Maasto. Sehän se oli taas lauantain ja samalla kisapäivää edeltävänä liikutuksena. Lähdimme Tallinmäen maastoihin neljän ratsukon seurueella. Me
Jetin kanssa otimme tutun paikan letkassa sijoittuen toiseksi viimeiseksi.
Kävimme tutuilla kangasreiteillä samoilemassa menemään. Kiipesimme parit pienet hiekkamonttumäetkin, joiden jälkeen aloin haaveilla kunnon kiipeilytreenistä. Pitääpä jokin kerta sattua niille isommille hiekkamontuille. Reissu meni kyllä kaikin puolin kivasti. Laukkapätkät menivät mukavasti edeten, ja raviinkin löytyi vähän puhtia. Ainakin alun mummoilun jälkeen. Hyttyset kiusasivat muutamissa kohdissa, mutta onneksi kankailla ja teillä tuuli pääsi puhaltamaan ne pois. Maastolenkkiin meni taas sellaiset puolitoista tuntia, ja aika hujahti kyllä nopeasti. Mikäpä siinä maastoillessa, kun keli ja kaverit ovat kohdillaan.
Lopuksi on vielä jaettava viikko sitten ottamani kuvat. Kuvasarjan nimeksi sopisi esimerkiksi "Kimon vuokrahevosen omistamisen ilot". Onneksi Jetti naamioitui vasta ratsastuksen jälkeen, joten tällä kertaa nuo mudat eivät olleet minun kuurattavani. Vaikka onpa tuota höppänää ruunaa saanut tässä olla kerran, jos toisenkin kuuraamassa ja toivomassa, että kaiken lian alta löytyy suunnilleen oikeanvärinen hevonen. Vaan eivätpähän ötökät kiusaa, kun on mutakuori suojana.
