 |
| Alkutunnin kavalettitehtävä. © Laura |
Perjantaina oli tuplahevostelupäivä, sillä treenasin sunnuntain estekisoja varten ensin
Jetillä ja sitten Hilimalla. Jetin kanssa jaoimme tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyn käynnissä ja ravissa yritin ajatella askeleeseen pituutta, jotta Jetti ei jäisi miniaskellukseen. Laukassa hain sujuvaa menoa kevyttä istuntaa hyödyntäen. Pohkeillani oli oma elämänsä enkä saanut niitä niin paikoilleen kuin olisin tahtonut. Olin kuvitellut lyhyempien jalustimien auttavan, mutta ei. Tätä asiaa pitää kyllä miettiä.
 |
| Haastavan tien pysty. © Laura |
Ennen rataa tulimme kahden kavaletin ja puomin kaarevia linjoja molemmista suunnista, kuuden askeleen suoraa linjaa, hieman haastavasti toisessa päädyssä pituushalkaisijalla ollutta pystyä sekä okserin, haastavan tien pystyn sekä muuriesteen yhdistelmää. Kavalettien ja puomin tehtävä meni ihan ok ilman kummempia ongelmia. Kuuden askeleen suora linja meni samoin ihan hyvin. Haastavan tien pystystä hurautimme kerran vasemmalta ohi, kun Jetti ei ilmeisesti ehtinyt tajuta estettä ajoissa. Sen jälkeen pääsimme sen ihan kohtuullisesti. Okserin, haastavan tien pystyn ja muurin yhdistelmä meni puolestaan myös asiallisesti. Näissä tehtävissä suurimpana pulmana oli ehkä tasaisuuden säilyttäminen. Jetti pääsi välillä torkahtamaan tai venähtämään pitkäksi, jolloin ponnistuspaikat eivät napsahtaneet ihan optimaalisesti. Muutamia hassumpia hyppyjä tuli mukaan, mutta positiivista oli se, että Jetti ylitti esteet joka tapauksessa.
Päivän radan hyppäsimme 80–90 sentin tuntumassa. Ennen kuin lähdimme esteille, saimme hurauttaa muutaman kierroksen kentän ympäri hakien oikeanlaista laukkaa. Kun laukka pyöri ja puolipidätteet toimivat, lähdimme radalle vasemmassa laukassa. Lähestyminen ykköselle meni hieman linjalta ulkona käyden, ja Jettikin pääsi pitkäksi. Niinpä ykköselle tuli rämpivä hyppy, jonka seurauksena otimme puominkin matkaan. Matka jatkui kuitenkin kakkoselle, joka meni myös vähän kiiveten. Opettaja vihelsi pelin poikki ja neuvoi tulemaan pontevaa laukkaa, mutta ei pitkällä hevosella. Nyt sain ajatuksesta paremmin kiinni, ja aloitimme radan toisen kerran. Nyt lähestyminen ykköselle oli parempi, ja se ylittyi hyvin. Kakkoselle pääsimme kuudella askeleella, ja muistaakseni Jetti laskeutui siltä oikeassa laukassa. Tie kolmoselle tuli hitusen oikaisten, mikä sotki ponnistuspaikkaa, mutta Jetti kiipesi esteestä urheasti yli. Neloselle tulimme kohtuullisesti samoin kuin myös viitoselle. Kuutoselle tultaessa Jetti luuli meidän tulevan esteen vieressä olleen kavaletin, jolloin varsinainen este oli sille hieman yllätys. Olimme kuitenkin molemmat menossa, joten saimme rämmittyä esteen yli ja yllättävän hyvin tsempattua seiskalle. Se ylittyi ihan mukavasti, ja ratamme oli siinä.
 |
| Radan päättänyt este numero 7. © Laura |
Vaikka radalle mahtui muutama kehnompi hyppy, en kuitenkaan hetkeäkään jännittänyt ylimääräisiä enkä tuijotellut esteiden korkeuksia. Jetti oli menossa ja sen tunsi selkään, joten saatoin ottaa aika rennosti. Sain myös mukavasti tuntumaa siihen, millaisella laukalla Jetin tulisi liikkua, jotta esteet ylittyvät sujuvasti. Vauhti ei ole se juttu, vaan pontevuus ja aktiivisuus. Sunnuntain kisoissa täytyy kyllä hakea tätä samanlaista menoa, niin hyppyjen pitäisi mennä ihan asiallisesti.
Kuvista kiitos Lauralle!
