Oikea meininki

Perjantaina oli pienen Jetti-tauon jälkeen vuorossa estetunti sen kanssa Tallinmäellä. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja hyppäsimme seuraavan päivän estekisoihin valmistautuen. Otin tunnin alusta alkaen sen asenteen, etten jäisi vatvomaan ongelmia, vaan pyrkisin tekemään jotain niiden ratkaisemiseksi. Rentoutta unohtamatta, sillä puskeminen ja tuuppaaminen eivät valitettavasti ole tie onneen.

Ensimmäiset hypyt otimme estekisaverryttelyn tapaisesti tulemalla muutaman kerran oikeassa kierroksessa pystyn (ratapiirroksen este 4) ja vasemmassa kierroksessa okserin (este 3). Hypyt menivät ihan mukavasti. Tajusin herätellä Jettiä heti alussa, mutta annoin kuitenkin kaarteiden vähän syödä laukkaa. Tulin jokaisen hypyn kyllä itse sen verran varmasti, ettei Jetinkään tarvinnut arpoa suunnitelmaa. Ponnistuspaikat näin aika helposti ja pari kertaa pyysin Jettiä lähtemään positiivisen askeleen kautta, minkä se teki hyvin.

Seuraavaksi hyppäsimme esteen 1 kahdesti putkeen siten, että ensimmäisen lähestymisen teimme vasemmassa laukassa ja toisen lähestymisen oikeassa laukassa. Ensimmäisellä kierroksella käännökset esteelle molemmissa laukoissa tulivat vähän kulmikkaina, mikä söi heti laukkaa. Pääsimme kuitenkin okserista molemmilla kerroilla yli ilman sen kummempia ongelmia. Toki sujuvampi laukka olisi tuonut sujuvamman hypyn, vaan kyllä me vähän hitaammallakin laukalla pääsimme esteen yli. Saimme tulla tehtävän vielä toisen kerran, jolloin ratsastin tiet tarkemmin ja pyöreämpinä, jolloin lähestymiset okserille tulivat sujuvammin, ja hypyt olivat sitä myöten parempia. Ennen rataa hyppäsimme vielä yksittäisenä esteen 2, jotta osaisimme valita sille sujuvan tien. Tämä onnistui mukavasti, ja pääsimme siirtymään radan pariin.

Rata oli noin 80–85 sentin tuntumassa. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykköselle tuli kohtuullinen tie, mutta laukka sammui taas hieman. Pidin kuitenkin pohkeet tiivisti tuntumalla, ja niin Jetti hyppäsi ensimmäisen esteen sen kummempia miettimättä. Esteen jälkeen taisimme olla tovin ristilaukassa, kunnes Jetti järjesteli kavionsa oikeaan laukkaan. Tie kakkoselle oli myös ok, ja sille tuli ihan hyvä hyppy. Jetti nappasi siinä toivotusti vasemman laukan. Kolmoselle tultaessa päästin Jetin hieman painamaan vasemmalle, jolloin lähestyminen ei ollut paras mahdollinen. Esteelle tulikin hieman jarruttava hyppy, mutta tajusin pyytää Jettiä heti sen jälkeen eteen. En kuitenkaan jäänyt ajamaan sitä suoran linjan päässä ollutta nelosta päin, vaan otin ajoissa tasapainottavan puolipidätteen. Niinpä neloselle tuli radan paras hyppy. Matka jatkui siitä viitoselle. Kaarre vei hieman laukkaa, mutta suoralla ehdin nohittaa Jettiä ajoissa ennen hyppyä. Viitonen ylittyi ok. Kuutoselle pääsimme nyt hieman sujuvammin, joten se meni ihan hyvin. Jetti taisi nyt napata hypyssä oikean laukan, jolloin pääsimme seiskalle ihan hyvin. Rata päättyi asialliseen hyppyyn, ja saatoin taputella Jettiä runsain mitoin kiitokseksi. Ei hullummin!

Vaikka rataan mahtui muutama hitaampi hetki ja hyppy, olin siihen silti kokonaisuutena tyytyväinen. Ratsastin aika suunnitelmallisesti. Vaikutin, kun piti vaikuttaa, mutta en jäänyt koko aikaa puskemaan tai varmistelemaan. Etenkin suora linja esteillä 3–4 oli hyvä osoitus siitä, että olin kerrankin hereillä. Hitaan hypyn jälkeen ratsastin vähän eteen, mutta tasapainotin ajoissa ennen seuraavaa hyppyä. Oli kiva huomata, että välillä kykenen ajattelemaan pidätteitäkin radalla enkä vain jatkuvasti komenna hevosta eteen. Liikkui se jo valmiiksi tai ei. Tässä tunnissa oli kyllä oikeaa meininkiä, sillä en ehtinyt miettiä mahdollisia ongelmia enkä ajatella estekorkeutta. Kaikki sujui kohtuullisen näppärästi, jolloin meno oli aika helppoa. Kivaa! Tällaisen tunnin jälkeen on todellakin hyvä mieli lähteä kisoihin. Pitää muistaa pakata hevosen ja varusteiden mukaan vielä tällainen oikea meininki, niin johan kelpaa.