 |
Totuus ja tiputanssin kuviot
löytyvät ilmeisesti maasta. |
Tiistain Tallimäen tunnilla väänsimme odotetusti koulua
Jetin kanssa. Saimme tehtävät tehtyä sen verran vikkelästi, että saimme ottaa lopputunnista muutaman hypyn jumppasarjalla. Ratsukoita oli viisi, ja tehtävinä olivat askeleen pitäminen pitkänä, tasaisen voltin ratsastaminen, ympyrän suurentaminen väistöajatuksella, vastakaarrot sekä laukannostot käynnistä. Sekä tietysti se jumppasarja.
Alkuverryttelyssä keskityimme siihen, että hevoset sekä kävelivät että ravasivat pitkällä askeleella. Käynnissä tämä onnistui Jetin kanssa kohtuullisesti ilman kummempaa säätöä. Jetti tarjosi sopivaa käyntiä, ja minun tarvitsi lähinnä huolehtia sen säilymisestä kaarteissa. Ravissa hommia oli enemmän. Hain Jettiä ensin hereille, jotta se liikuttaisi kavioitaan reippaammin. Sitten tein tasapainottavia pidätteitä ja pyysin pohkeella askeleeseen venyvyyttä. Samalla yritin säilyttää pyöreyden, jotta Jetti lähtisi venyttämään askelta, ei jäkittämään pää ylhäällä. Tehtävä vaati nohittelua ja pohdintaa, mutta saimme muutamia parempia pätkiä.
 |
| Ajatusta kyynärkylmasta on juu, mutta pää on missä sattuu. |
Tämän jälkeen ratsastimme täsmällisiä voltteja, joilta siirryimme isommalle ympyrälle pohkeenväistöajatusta käyttäen. Voltilla oli tärkeää säilyttää sama etäisyys keskellä olleeseen merkkiin ja huolehtia siitä, että hevonen kääntyi oikein. Tulimme tehtävää käynnissä ja ravissa. Tehtävä oli aika opettavainen etenkin, kun voltin keskellä ollut merkki kertoi heti, jos kuviolta lähti liirailemaan. Meno oli hieman työlästä molemmissa kierroksissa, kun Jetti pyrki ympyrältä ulos. Oikea kierros oli lopulta hieman helpompi, ja vasemmassa kierroksessa muistin lopulta paremmin pyytää etuosaa kääntymään. Ympyrän suurentaminen väistöajatuksella tuli tehtyä hieman hutiloiden, ilmeisesti tehtävältä oli siinä vaiheessa jo kiire pois. Veikkaan, että huolellisempi ratsastus tässä olisi auttanut voltinkin ratsastamista. Keskittymiskykyni tosin oli jäänyt matkasta.
 |
Kädet, nuo omaa elämäänsä elävät tapaukset.
Taidan kuvitella olevani pyöräilemässä. |
Seuraavaksi ratsastimme käynnissä vastakaarron, jonka lyhyelle sivulle tulleessa kaarteessa nostimme laukan ja laukkasimme pitkän sivun. Vastakaarrot onnistuivat kuvioltaan ihan hyvin, mutta aktiivisuus kärsi niissä melkoisesti. Yritin herätellä Jetti kävelemään aktiivisemmin, mikä onnistui hetkittäin, välillä taas ei. Laukannostoissa maltoin kuitenkin välillä olla rauhassa, jolloin muutamat nostot olivat ihan ok. Laukassakin sain patistella Jettiä liikkumaan, mutta pitkä sivu loppui aina kesken ennen varsinaista onnistumista. Onneksi työstimme oikeaa laukkaa tehtävän lopuksi vielä tovin, jossa sain hieman palikoita paikalleen. Hyödynsin myös kevyttä istuntaa sekä otin pari spurttia, jolloin laukka lähtikin pyörimään paremmin.
 |
Katse ok, mutta kädet aika paikoillaan. Pohje kohtalaisesti,
ehkä hieman liikaa polven varassa.
Jalkaterän asennosta ei sitten puhutakaan. |
Loppuun saimme tulla jumppasarjaa. Ensin tulimme sen kertaalleen ravissa puomeina molemmista suunnista. Tämän jälkeen tulimme sitä muutamia kertoja vasemmassa laukassa. Kummasti Jettikin alkoi laukata paremmin, kun itse intoilin tehtävästä. Jumppasarjalla ehdin mukavasti miettiä omien pohkeiden paikkaa, ja tällä kertaa tunnuin saavani ne pysymään aloillaan. Opettaja hilasi esteitä hieman ylemmäs, ja viimeisellä kierroksella jumppasarja päättyi 95 sentin okseriin, joka ei tuntunut missään. Jumppasarja on ihanasti auttava tehtävä, jossa jostain syystä ehdin miettiä korjauksia sekä rentoutua. Ilmeisesti se, ettei erikseen tarvitse miettiä ohjausta, vapauttaa ajattelua muuhun käyttöön. Jumppasarjatreenejä toivoisin enemmänkin juuri omaa mukautumista viilatakseni. Radalla en muka kykene keskittymään siihen niin hyvin, kun mielen päällä on kaikkea muutakin.
Tunti kruunautui mukavasti menneeseen jumppasarjaan. Kouluväännössä emme tänään oikein loistaneet. Jotenkin ilmassa oli yliyrittämistä ja pientä turhautumista, kun asiat eivät tapahtuneet itsestään. Aktiivisuuden puute taisi häiritä eniten, jolloin sorruin tuuppaamaan. Jetti ei tietenkään arvostanut tätä, vaan vastasi hyytymällä. Pieni nollaushetki noiden tilanteiden aikana olisi voinut tehdä terää, mutta tiedänpähän taas kerran, ettei tuuppaus ole tie onneen. Jospa ensi tunnilla vaikka muistaisin edes tämän.
Kuvista kiitos Elinalle! Kuvia on niin ihan analysoida ja samalla vähän piruilla itselle.
