Lauantaina lähdimme Tallinmäen tiimin kanssa Iin Hevosharrastajien 1-tason estekisoihin. Meille Jetin kanssa löytyi kisoista yksi sopiva luokka, joka oli 80 senttiä arvostelulla 367.1. Omalla tavallaan on ihan opettavaista käydä hyppäämässä kisoissa vain yksi luokka. Saapahan opetella keskittymään heti ensimmäisen suorituksen aikana. Kisat olivat kentällä ja verryttely maneesissa.
Verryttelyssä sai olla kahdeksan ratsukkoa, mutta onnekseni olin luokan toiseksi viimeinen lähtijä. Niinpä verryttelyssä oli paremmin tilaa. Herättelin Jettiä liikkumaan kaikissa askellajeissa, mikä onnistui ihan hyvin. Jetti ei kummemmin tuijotellut maneesissa, mitä nyt hieman vilkaisi toista päätyä. Kun Jetti liikkui kohtuullisesti, otin muutamat hypyt ristikolle ja pystylle. Jetti liikkui hyvin ennen kuin olimme estelinjalla, mutta sille päästyämme annoin sen hyytyä. Olen havainnut saman asian ennenkin, joten ilmeisesti jokin muuttuu ratsastuksessani. Arvatenkin jännityn hieman ponnistuspaikkaa sihdatessani. Ristikon ja pystyn hypyt onnistuivat kuitenkin ihan ok. Pari huonompaa paikkaa mahtui mukaan, mutta pohkeet tuntumalla Jetti hyppäsi mukisematta. Sitten hyppäsin vielä okserin. Estelinjalle päästyämme Jetti hitaili, ja hukkasin ponnistuspaikan. Menin neuvottomaksi enkä tehnyt mitään, jolloin Jetti pysähtyi esteen eteen. Matkustamisen huonot puolet osa 648. Toisella yrittämällä ponnistuspaikka oli vieläkin hieman hukassa, mutta nyt olin itse hereillä. Niinpä Jetti kömpi esteen yli kohtuullisesti. Kylläpä okseri kehtaa tuottaa aina verryttelyssä vaikeuksia! Omaan vuorooni oli tässä vaiheessa vielä sen verran aikaa, että annoin Jetin huilia hetken. Ennen kuin siirryin ulos, otin vielä hyvän mielen hypyn ristikolle. Se sujui hyvin, joten pääsimme odottamaan vuoroamme.
Radalle päästyämme kävelytin Jetin estevaraston ohi ja radan toiseen päätyyn. Lähtömerkin jälkeen nostin vasemman laukan. Jetti ei oikein edennyt, joten napautin raipalla. Jetti vetäisi tästä pienen herneen turpaansa ja kiskaisi päänsä alas. Horjahdin hieman, mutta en pahasti. Mikä parasta: en säikähtänyt, vaan nykäisin Jetin pään ylös ja mietin, että heräsipä se. Ykkönen ylittyi ihan hyvin, ja kakkoselle pääsimme kuudella askeleella. Sille tuli hieman jarruttava hyppy, kun väli kävi vähän lyhyeksi. Kolmoselle tie oli kunnossa, mutta Jetti oli hitusen pitkänä. Niinpä se joutui taas hakemaan jarrutuksen kautta ponnistuspaikan. Kolmonen ylittyi kuitenkin puhtaasti. Neloselle pääsimme kannustuksella kolmella askeleella. Jetti oli tasan yhden askeleen verran ristilaukassa hypyn jälkeen, kun se jo korjasi itsensä oikeaan laukkaan.
Edessä oli pystyn ja okserin yhden askeleen sarja. Tie oli mielestäni
ihan ok, mutta 5a ylittyi hieman pienellä hypyllä. Niinpä Jetti ei
päässyt venyttämään askelta, jotta se olisi päässyt sarjan yhdellä
askeleella. Valmistauduin miniaskeleeseen ja yritin kannustaa Jetin
esteen yli.
Kuvakaappaus "Älä opi esteratsastusta
Annen kanssa" -videolta.
5b oli kuitenkin jo liian lähellä eikä Jetti mahtunut enää lähtemään hyppyyn. Sen sijaan se törmäsi okseriin ja hajotti esteen. Käväisin kaulalla könöttämässä, mutta Jetin nosti nopeasti päänsä ylös ja auttoi minut samalla pystyyn. Jetti ei onneksi pahemmin vetänyt asiasta hernettä turpaansa, ja keskityin esteen korjaamisen ajaksi rauhoittamaan tilanteen, mutta pitämään Jetin hereillä. Tämä oli ensimmäinen kertani kisoissa, kun este hajoaa ja joudun odottamaan sen korjauksen. Aika tuntui pitkältä! Lopulta este oli onneksi valmis, ja pääsimme jatkamaan.
Odottelun jälkeen nostin oikean laukan, ja Jetti laukkasi odotteluun nähden kohtuullisesti. Ratsastin tien sarjalle aika huolellisesti, jotta ainakaan se ei aiheuttaisi enää ongelmia. 5a ylittyi pienellä kannustuksella, mutta ei riittävän isolla hypyllä. Tajusin, ettei Jetti veny väliä vieläkään yhdellä askeleella. Ensimmäisen askeleen jälkeen pyysin vahvasti äänellä eteen, ja Jetti sai tällä kertaa itsensä mahtumaan väliin kahdella askeleella ja hyppäsi b-osankin puhtaasti. Kiitin sitä heti hypyn jälkeen, jottei se pahastuisi komennuksestani liikaa. Matka jatkui 5b:n jälkeen vasemmassa laukassa kuutoselle. Jetti oli hitusen pitkänä, mutta pääsimme kuutosen yli ihan hyvin. Kaareva tie seiskalle meni myös hyvin eikä sekään pysty tuottanut pulmia. Edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este. Jetti laukkasi hyvin, joten yritin itse olla rauhassa. Lähestyminen kasille onnistui hyvin, ja Jetti hyppäsin radan viimeisen esteen puhtaasti.
Saimme kiellosta tulleiden neljän virhepisteen lisäksi vielä kaksi virhepistettä ylitetystä enimmäisajasta. Saldo oli siis perusvaiheelta kuusi virhepistettä, ja sijoitus tällä lukemalla oli 14/18. Hassua kyllä, radan jälkeen ei harmittanut mitenkään älyttömästi. Toki se toinenkin vaihe olisi ollut kiva hypätä, mutta olin tosi tyytyväinen siihen, miten oma pääni pysyi kasassa, vaikka rysäytimme yhden esteen palasiksi ja jouduimme odottamaan uutta lähtömerkkiä tovin. Sen jälkeen ratsastin vähän tarkemmin, mutta menemättä paniikkiin. Tämä oli taas näitä henkisen voiton kertoja. Näistäkin onneksi oppii ja paljon.
Videoista kiitos Alekseille ja Hanskille ja kuvista kiitos Saaralle ja Emmalle!
