tiistai 30. kesäkuuta 2015

Ratsastusleirin 5. tunti: kouluvääntöä jalustimitta

Leirin viides tunti meni kouluväännön parissa. Ratsunani oli 2003 syntynyt eestinhevostamma Ria. Tamma on 152-senttinen ja sitä kuvaillaan kiltiksi ja rauhalliseksi peruspolleksi. Koulupuolen tasosta ei ole tietoa, mutta rataesteillä se menee 80 senttiä. Tunnin teemana oli apujen oikea-aikaisuus sekä hieman myös istunta. Tehtäviä teimme ilman jalustimia.

Alkuverryttelyssä työstimme kaikkia askellajeja. Sitten siirryimme tunnin pääkuviolle, joka oli pääty-ympyrä, josta pyöräytettiin voltti vastakkaiseen suuntaan. Ensin pääty-ympyrällä työstettiin ravia, voltilla puolestaan käynnissä takaosan väistätystä ulommas. Sitten voltti mentiin käyntiä työstäen, kun taas pääty-ympyrälle valmisteltiin laukannosto ravista otollisessa hetkessä eli silloin, kun sisätakajalka oli nousemassa.

Takaosan väistätys ulommas käynnissä oli aika kinkkistä. Ria herneili apujani vastaan eikä tahtonut ymmärtää minua aluksi yhtään. Opettaja muistutti istumaan satulassa oikein eli kääntämään vähän lantiota voltin keskustaa kohti. Lisäksi ulkopuoli piti tietysti pitää kontrollissa. Väistöt paranivat hieman, mutta eivät helpottuneet. En tiedä, mikä niissä tökki niin vastaan, mutta kesken ne jäivät. Isolla ympyrällä tässä tehtävässä haimme ravissa pientä ajatusta väistöstä pyytämällä hevosten sisätakajalkaa paremmin rungon alle. Tähän en jostain syystä niin keskittynyt, mutta niinä harvoina kertoina Ria vastasi pyyntöön ihan hyvin.

Sitten teimme voltin ihan käyntiä työstäen ja isolla ympyrällä nostimme ravista laukan. Tärkeää oli ajoittaa nostopyyntö oikein eli silloin, kun sisätakajalka oli nousemassa. Aluksi hommasta ei tullut kummassakaan suunnassa mitään. Ria ei tajunnut pyyntöjäni ja tarjosi korkeintaan ravia. Yritin komentaa napakasti, ja sitten tammalla käväisi herne nenässä. Se onneksi ilmeni vain kunnon hirveilyllä. Lopulta oikeassa kierroksessa sain maltettua ja rentouduttua sekä selkiytettyä apujani, jolloin Ria teki muutamat oikein asialliset nostot. Vasen kierros oli vaikeampi, mutta työstön jälkeen saimme siihenkin yhden tai kaksi asiallista suoritusta. Laukkaa mentiin vain vajaat puolet ympyrästä, loput ratsastettiin ravia eteen. Tässä Ria oli ihan hyvä.

Loppuraveja emme enää ottaneetkaan, vaan siirryimme loppukäynteihiin. Ria oli kyllä sitä, mitä luvattiinkin: mukava perusratsu. Sillä oli ihan kohtuullinen oma moottori, vaikka ei se ihan itsekseen aina liikkunut. Se ei kummemmin tuntunut vinolta, vaan oli ihan kohtuullinen ratsastaa molempiin suuntiin. Sain sitä myös vähän pyöristymään, joten ihan koko tuntia emme hirveilleet. Aika kiva tunti. Kivointa oli ehkä se, ettei jalustimitta meno tuottanut pulmia, vaikka valtaosan tunnista niin menimmekin. Ihan jees siis.  

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.