Leirin toinen tunti oli esteitä, mutta oikeasti enemmänkin kavaletteja. Korkein este kun taisi olla juuri ja juuri 50 senttiä. Ratsukseni sain 1995 syntyneen tunteja tekevän yksityisen eestinhevosruuna Rakselin eli Raksun. Ruuna on noin 155-senttinen, ja kuulemma se on mennyt koulukisoissa A:ta. Koulussa sitä kuvattiin vähän laiskaksi, mutta esteillä hieman reippaammaksi. Muuten sitä kehuttiin osaavaksi. Tämän tunnin piti leirin toinen opettaja.
Alkuverryttelyssä ravasimme niin pitkiä sivuja kuin pääty-ympyröitä. Raksua sai herätellä ihan kunnolla ja sinnikkäästi. Se kulki muuten ihan kohtuullisesti, mutta mistään pyöreydestä ei ollut tietoakaan. Pohkeita olisi saanut käyttää niin paljon enemmän, vaikka yritin kyllä ihan kohtuullisesti. Laukassa ylittelimme pääty-ympyrällä ollutta kavalettia. Se sujui aika kivasti, sain ratsastettua napakasti ja valittua askeleet puomille, ja Raksu uskoi kiltisti.
Seuraavaksi tulimme ravilähestymisiä ponnistuspuomin, ristikon ja ensin puomikasana ja myöhemmin pystynä olleelle tehtävälle. Raksua sai nohitella ensin, mutta hiljalleen se alkoi hieman innostua. Ei se nyt varsinaisesti liidellyt, mutta olipahan kuitenkin menossa, joten tehtävä meni ihan ok. Sitten perään lisättiin vielä lävistäjällä ollut okseri. Laukka ei siinä vaihtunut, mutta muuten meni ok.
Sitten tulimme kertaalleen jumppasarjan, lävistäjällä olleen okserin sekä toisella lävistäjällä olleen pystyn. Jumppasarja meni ihan ok, samoin okseri. Laukka ei tosin vaihtunut, ja minä loistin kikattelemalla. Laukan korjaaminen ravin kautta viivästyi siis hieman, jolloin laukka ei lähtenyt pyörimään niin hyvin kuin olisi voinut. Siksipä pystylle tuli vähän unelias hyppy, mutta mentiinpähän yli. Radasta saimme uusia toivekohdan, ja pyysin saada hypätä okserin ja pystyn uudelleen. Okseri meni ihan ok, ja laukkakin taisi korjaantua jotenkin lennosta kaarteen aikana. Pysty meni nyt sujuvammin, joskaan laukka ei vaihtunut. Sekin korjaantui kuitenkin puolittaisella päätöksellä lennosta.
Tunnin hyppelyt päättyivät siihen, jotenkin nopeasti menivätkin. Loppuraveissa yritin työstää vielä Raksua oikeinpäin, mutta aika kauas siitä jäätiin. Hommia olisi saanut tehdä rutkasti enemmän pohkeilla, vaan ne olivat jossain muualla kuin kokonaan matkassa. Raksu oli silti jollain tavalla sympaattinen kaveri. Olihan se kiva, kun se vähän innostui esteistä, vaikka olisi se silti saanut läpi tunnin liikkua tasaisemmin reippaana. Ei tästäkään tunnista paha mieli jäänyt, vaikka sinällään mitään kovin uutta ei tullut.
Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.
