Ratsastusleirin 6. tunti: kolmen tunnin uittomaasto

Halle edustaa, kuski tekee jotain. Kuva: Hanna

Leirin kuudes tunti oli lisätunti: kolmen tunnin uittomaasto. Ratsukseni sain 1995 syntyneen Halle-tamman, jonka säkäkorkeus on noin 152 senttiä. Halle on koulupuolella helpon A:n tasoinen, estepuolen tasosta ei sanota eikä sillä iän vuoksi enää isoja hypätä. Tammaa kehutaan myös kivaksi maastossa. Reissuun meitä lähti vetoratsukon lisäksi kahdeksan muuta. Me olimme jonossa kuudensia.

Uitimme hevosia Vuoksessa jossain poukaman kaltaisessa. Tallilta sinne oli matkaa vähän päälle kahdeksan kilometriä, ja sen taittamiseen meni aina tunti suuntaansa. Pääosa reitistä oli asfalttitien viertä taivaltamista, mikä oli hieman tylsää. Onneksi mukaan mahtui pari soratietä, jossa pääsimme painaltamaan kunnon laukkaa. Hallella oli menohaluja, mutta se oli tosi tolkku. Laukkapätkät olivat vauhdikkaita, mutta kivoja. Tajusin nujertaa ensimmäisessä laukkapätkässä kutkutelleen jännityksen hengittelemällä syvään ja miettimällä, että hitsit, tämähän on sitenkin kivaa. Niin kuin olikin. Hitsit!

Riemuidiootti ja ihana Halle. Kuva: Jenni

Hallen piti olla aika helppo uitettava, mutta en saanut sen vesipetoa irti. Saimme kuitenkin käytyä pari oikeaa uintikierrosta, muuten kahlailimme vedessä. Kävinpä itsekin viimein tälle kesää nakkaamassa talviturkin ilman hevosta. Brr, aika viileää oli! Uittaminen oli hauskaa, ja oli kivaa seurata muidenkin pulikointia. Tosin ötökät kerääntyivät buffetille, mikä oli hivenen ärsyttävää. Niin ihmisistä kuin hevosista.

Kotimatkalla otimme vielä kaksi laukkapätkää, joista nautin ihan kunnolla. Pääsinpä huutamaan kaverille hanaa, kun menivät vähän liian hitaasti muka. Minä huutamassa hanaa, kaikkea sitä! Vaan ei, kivaa oli kaikin puolin. Ihan älyttömän kivaa, jee! Kannatti lähteä tällekin ekstratunnille. Halle oli oikein mainio maastokaveri, jota 20 vuoden ikä ei painanut tippaakaan. Just oikea ratsu minulle tälle reissulle.

Kuvista kiitos Hannalle ja Jennille!