut silti pientä terävyyttä niihin, mutta en saanut sitä ratsastettua Jetistä irti. En tainnut oikein kunnolla yrittääkään, vaan odottaa jostain hassusta syystä, että Jetti muuttuisi automaatiksi ja tekisi kaiken itse. Olikohan keskittymiskykyni kouluvääntöön loppunut jo päivän aiemmalla tunnilla? Ehkä.
Seuraavaksi siirryimme koko kentän kattavalle kuviolle, jossa toiseen päätyyn teimme ravissa täyskaarrot molemmista suunnista. Siitä jatkoimme pitkälle sivulle, jossa siirryimme käyntiin. Vasemman laukan nostimme pituushalkaisijalta, oikean laukan taasen lyhyen sivun keskeltä. Molempiin suuntiin pyöräytimme ympyrät. Niiden jälkeen siirryimme raviin ja aloitimme tehtävän alusta. Täyskaarrot sujuivat ihan hyvin, vaikka en ollut ihan tarkin teistä. Laukannostot lähtivät alkutahmeuden jälkeen aika hyvin, kun valmistelin ne riittävän huolella. Laukkaympyröillä sain tosin ensin nohitella Jettiä, jotta se alkoi laukata vähän isommin. Vasen laukka rullasi aika kivasti, oikeaa laukkaa sai työstää enemmän, mutta sekin parani.
Tämän jälkeen harjoittelimme siirtymisiä laukasta käyntiin. Nostimme pitkän sivun alusta, vähän uralta keskempänä ollen vastalaukan käynnistä. Sen jälkeen laukkasimme pitkää sivua ja käytimme pohkeenväistöä uralle tehtynä ja lyhyen sivun lähestymistä apuna siirtymisessä käyntiin. Vastalaukat nousivat mukavasti, mutta en saanut laukkaa ratsastettua niin lyhyeksi ja napakaksi, että olisin päässyt valmistelemaan siirtymisen käyntiin hyvin. Väistöt tahtoivat mennä minulta punkemiseksi, jolloin pakka levisi viimeistään. Hetkittäin sain Jetin lyhyempään laukkaan, josta siirtyminen oli helpompi valmistella. Parhaimmatkin siirtymiset tosin sisälsivät pari raviaskelta, joten ihan tyytyväiseksi en tullut. Vaikka tiedän kyllä, että erityisesti siirtymät alaspäin ovat minulle hankalia. Hassua hommassa oli se, että kyllähän asian teoriassa osasi, mutta saman tekeminen käytännössä ei sujunutkaan ihan noin vain.
Tunnin loppuun otimme muutamat hypyt kaarevilla linjoilla. Ensimmäinen linja oli vesimattopystyltä muurilaatikkopystylle ja sama vielä toisinpäin. Toinen linja oli hainhammasportilla varustettu pysty ja lankkupysty. Hypyt menivät muuten ok, mutta Jetti tahtoi napata oikean laukan sijasta ristilaukan. Sain myös alussa hakea parempaa etenemistä, jotta emme turhaan mummoilleet. Kaarevat tiet kuitenkin menivät kivasti, ja ne ristilaukatkin sai korjattua aina lopuksi pois. Estekorkeuksilla ei kikkailtu, sillä pysyimme noin 60 sentin tuntumassa. Muutamat hypyt oli kuitenkin hyvä ottaa, sillä viikonloppuna häämöttää kisat emmekä tällä viikolla hyppää tämän enempää.
Hypyt myös päättivät tunnin treenit. Kouluosuus jäi vähän kaivelemaan, sillä olisin halunnut sujuvampaa menoa. Tajusin kuitenkin, etten oikein ratsastanut niin keskittyneesti, että sitä olisi voinut tulla. Ajattelin vissiin todellakin, että kyllähän Jetti nyt yhtäkkiä automaatiksi muuttuu ja lukee ajatukseni. Kas, eipä muuttunutkaan! Ehkä ensi tunnilla voisi olla taas syytä ratsastaa itsekin, niin todennäköisesti meno paranee heti.
