Perjantain toinen estetunti meni Hiliman kyydissä. Tälläkin tunnilla ratsukoita oli neljä. Hilima ei ollut mennyt muita tunteja edellispäivän jälkeen, jolloin olin ratsastanut sillä koulua. Jollain tavalla meillä olikin säädöt nopeammin kohdillaan eikä kaikkea tarttenut aloittaa aivan alusta. Töitä toki sai tehdä eikä Hilima esimerkiksi aivan suoraan mennyt oikeassa laukassa, vaan onneksi korjaaminen oli rutkasti viime kertaa helpompaa.
Alkuverkan sileässä työskentelyssä Hilima malttoi hienosti. Se tarjosi myös rauhallista laukkaa molempiin suuntiin, mikä oli tietysti kiva juttu. Puomi- ja kavalettitehtävillä saimme vaihdettua toivotusti laukkoja, mutta meno oli hieman kipityksen puolelle sortuvaa. Estetehtävillä minua vaivasi alussa paha tarve sukellella. En tajua, miten katsoin ponnistuspaikat niin väärin, että olin turhan monta kertaa lähdössä hyppyyn askelta ennen Hilimaa. Hoh! Onneksi Hilima oli kiltti ja hyppäsi esteet, vaikka kuski makoilikin jo kaulalla vaikeuttamassa hommaa. Sain kuitenkin ryhdistäydyttyä ja odotettua hyppyjä paremmin, jolloin sukeltelukin jäi pääosin pois.
Tulimme radan noin 60-senttisenä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Hilima laukkasi aika maltillisesti, ja sain itse oltua rennompi. Ykköselle tuli ihan ok hyppy, ja laukka säilyi vasempana. Kakkoselle näytti olevan mahdollisuus tulla miniaskel, joten rohkaisin Hilimaa lähtemään hyppyyn hitusen kauempaa. Se totteli kiltisti, mutta laukkaa emme saaneet vaihdettua esteellä oikeaksi. Korjasin sen sitten ravin kautta. Kolmoselle lähestymisessä Hilima pääsi puskemaan oikealle, mutta sain sen suunnilleen pysymään linjalla. Hyppyyn Hilima lähti positiivisen askeleen kautta ja selvitti linjan neloselle näppärästi viidellä askeleella. Nelonenkin meni sujuvasti, vaikka sen jälkeen sain taas korjata laukan ravin kautta vasemmaksi. Viitoselle laukka pääsi venymään, jolloin ajauduimme lähelle estettä. Hilima selvitti viitosokserin kuitenkin, mutta rytmi katosi. Kaareva linja kuutoselle meni vähän mökeltäen ja parin raviaskeleen siivittämänä, mutta Hilima hyppäsi vielä radan viimeisen esteen rohkeasti, joskin vähän huonosta paikasta, kun ehtinyt tukea sitä paremmin.
Valtaosa radasta oli kuitenkin aika asiallista ja ennen kaikkea saimme kiinni hyvän menon ajatuksesta. Mukaan mahtui rennompaa ja huolettomampaa etenemistä, mikä on vähän meillä ollut hukassa. Mukavaa, että se kuitenkin löytyi näin kisoja edeltävänä päivänä. Kunhan olen itse rento ja rauhallinen, on Hilimankin helpompi olla huoleton. Tuo asia on hyvä muistaa, niin jospa 70 sentin kisaratamme menisi mukavasti.
