Sunnuntain ratsastukset eivät päättyneet vielä katrillinkaan jälkeen, vaan hyppäsin vielä kolmannen kerran satulaan. Tällä kertaa ratsunani oli uusi tuntiratsukokelas, 1996 syntynyt suomenhevostamma Vintturella. Tallinmäellä sen lempinimeksi oli pistetty Minttu. Tammasta en sen kummemmin tiedä, mutta käsittääkseni se taitaa yhtä lailla niin koulu- kuin estepuolen. Säkäkorkeudeltaan se on 157-senttinen.
Menin Mintulla noin puolisen tuntia ihan vain siihen tutustellen. Se oli sangen reipas pakkaus, joten eteenpäin sitä ei tarvinnut nohitella. Lähinnä sain miettiä, miten sille sai tehtyä pidätteet läpi. En tehnyt mitään kummempia tehtäviä, kunhan pyörittelin ympyröitä ja mietiskelin, miten ratsu saattaisi toimia. Mintulla tuppasi olemaan kiire kaikissa askellajeissa, mutta ravissa ja laukassa se oli melkoisen vikkelä tapaus. Se tosin oli aika ymmärrettävää, sillä olihan tammalla pari lepopäivää alla ja vielä ihan vieras paikka katseltavana. Eikä reipas suomenhevonen jännitä yhtään samalla tavalla kuin esimerkiksi puoliverinen, mikä on toki vähän hassua.
Laukassa Minttu tosiaan viiletti menemään ilman, että sain siihen juuri otetta. Tulipahan ainakin purettua vähän tamman virtaa. Laukan jälkeen ravikin oli melkoista Vermon takasuoran kiihdytystä, mutta lopulta sain tammaa hitusen kuulolle. Ihan helposti se ei tapahtunut, mutta sainpahan loppuun välähdyksen siitä, millainen se malttaessaan voisi olla. Tämän testin perusteella Minttu oli luvatusti reipas kaveri eikä se tuntunut kumpaankaan suuntaan erityisemmin toispuoleiselta, ainakaan näin kevyessä testissä. Siitä tuli hieman Hilima mieleen, joten siinä mielessä satulassa oli aika tuttua istua. Saa nähdä, saadaanko tästä tammasta uusi vahvistus tuntiratsujen joukkoon.
