Sain vielä lauantaina leikkiä ponityttöä Tallinmäellä, sillä liikutettavana oli Eevan toinen poni Joy. Joy on 2002 syntynyt ruuna, jonka säkäkorkeus on 148 senttiä. Koulupuolella se taitaa helpon A:n asiat, ja rataesteillä se menee noin 120 senttiin saakka. Varsin näppärä poni siis. Rikiin verrattuna Joy oli hieman kapeampi, mutta ei onneksi niin kevytmallinen, että se olisi tuntunut sen kummemmin pieneltä. Huvittavaa oli kuitenkin se, että jalustinhihnoista loppuivat reiät ennen kuin ne olisivat olleet minulle täysin oikeat. Vaan ponilla saa mennä ponijalustimilla. Menin tämänkin tunnin itsenäisesti.
Kuten Rikin kanssa, ratsastin Joyllakin perusjuttuja poniin tutustellen. Joy liikkui kohtuullisesti, mutta tuntui välillä vähän kyseenalaistavan, tarvitsiko oikeasti edetä kunnolla vai saiko vähän uinua. Helposti se tosin uskoi, että nyt piti liikkua. Alkuverryttelyssä en tehnyt ihmeempiä, vaan kävin kaikki askellajit läpi. Halusin Joyn heräävän, jonka jälkeen voisimme jatkaa muiden asioiden parissa. Joy oli kiva kaikissa askellajeissa, mutta laukkaan ihastuin täysin. Sillä on varmasti tosi kiva hypätä, sillä se tarjosi helposti rullaavaa laukkaa. En melkein meinannut raskia palata muiden tehtävien pariin, kun laukassa oli niin kiva istua. Pyöreydestä ei tosin tässä vaiheessa ollut tietoakaan.
Alkuverryttelyn jälkeen palasin takaisin käyntiin ja aloin tunnustella, millaisia säädöillä Joy voisi toimia. Asetukset olivat paikoin hieman hankalia, kun Joy tuntui pullauttavan itsensä kaulasta aina jostakin kohtaa mutkalle. Tai jos kaula pysyi suorana, käänteli Joy päätään vinkkaraan. Keskityin sitten hakemaan tasaista ohjastuntumaa sekä tietysti ratsastamaan pohkeilla enemmän. Päätin myös kokeilla muutamat käyntiväistöt, jotka menivät melkoisesti kiemurrellen. Taisin saada pari kolme järkevää askelta, mutta muutoin menimme väistöt mutkalla. En hoksinut, miten Joy olisi pitänyt ratsastaa väistöihin oikein. En halunnut ärsyttää ponia turhaan, joten vaihdoimme väistöistä takaisin ihan ympyröiden pyörittelyyn.
Joyn kanssa sain hyvin treenata tasaista kättä sekä pohkeiden käyttöä kunnolla. Kun sain käsiäni vähän rentoutumaan, mutta pitämään silti tuntuman samalla, kun pohkeet ratsastivat, tarjosi Joy rennompia ja hieman pyöreämpiä hetkiä. Pikkuisen se tosin tahtoi silloinkin elää suullaan, vaikka mutustelu ei ohjastuntumaan isommin vaikuttanut. Tajusin kohtuullisesti hellittää sisäohjasta, mikä tuntui saavan Joyta paremmaksi. Käynnissä ja ravissa sain paikoin muistutella etenemisestä, mutta pääsääntöisesti Joy oli herännyt alkuverryttelyn aikana. Joyssa kivaa oli se, ettei se tuntunut älyttömän vinolta kumpaankaan suuntaan, joten molemmat kierrokset sujuivat asiallisesti. Testailin myös harjoitusravissa istumista, mikä sujui ihan hyvin. Ponien kanssa saan jostain syystä pitkät koipeni paremmin tuntumalle kuin hevosten, mikä on vähän hassua.
Laukassa pyörittelin ympyröitä ja otin parit pikkuspurtit pitkille sivuille. Voi sitä laukkaa! Hitsit, että oli kiva mennä pitkät sivut edeten, kun Joy laukkasi helposti ja sujuvasti. Kyydissäkin istuminen sujui ongelmitta, ja meno oli kaikin puolin mukavaa. Ympyröillä sitten kokeilin hakea vähän lyhyempää ja pyöreämpää menoa. Se ei sujunut ihan niin hyvin, vaan jostain syystä Joyn laukka pääsi valahtamaan hieman nelitahtiseksi. Pyrin aktivoimaan pohkeilla laukkaa sujumaan, mutta yleensä sain reippaampaa ja pidempää laukka, vaan en lyhyttä ja pontevaa. Tämä mysteeri ei ratkennut, mutta en ottanut siitä paineita. Joy oli kuitenkin mukavasti kuulolla, joten en alkanut säätää turhia.
Loppuraveissa haeskelin tasaisen tuntuman ja Joyta vielä pyöristymään. Sain ponin tarjoamaan mukavat hetket molempiin suuntiin, joten siihen oli hyvä lopettaa. Loppukäynnit tein taas maasta käsin. Joy oli Rikin tapaan hauska tuttavuus. Se oli jollain tavalla mutkattomampi kuin Riki, mutta jollain tavalla myös haastavampi. Rikin kanssa tuntuman sai ehkä säilymään tasaisempana, mutta muutoin Joy oli lähtökohtaisesti vähän suorempi. Molemmat ponit olivat kyllä mukavia. Itsenäiset tunnit niiden kanssa olivat ehkä juuri oikea valinta, sillä silloin ei tullut turhia paineita. Sen sijaan sai mennä ihan rauhassa tutustellen. Kiitokset vielä Eevalle, että sain tutustua hänen poneihinsa!
