Hyvää käynti- ja ravityöskentelyä

Tiistaikin hurahti tuplahevostellen. Hempan jälkeen ratsastin taas Mintun. Tällä kertaa otin ainoaksi tavoitteeksi saada Mintun pyöreämmäksi ja rennommaksi. Askellajeiksi valitsin käynnin ja ravin, sillä tiesin pakan leviävän viimeistään laukassa, jossa en saa istuttua riittävän hyvin ja sitä myöten vaikutettua vakaasti.

Tunti hurahti pitkälti erikokoisia ympyröitä ja kiemuroita pyöritellen. Testasin myös muutamia peruutuksia, jotka Minttu teki edelleen aika kivasti. Työstin Minttua ensin hyvän tovin käynnissä. Asettelin ja annoin itse aina periksi, kun Minttu vähänkään antoi myöten. Yritin myös pitää pohkeet tuntumalla, mutta istunnan muutoin rentona. Hiljalleen Minttu alkoikin ymmärtää, ettei kipittäminen ollut vastaus. Se alkoi tasoittua ja pyöristyä tosi kivasti. Sitä myöten siitä tuli kevyt ja aika hyvin kuulolla pysyvä. Se tuntui edelleen samanlaiselta molempiin suuntiin eli kovin selviä puolieroja en vieläkään huomannut.

Ravissa työskentely jatkui samalla kaavalla. Minttu pyrki siinä kipittämään enemmän, mutta sain aina toppuuteltua sen. Kummasti hallintalaitteet toimivat paremmin, kun ratsu ei jäkittänyt vastaan tai hirveillyt, vaan oli pyöreähkö. Ravikin saatiin aika kivaan kuosiin. Minttu tarjosi pitkiä pätkiä tasaista ja rentoa etenemistä, jota oli kiva fiilistellä. Minttu vaikuttaa sangen kivalta ratsulta, kunhan sen tosiaan saa malttamaan. Kevyt ja omalla moottorilla varustettu hevonen on tietysti hyvä juttu.

Tämä kerta Mintun kanssa oli kyllä tosi kiva. Sain ratsastettua yllättävän keskittyneesti enkä lähtenyt ratsun kipityshetkiin mukaan. Muistin myös olla mahdollisimman nopea kiittämään aina, kun se ymmärsi pyyntöni. Tänään meillä sujui aika mukavasti. Jos saisin Mintun toimimaan näin myös laukassa, olisi se varmasti mainio treenikaveri.

Tutustuminen jatkuu

Maanantaina ratsastin vielä Hempan jälkeen itsenäisesti tuntiratsukokelaan eli Mintun. Tällekään kerralle en ottanut sen kummempia tehtäviä, kunhan vain puolittain humputtelin menemään tammaan tutustuen.

Minttu oli tällä kertaa hieman edelliskertaa rauhallisempi, mutta virtaa riitti kyllä silti vaikka muille jaettavaksi. Hain jarruja tekemällä kipityshetkistä peruutuksia, jotka tamma teki aika kivasti. Testasin lyhyesti parit käyntiväistöt, jotka Minttu tosin tulkkasi enemmän pyynnöksi reipastua kuin ottaa väistöaskeleita.

Laukassa meno oli taas melkoista kaahaamista. Jarrut eivät vieläkään menneet siinä perille, ja jäin sitten vähän matkustajaksi. Mintun kanssa saisi varmasti naulita istunnan niin vakaaksi kuin mahdollista, jotta pidätteetkin saisi tehtyä selvemmin. Nyt taisin vähän keikkua kyydissä, mikä varmasti vain innosti Minttua jatkamaan kipitystään.

Loppuravissa taas yritin haeskella tammaa kuulolle, mikä onnistui vaihtelevasti. Energiaa tässä 19-vuotiaassa mummossa ainakin on. Ei ihme, että olen vähän sen kanssa hukassa. Minulle kun on helpompi hakea tahmeampaa ratsua hereille kuin rauhoittaa reippaampaa tapausta. Mintun kanssa meneminen on tosin siksi hyvää ja tarpeellista vaihtelua.

Kokelaan kyydissä

Sunnuntain ratsastukset eivät päättyneet vielä katrillinkaan jälkeen, vaan hyppäsin vielä kolmannen kerran satulaan. Tällä kertaa ratsunani oli uusi tuntiratsukokelas, 1996 syntynyt suomenhevostamma Vintturella. Tallinmäellä sen lempinimeksi oli pistetty Minttu. Tammasta en sen kummemmin tiedä, mutta käsittääkseni se taitaa yhtä lailla niin koulu- kuin estepuolen. Säkäkorkeudeltaan se on 157-senttinen.

Menin Mintulla noin puolisen tuntia ihan vain siihen tutustellen. Se oli sangen reipas pakkaus, joten eteenpäin sitä ei tarvinnut nohitella. Lähinnä sain miettiä, miten sille sai tehtyä pidätteet läpi. En tehnyt mitään kummempia tehtäviä, kunhan pyörittelin ympyröitä ja mietiskelin, miten ratsu saattaisi toimia. Mintulla tuppasi olemaan kiire kaikissa askellajeissa, mutta ravissa ja laukassa se oli melkoisen vikkelä tapaus. Se tosin oli aika ymmärrettävää, sillä olihan tammalla pari lepopäivää alla ja vielä ihan vieras paikka katseltavana. Eikä reipas suomenhevonen jännitä yhtään samalla tavalla kuin esimerkiksi puoliverinen, mikä on toki vähän hassua.

Laukassa Minttu tosiaan viiletti menemään ilman, että sain siihen juuri otetta. Tulipahan ainakin purettua vähän tamman virtaa. Laukan jälkeen ravikin oli melkoista Vermon takasuoran kiihdytystä, mutta lopulta sain tammaa hitusen kuulolle. Ihan helposti se ei tapahtunut, mutta sainpahan loppuun välähdyksen siitä, millainen se malttaessaan voisi olla. Tämän testin perusteella Minttu oli luvatusti reipas kaveri eikä se tuntunut kumpaankaan suuntaan erityisemmin toispuoleiselta, ainakaan näin kevyessä testissä. Siitä tuli hieman Hilima mieleen, joten siinä mielessä satulassa oli aika tuttua istua. Saa nähdä, saadaanko tästä tammasta uusi vahvistus tuntiratsujen joukkoon.