Lauantaina oli tuplahyppypäivä Tallinmäellä. Aloitin päivän
Jetin kanssa neljän ratsukon tunnilla. Omatoimisen alkuverryttelyn jälkeen tulimme pientä jumppasarjaa, jossa pääsimme leikkimään käsillämme. Saimme mennä jumppasarjan käsi niin sivulle, ylös kuin pään päälle pistettynä. Kun piti keskittyä käteen, rentoutui muu kroppa sopivasti, ja mukautumiset hyppyihin sujuivat hyvin. Tämän jälkeen hyppäsimme pituushalkaisijalla ollutta pystyä kahdeksikolla laukkoja vaihdellen eikä sekään tuottanut ongelmia.
Tunnin aikana hyppäsimme muutamat esteet myös tietoisesti vastavaloon. Näin tulimme muurin sekä kaarevalla linjalla olleet vesimatolla ja muurilaatikolla varustetut pystyt. Muuri meni molemmista suunnista ongelmitta. Vesimatolla Jetti viimeisellä askeleella tuijotti mattoa, mutta hyppäsi silti yli, ja matka jatkui muurilaatikolle ja siitä yli. Vastavaloon hyppääminen ei siis tuottanut ongelmia, mitä nyt Jetti kehtasi vähän vilkaista vesimattoa. Sitä se tosin olisi voinut tuijottaa valon suunnasta riippumatta. Onneksi kuitenkin päästiin siitä silti kerralla yli.
Radan hyppäsimme muistaakseni kahdesti, 80- ja 90-senttisenä. 80 sentin radalla Jetti keksi livahtaa kakkosesta vasemmalta ohi syystä, joka jäi minulle arvoitukseksi. Estehän oli aivan tavallinen lankkueste, joten kaipa Jetti vain päätti liirailla ihan huvikseen. Tyyräsin sen takaisin esteen eteen, jotta se sai rauhassa pällistellä sitä. Eihän se tietenkään enää sitä kiinnostanut. Uudella lähestymisellä pääsimme siitäkin yli. Muutoin rata oli ihan asiallinen, ja maltoin jopa olla rauhassa enkä sortunut hoputtamaan Jettiä jokaisella askeleella. 90-sentin radallakaan ei tullut mitään ihmeellisempää, vaan sekin sujui ihan ok. Loppuun saimme Jetin kanssa ottaa esteet 4–6 metrin korkeudessa. Neloselle näytti olevan tulossa miniaskel, joten kannustin Jettiä venyttämään vähän kauempaa, ja se totteli hienosti. Viitos- ja kuutosesteiden kaareva linja meni ihan kivasti, eivätkä metrin esteet hirvittäneet kuskiakaan, jee!
Yhtä ohimenoa lukuun ottamatta tunti sujui mukavasti. Lyhensin estejalustimiani yhdellä reiällä, mikä tuntui auttavan pitämään pohkeet hieman paremmin paikoillaan. Muutenkin vanha estejalustimien pituus on alkanut tuntua ja näyttää jotenkin liian pitkältä. Vaan pitääpä makustella tätä uutta pituutta. Tämän treenin perusteella kotikisoissa häämöttävä ensimmäinen metrin rata ei tunnu ylivoimaiselta. Jetillehän se korkeus ei ole mitään, joten sen perusteella minäkin saan luvan pitää pääni kylmänä.
