Perjantaina alkoi kesälomani ja mitä parhaimmalla tavalla: hevostelulla. Eikä edes yhdellä, vaan kahdella ratsastuksella! Ensin vuorossa oli itsenäinen ratsastus Tallinmäellä Eevan ponilla, Rikillä, jolla en luonnollisesti ole aiemmin mennyt. Riki on 2004 syntynyt eestinhevostamma, jonka säkäkorkeus on noin 147 senttiä. Se on kuitenkin pyöreärunkoinen, joten en tuntenut itseäni jättiläiseksi sen selässä. Koulupuolella se osaa helpon B:n asiat ja rataesteillä sillä riittää ponnua ainakin 90 senttiin. Olen ollut monella tunnilla Rikin ja sen omistajan kanssa ja tuuminut Rikin vaikuttavan perusmukavalta ratsulta. Siksi arvelin tykkääväni siitä.
Koska kipusin Rikin kyytiin ensimmäisen kerran, päätin mennä ihan uuteen ratsuun tutustellen perusasioiden parissa. Niinpä työskentelimme hyvän tovin toisen päädyn ympyrällä, kun toinen puoli kentästä oli varattu istuntavalmennukseen. Ympyrällä haeskelin asetuksia ja niiden kautta Rikiä tuntumalle. Lisäksi yritin hakea poniin vähän isompaa liikettä sekä testailin siirtymiä. Tein siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Riki kuunteli pyynnöt hyvin, mutta tahtoi jännittyä, vaikka yritin houkutella rennoksi. Saimme muutamat asiallisemmat siirtymät käynnistä raviin, mutta toisinpäin emme onnistuneet pysymään rentoina.
Käynnissä Riki liikkui ihan mukavasti itse. Sain sitä vähän asettumaan ja pyöristymäänkin molempiin suuntiin, kun oli aikaa hakea oikeita nappuloita. Vaikka Riki periaatteessa liikkui ihan hyvin, saattoi se välillä tarjota vähän hitaampaa menoa. Se tosin uskoi helposti, kun pyysin sitä liikkumaan paremmin. Ravi meni aika pitkälti samaan tapaan. Siinä sain ehkä hieman enemmän haeskella asetuksia, mutta nekin kyllä löytyivät. Kivaa oli se, että molemmat suunnat tuntuivat kohtuullisen samanlaisilta. Vasemmassa kierroksessa ehkä piti tehdä hieman enemmän töitä ponin suoruuden eteen, mutta ei se mitenkään ylitsepääsemättömältä tuntunut.
Laukka olikin sitten vaikein askellaji. Riki pääsi siinä vähän mutkalle, jolloin laukka ei pyörinyt. Etenkin vasemmassa laukassa en osannut suoristaa ponia, vaan se pääsi menemään aika vinkkarana. En uskalla arvata, kuinka paljon omat istuntaongelmani heijastuivat ponin menoon. Päätin sitten ottaa pitkät sivut hieman reippaammassa laukassa, jos se vähän avaisi ponia ja sitä kautta pääsisimme työstämään vinouksia. Riki eteni pitkät sivut tosi kivasti ja helposti. Sain sen myös palaamaan kuulolle useimmiten, joskin muutaman kerran ponille jäi spurtti mieleen eikä se ihan heti malttanut tasoittua. Se ei kuitenkaan häseltänyt, kunhan vain oli reippaasti menossa. Ympyrätyöskentelyn avulla sain hitusen oikeaan laukkaan tolkkua, jonka jälkeen työstin vasenta. Siinä Riki tuntui olevan banaanimaisesti mutkalla vasemmalle koko kropan mitalta. Yritin sitten vastineeksi hilata takaosaa suoremmaksi ja sitten etuosaa sen eteen, mutta palapeli oli hieman haastava. Riki tuntui kuitenkin yrittävän parhaansa aina, kun tajusi pyyntöjäni. Sen seurauksena saimme muutaman asiallisemman pätkän myös vasempaan kierrokseen, ja kiitin ponia niistä heti.
Lopuksi hain Rikiä vielä ravaamaan asiallisesti. Vasen kierros sujui aika kivasti, ja jouduin itse asiassa lopussa työstämään oikeaa kierrosta enemmän. Senkin sai toimimaan, kun muisti pitää suoruuden tavoittelun tärkeimpänä mielessä. Loppukäynnit tein maasta käsin kenttää samalla siivoillen. Osasin kuin osasinkin ennakoida oikein: minä tykkäsin Rikistä. Tulin sen kanssa ihmeen hyvin juttuun siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen yhteinen kertamme. En toki osannut sitä täydellisesti ratsastaa, mutta ymmärsimme toisiamme riittävän monta hetkeä, jolloin tunnista jäi hyvä mieli. Riki oli tasainen ja sympaattinen kaveri, joka yritti parhaansa. Sellaiset ovat aina kivoja, joten oli kyllä mukava, että pääsin Rikin kyytiin.
