Juhannuspäivänä kävin pitkästä aikaa ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Varsinaista treeniaihetta en ollut suunnitellut etukäteen, vaan lopulta päädyin tuttujen asioiden pariin: vähän väistöjä sekä laukan työstämistä.
Väistöjä tein käynnissä uraa myöten etuosan sillä säilyttäen. Yritin olla poikittamatta Jettiä liikaa, jotta tahti ei hyytyisi sen takia. Alussa väistöt olivat aika nihkeitä, ja huomasin Jetin olevan turhan vinkkaralla. Loivensin väistöä hieman, jolloin Jetin sai pidettyä vähän paremmin liikkeellä. Väistöt olisivat kuitenkin kaivanneet enemmän aktiivisuutta, jota en löytänyt. Raviväistöjä tein pitkän sivun alusta keskemmäs ja siitä uralle palaten. Väistöt ravissa sujuivat paremmin kuin käynnissä. Sain kuitenkin huolehtia ravissakin siitä, etten vääntänyt Jettiä mutkalle, vaan pidin sen kohtuullisen suorana. Tämä auttoi tahdin säilyttämisessä. Tein väistöjä lyhyesti myös laukassa. Niissä ei tullut uusia pulmia, vaikka olisin vain saanut ratsastaa väistöaskeleet hieman tarkemmin ja lyhyemmässä laukassa. Nyt varmasti vain osan väistöistä ajateltuun suuntaan, kun en niin valmistellut ja tasapainottanut lähtöjä. Itsenäisen ratsastuksen haittapuolia, kun kukaan ei ole nohittamassa täsmällisempiin suorituksiin.
Väistöjen jälkeen työstin laukkaa. Ensin vain hurruuttelin kenttää ympäri ja yritin suoristella Jettiä. Hetkittäin saimme mukavia pätkiä, joissa laukka tuntui pyörivän aika asiallisesti. Välillä taas jäin säätämään liikaa, mikä sai Jetin hieman jarruttamaan. Ratsastin itsekseni kohtuullisesti pohkeella, mutta olisin saanut vieläkin enemmän muistaa rentoutua käsistäni. Annoin Jetin kuitenkin mennä hieman pidemmässä muodossa, joten toivottavasti en kovin mahdottomasti päässyt apinoimaan ohjissa roikkuen. Päätin sitten tehdä muutamia vaihtoja. Jetti kuitenkaan ei lähtenyt vaihtamaan suosiolla, joten vaihdoin suunnitelmani lennosta vastalaukkaan. Jetti hurruutteli vastalaukkakaarteita samoin kuin lyhyitä sivuja ympyrän kaarena ratsastettuna kohtuullisen kepoisasti vastalaukassa. En panikoinut turhia selässä, mikä varmasti helpotti Jetin etenemistä. Vastalaukkojen treenaaminen olikin itse asiassa kivaa näin puolivahingossa tehtynä. Vastalaukat sujuivat molempiin suuntiin aika tasaisesti. Vastalaukkojen päätteeksi otin vielä muutamat vaihdot, jotta ne eivät jäisi ihan paitsioon. Jetti oli ajatuksissaan vielä vähän vastalaukkatehtävässä, joten vaihdot eivät heti lähteneet näppärästi. Pienen muistutuksen jälkeen Jetti teki ne kohtuullisesti.
Loppuraveissa pyörittelin ympyröitä ja annoin Jetin venyttää ohjan perässä. Itsenäinen tunti meni vähän haahuillen, kun en saanut kommennettua itseäni kunnolla töihin. Saimme onneksi Jetin kanssa muutamia asiallisia pätkiä, joihin sai olla tyytyväinen. Etenkin laukkatehtävistä tykkäsin, sillä hiljalleen alkaa tuntua, että alan vähän päästä jyvälle siitäkin Jetin askellajista. Aiemmin laukka on tuntunut hieman hankalalta, kun en ole saanut istuttua siellä kunnolla. Nyt istuntani on ehkä hitusen parempi, jolloin saan vaikutettua Jettiinkin paremmin. Työtä toki on vielä edessä, mutta pienetkin edistymiset ilahduttavat.
