Lauantain hevostelukiintiö ei tullut vielä Jetin kanssa täyteen, joten ratsastin Hilimankin itsenäisesti. Treeniaiheeksi otin yksinkertaisesti ympyröiden ratsastamisen siten, että Hilima pysyisi päättämälläni reitillä kohtuullisen vaivatta.
Käynnissä ja ravissa pyörittelin niin isoja pääty-ympyröitä kuin pienempiä voltteja sekä kahdeksikkoja. Hilimalla oli mukavasti energiaa liikkua, mutta se kuunteli pidätteitäkin ihan asiallisesti. Yritin kuitenkin varoa jarruttelemasta Hilimaa liikaa, jotta sen ei turhaan tarvitsisi mennä miniaskelilla. Pyrkimyksenäni oli saada Hilima hieman pyöreämmäksi ja rennommaksi, jolloin sen ohjattavuuskin paranisi.
Oikea kierros oli jälleen minulle hankalampi. En tiedä, miten istuin satulassa ja käytin apuja, mutta Hilima pääsi kaatumaan tässä suunnassa sisälle. Käynnissä ja ravissa sain vielä korjattua menoa, ja Hilima esitti hyviäkin hetkiä tähän suuntaan. Laukkaaminen oikeassa kierroksessa sen sijaan oli melkoista oikomista. Yritin tasapainotella itseäni oikeaan kohtaan ja löytää oikeita apuja, mutta sellaista kunnon korjausta en saanut tehtyä. Tiesin kyllä, että oikomista olisi pitänyt ratkaista paremmalla pohjetyöskentelyllä, mutta kuten olen iät ja ajat toistellut, on pohjeratsastukseni sangen puutteellista ainakin vielä. Lopulta tajusin rentoutua enemmän ohjista ja keskittyä selvästi pohkeisiin ja istuntaan. Tämä auttoi hieman. Kun en vängännyt koko ajan jotain, tohti Hilimakin vähän rentoutua ja laukata paremnin reitillä pysyen. Tosin aika paljon tämän asian kanssa on vielä työtä tehtävänä ennen kuin osaan istua oikeassakin kierroksessa tasaisemmin kyydissä.
Vasen kierros sujui onneksi kaikissa askellajeissa vähän paremmin. Asetuksia sain tosin hakea vähän enemmän läpi, mutta nekin löytyivät paikoin asiallisesti. Oli kiva huomata, että itselleni periaatteessa vaikeampi kierros sujui Hiliman kanssa mukavasti. Laukassakaan ei tullut kummempia ongelmia, kunhan muistin olla käsilläni riittävän rento ja tukea Hilimaa pohkeilla. Hiliman kanssa on kyllä kiva treenata, sillä sen etenemisestä ei tarvitse huolehtia koko ajan. Lähinnä sitä saa vähän toppuutella, ettei se turhaan kipitä menemään. Voisikohan muuten vasemman kierroksen parempi sujuminen johtua paremmasta ulkopuolen tuesta? Oikea käteni ja pohkeeni kun ovat paremmin hommistaan perillä. Ehkä saan niiden avulla paremman otteen Hilimaan, kun taas oikeassa kierroksessa paremmin toimiva puoleni on sisäpuolella. Mielenkiintoinen arvaus, jossa voi olla jotain perää tai sitten ei. Toisaalta se ei selitä sitä, miksi useimmilla muilla hevosilla oikea kierros on kuitenkin se helpompi.
Loppuraveissa vielä pyörittelin muutamia ympyröitä molempiin suuntiin, kunnes saimme rennot ja hyvät hetket. Loppukäyntejä en malttanut jäädä pyörimään kentälle, vaan käppäilimme peltolenkin kautta tallille. Hiliman kanssa joitain asioita saa ajatella ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Jetin, mikä on vain opettavaista. Kesälomalla suunnitelmissa onkin ehtiä ratsastaa Hilimalla muutamia kertoja myös sileää, niin saisimme sitä kautta kehitettyä yhteistyötämme estepuolella.
