Perjantaina pääsimme Jetin kanssa Artsin valmennukseen, jossa oli yhteensä kolme ratsukkoa. Ehdin tällä kertaa verrytellä Jetin kaikissa askellajeissa ennen opettajan saapumista, joten pääsimme heti tehtävien pariin. Tällä tunnilla ratsastimme raviväistöjä, peruutuksia sekä loivaa kiemuraa laukassa.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa pitkän sivun alkupuolelle, josta lähdimme tekemään pohkeenväistöä pituushalkaisijalle saakka. Sen jälkeen pyöräytimme vastakkaiseen suuntaan puoliympyrän, jonka avulla pääsimme ratsastamaan pysähdyksen pituushalkaisijalle lyhyen sivun suuntaisesti. Siinä puolestaan teimme peruutuksen ja parin eteenpäin vieneen käyntiaskeleen yhdistelmiä niin kauan, kunnes peruutukset lähtivät sujuvasti. Pohkeenväistöissä Jetti lähti sivulle ihan hyvin, mutta opettaja muistutti vaatimaan siltä isompia askelia pienten sijasta. Lisäksi sain ei-väistättävän puolen tuella pitää Jetin hallinnassa, ettei se pyrkinyt pullahtamaan lavan kautta karkuun. Onnistuneissa väistöissä Jetti lyheni ja ryhdistäytyi oikein mukavasti. Peruutukset lähtivät ensin hieman kättä vasten, jolloin saimme ottaa aina pari askelta eteen ja yrittää sitten uudelleen. Toistojen avulla Jetti pehmeni ja alkoi peruuttaa vähän paremmin. Siirtymisissä opettaja muistutti säilyttämään Jetin muodon eikä päästämään sitä pitkäksi. Siirtymisissä katoava pyöreys onkin yksi pulma, joka on nyt työn alla ratkaistavana.
Tunnin toisena tehtävänä tulimme enemmän kentän keskelle siirrettyä loivaa kiemuraa laukassa. Kuvioon siis sisältyi pieni pätkä vastalaukkaa. Pyöräytimme kuvion alkuun eli lyhyelle sivulle voltin ennen kuin jatkoimme kiemuralle. Myöhemmin tulimme loivan kiemuran molemmista suunnista putkeen. Silloin aloitimme taas pyöräyttämällä lyhyelle sivulle voltin, tulemalla siitä loivan kiemuran, pyöräytimme toiselle lyhyelle sivulle voltin ja tulimme loivan kiemuran toisestakin suunnasta päättäen tehtävän vielä yhteen lyhyelle sivulle pyöräytettyyn volttiin. Volteilla sain olla tarkka siitä, että Jetti kääntyi rehellisesti eikä yrittänyt suurentaa kuviota. Ulkoapujen kanssa sai siis tehdä töitä, mutta niiden avulla Jetti tietysti kääntyi paremmin. Kiemuralla saimme säilytettyä laukan jokaisella kerralla. Muutoinkin Jetti meni kiemuran aika kivan tasaisesti, ja itse asiassa vastalaukkakaarteet olivat kuvion parhainta antia. Silloin käytin ulkoapuja paremmin, jolloin sain Jetin hallintaan. Se tuli tuntumalle paremmin, ja loksahti mukavan pyöreäksi ja ryhdikkääksi. Ei tietoakaan mistään pitkulana matelemisesta. Nämä hetket muistuttivat taas hyvin siitä, kuinka sisäavut eivät ole oikotie onneen, vaan niillä ulkoavuillakin on merkityksensä. Onneksi tässä tehtävässä pääsin hoksaamaan tämän, jolloin meno volteillakin parani.
Loppuravissa annoimme hevosten venyttää eteen ja alas. Tämän tunnin parhaimmat fiilikset tulivat siitä, kun tajusin vastalaukan olevan laukkaa siinä, missä myötälaukkakin. Enää sitä ei tarvitse jännittää ja ylivarmistella ainakaan sellaisella hevosella, joka varmasti osaa sen. Tämä oivalluksen ansiosta sainkin istuttua maltillisemmin enkä alkanut panikoida missään kohdassa saati yliratsastaa. Niinpä Jetin oli helppoa pysyä pyydetyssä laukassa ja mennä se kuvio, mikä edessä oli. Kylläpä nämä onnistumiset ja asioiden ymmärtämiset ilahduttavat! Vastalaukkatreenejä pitää kyllä tehdä jatkossakin, kun niistä saa näin hyvän mielen.
