Hutilointeja ja hyviä hetkiä

Perjantain hyppelyt jatkuivat Jetin jälkeen Hilimalla. Ratsukoita oli tälläkin tunnilla neljä. Tehtävät pysyivät samoina kuin edellistunnilla. Sileän verryttelyssä hain Hilimaa vähän pyöreämmäksi, jotta saisin ratin toimimaan paremmin. Vasemmassa kierroksessa homma toimi kaikissa askellajeissa aika mukavasti, mutta oikea kierros tökki. Hilima pääsi puskemaan paikoin melkoisesti sisälle enkä osannut korjata ongelmaa. Yritin kyllä estää puskemista sisäpohkeella ja kohottavilla sisäohjan pidätteillä, mutta ne eivät toimineet niin kuin olin kuvitellut. Yritin hakea Hilimaa oikeassa kierroksessa kunnolla ulkopuolen tuelle, vaan sekään ei ottanut onnistuakseen. Vaikeutin ongelman ratkaisemista vielä hillumalla ilmavasti satulassa. Ei hyvä, vaan aina ei vissiin voi olla priimaa.

Hyppäsimme ennen rataa kavalettien ja puomin kaarevat tiet, kahden pystyn suoran linjan, haastavan tien pystyn sekä okserin, haastavan tien pystyn ja muuriesteen tehtävät. Kaikki vasemmassa laukassa tai sen kaarteita sisältäneet osuudet menivät ihan mukavasti. Oikeassa laukassa tuli tosiaan vähän oikomisia, ja Hilima tahtoi kipittää siinä laukassa enemmän. Etenimme myös pari kertaa ristilaukassa, jonka Hilima sai kertaalleen korjattua itse pala kerrallaan myötälaukaksi. Itse en alkanut sitä korjaamaan, sillä seuraava este oli jo niin lähellä. Ristilaukka sotki pakkaa sen verran, että nappasimme sen takia puomin mukaan.

Rata oli sama kuin Jetinkin kanssa. Hyppäsimme sen kisakorkeudella eli 80 sentissä. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa. Ykköselle tulimme ehkä hitusen lähelle, mutta matka jatkui. Näin ponnistuspaikan neljän askeleen päästä ja luulin homman menevän ongelmitta. En tiedä, mitä sitten tapahtui, sillä Hilima vain hurautti esteestä oikealta ohi. Kaiketi heittäydyin matkustajaksi. Videoltakin tuijotettuna Hiliman olisi pitänyt selvittää linja seitsemällä askeleella kohtuullisesti. No, nollasimme tilanteen ja otimme uuden aloituksen.

Tie ykköselle oli nyt hieman parempi, mutta Hilima pääsi pitkäksi. Niinpä seitsemäs askel linjalle oli jarruttava, mutta Hilima selvitti toisen esteen puhtaasti ja nappasi siinä oikean laukan. Kolmoselle tulimme taas tietä oikoen. Hyppy oli jotenkin hassu, mutta Hilima otti taas toivotusti vasemman laukan, ja matka jatkui. Neloselle tulimme myös hieman lähelle, mutta maltoin odottaa hyvin. Hilima pääsi hyppäämään rauhassa ja selvitti esteen puhtaasti. Viitosen muurieste ylittyi hyvin. Kuutoselle tulimme taas hieman pitkänä, kun en muistanut tasapainottaa. Sille tulikin hieman jarruttava askel ennen hyppyä enkä saanut mukauduttua siihen hyvin. Hilima oli reilu ja teki työt molempien puolesta hypäten esteen puhtaasti. Sain kasattua itseni nopeasti, jolloin pääsimme radan viimeiselle esteelle eli seiskalle ihan hyvin seitsemällä askeleella. Rata oli siinä eikä se nyt mikään katastrofi ollut, vaikka siellä täällä olisin saanut ratsastaa tarkemmin.



Loppuun saimme uusia vielä suoran linjan kaksi pystyä (esteet 6–7) sekä oikeassa laukassa okserin (este 3). Opettaja seisoi molemmissa tehtävissä tötterönä auttaen hahmottamaan oikeat tiet. Niinpä molemmat tehtävät menivät niiden puolesta hyvin, ja tunnin hyppelyt päättyivät siihen. Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Tunnissa hyvää oli se, ettei 80 senttiä taaskaan tuntunut missään. Harmittelin kuitenkin omaa leijumistani ja hevosen jättämistä pari kertaa yksin. Hilima on toki rehti ja yritteliäs, mutta ei sekään varmasti ala tehdä loputtomasti molempien hommia. Saan siis luvan olla menossa mukana yhtä hyvin sekä auttaa Hilimaa niissä kohdissa, joissa se apua tarvitsee. Vaikka tuntiin mahtui pari räpelöintiä, jäi kokonaisfiilis helposti plussan puolelle. Hilima oli hyvin menossa eikä sinällään epäröinyt mitään, joten sillä asenteella on hyvä lähteä kisoihinkin.

Videoista kiitos Kaisalle!