Kolmas kerta

Lauantaina taisin herätä kisojen takia aikaisemmin kuin tähän mennessä. Kello kun soi jo 4.30. Suuntana oli Kalajoki ja Rannikon Ratsastajien sekä neljän muun seuran yhteistyössä järjestämät 2-tason estekisat. Me Jetin kanssa hyppäsimme tällä kertaa maltilliset 80 senttiä arvostelulla 367.1, kun muita meille sopivia luokkia ei ollut.

Koska hevoset matkasivat noin kaksi tuntia, kävelytin Jetin pidemmän kaavan mukaan ennen kuin hyppäsin selkään. Verryttelyalueena oli mukavasti ulkokenttä, joka oli mainiosti ihan kisakentän vieressä. Verryttelyssä tein temponvaihteluita herättääkseni Jetin. Se oli hieman tahmea, mutta alkoi vähän reipastua. Hyppyjä otimme muutamat ristikolle sekä pystylle ja okserille. Kaikesta päästiin kerralla yli, mutta paikoin hieman hitaasti. Jetti myös nappasi jatkuvasti hypyissä ristilaukkoja tai vääriä laukkoja, oikea laukka ei millään meinannut säilyä. Vaihdot askeleessa olivat myös sangen hitaita, välillä en meinannut saada vaihtoa edes läpi. Mikähän siinä on, että kisapaikalla vaihdot alkavat näin tökkiä? No, joka tapauksessa hypyt kuitenkin onnistuivat. Ennen kuin poistuin verryttelystä, otin parit pidennykset ja lyhennykset laukassa sekä hyppäsin pystyn. Sen jälkeen pääsin kisaradalle vuorossa olevan ratsukon ajaksi. Näytin Jetille huolellisesti radalla vastavaloon olleen muurin, muutoin radalla ei ollut mitään erikoista.

Ykköseste oli oikeasti okseri, kakkonen pysty
ja kolmonen muuri.

Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ihan asiallisesti liikkuen. Ykkönen ylittyi hyvin, ja sain korjattua ristilaukan ajoissa oikeaksi laukaksi. Kakkosesteellä olin itse hieman myöhässä, mutta Jetti ei pahastunut siitä onneksi. Pääsimme siitä kaarevan tien päässä olleelle kolmoselle eli muurille kahdeksalla askeleella ihan hyvään ponnistuspaikkaan, joten este ylittyi hyvin. Neloselle tulimme hieman lähelle, mutta Jetti keräsi kavionsa siitä yli ja vaihtoi vielä laukan toivotusti oikeaan jo hypyssä. Viitosena olleelle askeleen sarja päästiin puhtaasti, vaikka Jetti kopautti molempien esteiden puomeja. Sen jälkeen olimme väärässä laukassa, vaan kaarevan linjan päässä ollut kuutonen tuli ennen ajatustakaan vaihdosta vastaan. Jetti selvitti sen siitä huolimatta. Sen jälkeen olimme ristilaukassa ja yritin korjata sitä pois, tuloksetta tosin. Tätä ährätessäni unohdin ajatella perusradan viimeistä estettä. Niinpä tie sille tuli ratsastettua kehnosti. Sille tulikin jarruttava hyppy, mutta Jetti pelasti ja ylitti sen puhtaasti. Näin pääsimme perusradan virheettä ja saimme jatkaa uusintaan.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille tuli hieman hidas hyppy, mutta muuten ihan ok. Jetti nappasti hypyssä toivotusti oikean laukan. Kaarsin ysille hieman pienemmän tien, ja se ylittyi ihan ok. Kympille kaarsin myös hieman lyhyemmin ja kannustin Jettiä äänellä, ettei kaarre hyydyttänyt laukkaa. Jetti hyppäsikin esteen hyvin ja vaihtoi laukan oikeaan. Kympille eli sarjalle tulimme nyt paremmin ja selvitimme sen ongelmitta. Sen jälkeen Jetti tosin oli ristilaukassa, jota yritin korjata, mutta taas tuloksetta. Jäin nyhräämään vaihtoa sen verran, että laukka pääsi vähän hiipumaan. Siitä huolimatta sain ratsastettua perusrataa hieman paremman tien, ja pääsimme vielä uusinnan viimeisen esteen puhtaasti maaliin.



Näin oli ohi 2-tason kolmas kisasuorituksemme. Mukava puhdas nolla, mutta ajaltaan sen verran hidas, ettei meillä ollut toiveita palkintojenjakoon pääsemisestä. Tuloksemme olikin 13/26. Ajasta olisi pitänyt nipistää kolmisen sekuntia, niin olisimme napanneet viimeisen ruusukkeen. Eihän se mahdoton olisi ollut, mutta tänään menimme näin. Radasta jäi kuitenkin hyvä mieli, sillä hyppääminen oli varmaa. Toki väärät ja ristilaukat hieman harmittivat, mutta tällä korkeudella selvisimme vielä, vaikka rämmimmekin pätkän niissä. Oman suorituksen jälkeen olikin mukava katsoa aurinkoisessa loppukesän kelissä ponien ja suomenhevosten Pohjois-Suomen mestaruuskamppailut ja niiden jälkeen huristella kotiin.

Videosta kiitos Annulle!