Alkuverryttelyssä en tehnyt kummia, kunhan kävin kaikki askellajit läpi. Hemppa oli mukavan tasainen. Pyörittelin vähän ympyröitä ja tutkailin, miten Hemppa kääntyi ja eteni. Laukka sillä oli varsin mukava. Kunhan sain sen siis ensin nousemaan. Tässä meillä oli läpi tunnin hassuja vaikeuksia. En tiedä, mitä tein niin väärin, mutta Hemppa ei ymmärtänyt laukka-apujani juuri nimeksikään. Tulipa taas paluu alkeisratsastajaksi, kun en saanut laukkaa aina pyytäessäni nousemaan. Vaan muutoin Hemppa oli alkuverryttelyssä oikein kiva.
Ravissa tulimme lyhyen sivun suuntaisesti olleita puomeja. Ideana oli päästä ne tahdikkaasti ja suoraan ilman, että hevonen pääsisi ennakoimaan kääntymistä uuteen suuntaan. Vasemmassa kierroksessa tehtävä sujuikin hyvin. Oikeassa kierroksessa Hemppa pääsi liirailemaan vasemmalle, kun en tajunnut käyttää ulkoapuja riittävästi. Parin liirailun jälkeen sentään havahduin ja nappasin ulkopuolta paremmin haltuun. Näin sekin suunta parani kummasti. Muutoin Hemppa meni ravipuomit asiallisesti, vaikka ne olivat sille lyhyillä väleillä.
Sen jälkeen siirryimme kolmen esteen suoralle linjalle. Oikeassa kierroksessa tultuna ensimmäinen väli oli kolmen askeleen, toinen neljän. Ideana oli saada ensin molemmista suunnista nämä askelmäärät, jonka jälkeen molemmat välit sai tulla kolmella askeleella. Tämä tehtävä paljasti armotta sen, kuinka hitaasti osaan mukautua uuteen hevoseen. Hempan kanssa tämä tehtävä oli nimittäin vaikea. Sain kerittyä laukkaa toki lyhyemmäksi, mutta en silti tajunnut, mistä kohtaa Hemppa lähtisi. Niinpä esitin tehtävällä lukemattomia huonoja mukautumisia, kun Hemppa lähtikin minun vielä miettiessä asiaa. Pahimpien hyppyjen aikana tuntui, että olin pari metriä hevosesta irti. Onneksi Hemppa oli aina alla odottamassa, että maltoin laskeutua lentomatkaltani alas. Mitä askelmääriin tulee, niin saatoimme ehkä kertaalleen molemmista suunnista tulla ne toivotusti. Ehkä, varmaksi en mene sanomaan. Lyhennyksessä jäin liikaa kiinni, mikä heijastui aina toiseen väliin. Hemppa-raukka! Kiitin sitä aina, kun se kiltisti ja kuskin sähellyksistä huolimatta jatkoi seuraavalle esteelle. Joku herneistä enemmän pitävä olisi varmasti kyllästynyt ja alkanut stoppailla.
Onneksi elämä helpottui, kun saimme tulla välit kolmella askeleella. Tai no, tässä vaiheessa toki esitimme sitten kertaalleen aiemman tehtävän askelmäärät eli neljä ja kolme. Hups. Nyt kolmea askelta tavoitellessa tajusin kuitenkin antaa Hempan edetä paremmin, jolloin kolme askelta sujui leikiten. Huh, sentään koko suora linja ei mennyt minun töpeksintäni takia päin mäntyä. Huomasin kuitenkin, etten aivan saanut Hemppaa kuuntelemaan pohkeitani. Ehkä en ollut käyttänyt niitä tunnin aikana riittävän loogisesti, jolloin Hemppa oli lakannut yrittämästä ymmärtää. Tai sitten vain olin jäänyt itse liikaa ajattelemaan hevosen lyhentämistä, jolloin käsijarru jäi vahingossa päälle. Mutta onneksi linja sujui kolmella askeleella paremmin.
Loppuraveissa annoin Hempan venyttää ohjan perässä eteen ja alas, minkä se tekikin näppärästi. Hemppa vei kyllä tällä tunnilla pisteet kotiin kiltteydellään ja pitkäpinnaisuudellaan. Se teki kaiken, mitä kuski pyysi. Vaikka kuski pyysikin vääriä juttuja väärissä kohdissa. Hempan laukka oli kuitenkin tosi kivaa ja säädeltävää, mikä varmasti on oikein hyvä juttu esteradalla. Omaan suoritukseeni olin pettynyt. Miten voinkin olla näin kangistunut, etten osaa mukautua uuteen hevoseen? Pah! Vaan kuten opettajalle totesin, haluan Hempan kanssa vielä revanssin. Sen kun oli mukava. Nyt saan itse luvan petrata ja mennä seuraavalla kerralla paremmin.
Ps. Tänään tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun aloin vuokrata Jettiä. Merkkipäivän juhliminen sopi varmasti Jetille. Se kun sai vapaapäivän minun mennessä Hempalla sekä kaiken lisäksi pari leipäpalaa.
