Kiva kisarata

Lauantain hevostelut jatkuivat LidRidin 1-tason estekisoilla Hiliman kanssa. Menimme vain yhden luokan, joka oli 70 senttiä arvostelulla A.1.0. Ideana oli saada hyvä kokemus eikä väsyttää Hilimaa turhaan kahdella radalla.

Maneesissa tehdyssä verryttelyssä Hilima kipitti ja keskittyi huonosti. Osasin odottaa tätä, joten en alkanut panikoida. Toppuuttelin ja rauhoittelin Hilimaa ja kiittelin sitä aina, kun se vähänkin kuunteli. Pyöräyttelin ravissa ja laukassa muutamia ympyröitä ennen kuin otin hyppyjä. Hilima oli hieman jännittynyt, mutta kun pysyin itse rauhallisena ja tuin sitä riittävästi, löytyi siitä vähän rennompaakin menoa. Hyppyjä otin kolme: ristikon, pystyn ja okserin. Kaikissa hypyissä maltoin odottaa ja pitää pohkeet tuntumalla, jolloin Hilima hyppäsi jokaisen varmasti ja suurempia hätäilemättä. Nämä hypyt saivat riittää, sillä ne sujuivat hyvin enkä halunnut jäädä turhaan verryttelyyn pyörimään ja saamaan Hilimaa entistä kipittävämmäksi. Siirryimme maneesin ulkopuolelle pieneksi toviksi ennen kuin pääsimme vuorossa olevan ratsukon ajaksi kentälle odottamaan. Odotteluajan hyödynsin käymällä näyttämässä Hilimalle kolmosesteen värikkään portin, joka ei luonnollisesti sitä juuri kiinnostanut. Hyvä niin. Muutenkin Hilima rauhoittui radalla, kun ympärillä ei pörrännyt useaa vierasta hevosta. Tätäkin olin osannut odottaa, mutta huokaisin hieman helpotuksesta, sillä olin kehdannut itse vähän jännittää. Sitten tulikin jo aika tervehtiä tuomaria ja lähteä radalle.

Tästä kiitos Kaisalle!

Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Hilima eteni ihan mukavasti eikä punkenut oikealle niin pahasti kuin olisi voinut. Välttelin hieman radan reunoja, jotka olivat sateen pehmentämät. Tulimme ykköselle hitusen kaarevalla tiellä. Se ylittyi ihan hyvin. Kakkoseste oli suoran linjan päässä, ja pistimme väliin seitsemän askelta. Niistä viimeinen oli jarruttava, mutta näin tämän ja odotin hyppyä rauhassa. Niinpä Hilima selvitti esteen puhtaasti. Kolmoselle lähestymisessä käytin kaiken tilan hyödyksi, ja sille tulikin sujuva hyppy. Hilima tuntui olevan ristilaukassa, joten korjasin sen ravin kautta vasempaan laukkaan. Vaikka yritin tehdä korjauksen ajoissa, ei uusi laukka päässyt ihan kunnolla pyörimään. Niinpä neloselle tuli hitusen jarruttava askel ennen hyppyä, vaan puhtaasti senkin yli päästiin. Viitoselle pääsimme mukavasti ja sujuvasti yli. Sen jälkeen tosin olimme taas ristilaukassa, mutta tajusin korjata senkin ravin kautta pois. Tie kuutoselle oli hyvä, jolloin pääsimme sille näppärästi. Suoran linjan päässä oli vielä viimeinen este eli numero seiska. Sille pääsimme kuudella asiallisella askeleella, joten radan viimeinenkin este ylittyi puhtaasti. Pääsin kiittelemään ja kehumaan hienoa Hilimaa sekä hymyilemään leveästi.



Olipa kiva kisarata! Toki mukaan mahtui pari hassumpaa hyppyä, mutta niistä huolimatta Hilima tuntui taas omalta itseltään. Se ei kipittänyt turhia, vaan eteni sujuvasti ja pysyi kuulolla. Minä puolestaan näin ponnistuspaikat ja maltoin odottaa hypyt, jolloin en lähtenyt sukeltelemaan. Olipa kivaa hypätä pitkästä aikaa näin Hiliman kanssa yhdessä. Rata meni sujuvasti ja helposti, ja siitä jäikin todella hyvä mieli. Radalta poistuessamme saimme punavalkoisen ruusukkeen sekä minä mehua ja Hilima sokeripalan. Molemmilla jäi siis käytännössäkin hyvä maku suuhun tästä päivästä. Tästä on hyvä taas jatkaa treenejä ja miettiä kisoja, niin kotona kuin toivottavasti muuallakin.

Videosta kiitos Alekseille!