Lauantaina kävin ratsastamassa Jetin ennen lähtöä LidRidin 1-tason estekisoihin Hilimalla. Päätin ottaa hieman lyhyemmän treenin, jossa tsekkaisin perusasiat ja ottaisin vielä pari hyppyä pienelle pystylle ajatuksena säilyttää laukka kaarteissa ja lähestymisissä.
Alkuverryttelyssä en tehnyt kummempaa, vaan hain Jettiä vain liikkeelle. Olimme molemmat vähän unessa, mutta hiljalleen aloimme heräillä. Hurauttelin muutaman kerran kolmikaarista kiemurauraa ravissa, jossa hain asetuksia ja tahdin säilymistä. Jetti liikkui ihan asiallisesti, ja myös asetukset vasemmallekin löytyivät kohtuullisesti. En alkanut prässätä enempiä, kunhan vain tsekkasin homman sujuvan riittävän hyvin.
Laukassa hurauttelin koko kentän kokoisella kahdeksikolla vaihtoja. Alussa vaihdot olivat hitaita ja kömpelöitä, mutta maltoin silti istua rauhassa enkä hötkyillyt itse. Pienillä raippamerkeillä sain Jetin lopulta aina vaihtamaan. Oma rauhallisuuteni palkitsi, sillä alun jälkeen aloimme saada asiallisia vaihtoja. Valmistelin ne kerrankin ajatuksen kanssa enkä kiirehtinyt ollenkaan. Niinpä maltoin istua satulassa, jolloin Jetti pääsi tekemään vaihdot aika kivasti. Parasta oli se, että vaihdot molempiin suuntiin tuntuivat yhtä tasaisilta. Tästä on hyvä jatkaa viilausta. Seuraavaksi alamme treenata tämän lisäksi sitä, ettei Jetti ihan niin hidasta vaihdossa, vaan ajattelee senkin aikana enemmän eteen.
Tämän jälkeen otin muutamat hypyt noin 50-senttiselle pystylle, joka oli sopivassa kohdassa kaarevia lähestymisiä ajatellen. Vasemmassa kierroksessa lähestyminen oli loivempi, oikeassa taasen vähän tiukempi. Alun hypyt olivat uneliaita, mutta sain silti odotettua ne enkä sukellellut. Nohittelin vähän Jettiä, jolloin hypyt paranivat. Kaarteissa yritin muistaa pitää pohkeet kiinni ja istua hiljaa, sillä se tuntui tietysti toimivan parhaiten. Välillä kuitenkin unohdin ratsastaa laukan ajoissa kuntoon, jolloin jouduin nohittelemaan juuri kaarteessa. Se tarkoitti valitettavasti epävakaata istuntaa, mikä taas hidasti Jettiä. Muutaman kerran sain kuitenkin paremmin oltua rauhassa, mikä auttoi pitämään Jetin liikkeessä kaarteenkin läpi. Jokainen hyppy oli kuitenkin varma, mikä oli tietysti hyvä juttu.
Lopussa en enää tehnyt kummempaa, kunhan vähän ravailin ja annoin Jetin venyttää ohjan perässä. Treeniin meni reilu puolisen tuntia, mikä oli ihan riittävä aika tälle kertaa. Huomenna onkin sitten Jetin kanssa luvassa toinen yhteinen 2-tason luokka. Hui ja jee, taas kerran.
