Keskiviikon tunnit menevät kesän ajan meidän valmennustuntimme ja aiemman B-tunnin yhdistelmänä. Ratsukoita tunnilla oli tällä kertaa onneksi vain seitsemän, joten kovin ahdasta ei ollut. Ratsukseni sain Manun, joka palasi töihin useamman kuukauden sairaslomalta. Tallin toinen opettaja oli ratsastanut Manua jo viikon verran, joten se oli päässyt jo hyvin töihin kiinni. Tunnilla jumppasimme avo- ja sulkutaivutusten parissa.
Alkuverryttelyssä tehtävänä oli antaa hevosten liikkua hieman pidemmässä muodossa. Verryttelimme käynnissä ja ravissa, joiden aikana sain tauon jälkeen tutustella Manuun. Se tuntui pitkälti omalta itseltään eli oli reippaana menossa. Se kuitenkin otti pidätteet aika kivasti vastaan, kun sain jämäköitettyä istuntaani. Manu myös hetkittäin hakeutui kivasti tuntumalle, mutta tahtoi valua etupainoiseksi sekä hieman kipittää. Sain toppuutella sitä tasaisesti, mutta keskityin myös rentoutumaan. Tämä yhdistelmä toimi paikoin kivasti.
Avo- ja sulkutaivutuksia tahkosimme käynnissä toisella pitkällä sivulla. Aloitimme avotaivutuksella, jota tulimme pitkän sivun puoliväliin saakka. Siitä pyöräytimme voltin, jolta palattuamme jatkoimme sulkutaivutusta sivun loppuun. Toiselle pitkälle sivulle pyöräytimme voltit alkuun ja loppuun. Helpommin sujuivat avotaivutus oikealle ja sulkutaivutus vasemmalle. Avotaivutuksessa sain huolehtia siitä, että etuosa oikeasti kääntyi enkä vain kääntänyt kaulaa. Sulkutaivutuksessa taas sain muistaa pitää etuosankin oikeassa kohdassa enkä vain tuupata takaosaa matkoihinsa. Avotaivutuksessa vasemmalle Manu oli joko selvästi jäykempi tai sitten ei vain ymmärtänyt apujani. Muutamia kertoja se pysähtyi ihmettelemään, mitä oikein mahdoin siltä vaatia. Muutoin se mielellään yritti tarjota takaosaansa sisemmäs sen sijaan, että olisi siirtänyt etuosaansa minnekään. Sulkutaivutuksessa oikealle etuosa jäi välillä paitsioon tai meni liian mutkalle. Takaosa sinällään oli ihan oikein, mutta välillä Manu pääsi etuosan ongelmien takia suoristumaan liikkeestä.
Toisella pitkällä sivulla pyöräytimme voltit lopuksi myös laukassa. Manu oli laukasta innoissaan, jolloin hurautimme pitkän sivun ja voltit muutamia kertoja aika holtittomasti. Vaikka ei ruunaa oikein voinut asiasta moittia, olihan sillä pitkä sairasloma takana ja varmasti virtaa vaikka pienelle kylälle jaettavaksi. Tiesin Manun tasoittuvan, jos saisin istuttua jämäkästi enkä lähtisi vetokisaan. Tuppasin kuitenkin liukumaan satulassa edestakaisin, kun ratsastushousuni eivät tuntuneet pitävän yhtään. Mainio selitys, eikö? Availin kuitenkin sinnikkäästi lonkkia, jotta sain pohkeita tuntumalle sekä yritin pitää keskivartaloni tiukkana. Hyvinä hetkinä Manu tasoittuikin, ja saimme aika asiallisia voltteja. Saimme myös mentyä pitkää sivua muutamat kerrat kohtuullisen rauhallisesti. Muutamat kerrat taas viipotimme menemään, kun keskittymiskykyni katosi matkasta ja heittäydyin matkustajaksi. Onneksi pitkän sivun päässä odotti aina se toinen voltti, jossa hommaa saattoi kursia kasaan.
Loppuraveissa hain Manua vielä kuulolle ja malttamaan. Se tarjosikin ihan kivoja hetkiä, kun tajusin itse olla riittävän nopea rentoutumaan enkä jäänyt varmistelemaan liikoja. Opettaja hoksautti vielä hakemaan Manua kantamaan etuosansa, kun muoto oli kohtuullinen. Manu malttoi hetkittäin hienosti, jolloin siitä irtosi aika kivaa ravia. Tunti päättyikin hyviin fiiliksiin, vaikka tunnin vaikeimmissa kohdissa pakka oli pahasti sekaisin. Kaiken kaikkiaan oli kiva päästä taas Manun selkään. Mukava saada sekin takaisin remmiin, ja Manu vaikutti itsekin olevan hyvillä mielin hommissa. Kunhan se pääsee kunnolla töihin kiinni, niin sillä pitää kyllä treenata enemmänkin.
