Leirin seitsemäs tunti oli toivetunti. Valittavana oli maasto, este ja estemaasto. Mietin ensin jälkimmäistä, mutta kun se tarkoitti maastossa esteiden hyppäämistä jonossa, päätin ottaa kentällä pidetyn estetunnin. Ratsukseni tunnille sain Helmerin, joten pääsin ottamaan uusintayrityksen sen kanssa esteillä. Tavoitteenani oli nyt saada kulmat ratsastettua paremmin sekä saada laukka pyörimään alusta asti siten, ettei minun tarvitsisi häseltää esteiden läheisyydessä enää. Tunnilla oli nyt ratsukoita vain neljä.
Verryttelytehtävässä ravasimme isoa keskiympyrää matalien kavalettien yli sekä pyöräytimme ympyrältä voltit ulos puomien yli harjoitusravissa istuen. Tasaisuus ja hyvät tiet olivat pääidea. Päästin Helmerin hieman punkemaan sisälle, kunnes aloin herätä tähän tuntiin ja vähän korjasin sitä. Pientä hiomista teihin jäi vielä, mutta saimme tultua niitä kohtuullisesti myös siten, että kumpikin tiesi suunnan. Tulimme saman kuvion myös laukassa, jolloin pääsimme vaihtelemaan kavaleteilla laukkoja. Helmeri nappasi melkein kaikki laukat oikein, mutta muutamat kurvailut sekä huonot ponnistuspaikat jättivät meidät joko vanhaan laukkaan tai pudotti menon raviin. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, kuinka helposti Helmeri laukat vaihtoi. Muutaman hetken tehtävä oli peräti aika helppo.
Tunnin aikana hyppäsimme yksittäistä pystyä, pystyn ja okserin linjaa, askeleen sarjaa, muuripystyn ja okserin kaarevaa linjaa. Suoralle linjalle haettiin sekä viisi että kuusi askelta. Olin ihan mielissäni, kun sain kuuden askeleen linjan kerralla onnistumaan, jes! Viisi askelta ei tuottanut ongelmia, sillä se oli aika tavallista laukkaa, pikkuisen ehkä tasapainottaen. Sarja meni ihan ok. Kertaalleen ratkaisin tilanteen pyytämällä Helmerin hyppyyn kauempaa, sillä en halunnut miniaskelta. Helmeri totteli kivasti, mutta olisin saanut ehtiä tehdä väliin pienen pidätteen, sillä tulimme sarjan b-osalle hitusen lähelle. Helmeri selvitti senkin kuitenkin asiallisesti. Muuripystyn ja okserin kaareva linja oli meille oli meille seitsemällä askeleella hyvä. Hauskaa oli se, että opettaja pisti meidät päättämään askelmäärän ennen kuin olimme menneet linjaa kertaakaan. Mietin itse vähän lyhyemmän laukan ja kaarteen tien maksimoinnin olevan meille paras vaihtoehto. Vähemmällä askelmäärällä yrittäminen olisi voinut ajaa minut häseltämään, jolloin tie olisi voinut kärsiä, ponnistuspaikasta puhumattakaan. Seitsemän askelta onneksi meni väliin tosi nätisti. Hyvä, Helmeri!
Tunnin estekorkeus pysyi jälleen mukavuusalueella. Maksimikorkeus taisi olla noin 75 senttiä. Tällä tunnilla tajusin taas pikkuisen enemmän Helmeristä. En jäänyt ajamaan sitä turhaan eteen, vaan ymmärsin sen tavallisen laukan riittävän näille tehtäville. Toki sitä sai tukea pohkeella ja välillä herätellä, mutta ajamaan tai puskemaan en onneksi sortunut. Kuten opettajakin tunnin aikana sanoi, on Helmeri parhaimmillaan vähän lyhyempänä ja terävämpänä kuin pitkänä. Sain vähän hajua tästä, vaikka toki Helmeri olisi voinut olla vieläkin lyhyempi, terävämpi ja enemmän takajalkojen päällä. Meno oli kuitenkin jo aika kivaa. Tunnin kruunasi se, kun opettaja kehui meidän sopivan toisillemme. Sellaisen ratsun kanssa onkin kiva hypätä.
Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.
