Keskiviikon tunnille sain toiveideni mukaan Manun, jolla olisi tarkoitus mennä oman seuran koulukisoissa vihdoin ja viimein se A-merkin ohjelma. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja pääsimme treenaamaan peruutuksia, siirtymisiä sekä vastalaukan nostoja. Tunnin menin kangilla niin kuin kisoissakin on ajatuksena.
Ensimmäisenä kuviona oli kääntyä pitkältä sivulta keskelle, pysähtyä sekä peruuttaa muutama askel. Opettaja muistutti käyttämään ohjaa mahdollisimman vähän peruutuksissa. Minulla meni hetki saada peruutusavut selkeiksi, mutta kun sain kädet kevyeksi ja istunnan enemmän töihin, teki Manu muutamat helpot ja tasaiset peruutukset. Aluksi jatkoimme peruutuksista käynnissä eteenpäin, kunnes aloimme siirtyä siitä raviin. Päätyihin pyöräyttelimme ympyrät. Peruutusten lisäksi kuviolla sai miettiä hyvin sekä siirtymiset ravista pysähdyksiin että peruutuksesta raviin. Manu alkoi ennakoida pysähdystä pudottelemalla käyntiin. Peruutuksen jälkeiset siirtymiset raviin onnistuivat välillä ihan ok, mutta olisin saanut tehdä ne silti nopeammin. Enemmän jalkaa, vähemmän pitämistä ohjalla.
Lisäsimme samaan kuvioon vielä peruutuksen jälkeen tehdyn laukannoston. Manu nosti laukat ihan hyvin, mutta tuppasi vähän kaahottamaan niissä. En tiedä, oliko istuntani koulupenkissä niin epävakaa vai mikä vaivasi, mutta en oikein saanut Manua malttamaan. Oikeassa kierroksessa Manu myös pääsi kaatumaan sisälle, mikä lisäsi pulmia. Koulurata loppuisi esittämällämme kaahotuksella kyllä nopeasti kesken. Yritin tiivistää ja hidastuttaa istuntaani, ja hetkittäin Manu palasikin kuulolle. Yleisfiilis laukassa jäi kuitenkin haparoivaksi ja kiireiseksi, mikä harmitti melkoisesti. Pitää tutkailla ja mennä mahdollisuuksien mukaan seuraava tunti yleissatulalla. Näenpähän sitten, kipittääkö Manu silloinkin vai saanko istuttua toisessa satulassa vakaammin.
Lopuksi teimme vielä muutamia vastalaukan nostoja käynnistä oikeassa kierroksessa. Manu oli aiemman laukkaamisen jäljiltä pinkeänä, mutta nosti aluksi vastalaukat mukisematta. Kiirehtien toki, mutta ainakin nostoapuja kuunnellen. Pitkän sivun lopussa vastalaukasta siirryttiin raviin ja lyhyen sivun keskellä taas nostettiin myötälaukka ja pyöräytettiin pääty-ympyrä. Manu innostui taas vähän kaahottamaan, jolloin se alkoi hätäillä myös käynnissä. Sittenpä homma levisikin käsiin, ja Manu alkoi nostella vastalaukan sijaan myötälaukkaa. Yritin toppuutella sitä ja rauhoittaa menoa, vaan Manu oli jo kipitysmaailmassaan. Nostot eivät parantuneet enää siitä, mutta lopulta sain taas vastalaukan nousemaan. Tämäkin häsellys jäi kaivelemaan. Ikuisuuskysymys: miten nollata tilanne, kun se menee kipityksen puolelle?
Loppuravit saimme mennä omaan tahtiimme. Minä keskityin toppuuttelemaan Manua, ja hetkittäin se tarjosikin taas asiallista ja rennompaa ravia. Yhtä nopeasti se toki lähti kipittämään, jos itse unohduin matkustamaan. Tunnin aikana A-merkin tahkoaminen kisoissa tuntui kyllä hieman hullulta. Toisaalta en ole taas pariin kuukauteen mennyt Manulla saati kangilla ja koulupenkillä, joten ehkä niilläkin oli osuutta asiaan. Yhteen asiaan olin kuitenkin hyvin tyytyväinen: käteni toimivat tänään aika kivasti ja pysyivät kevyinä. Kankien kanssa kiinnitänkin niihin tavallista enemmän huomiota, mikä näkyi tänään positiivisesti. Onneksi meillä on vielä ensi viikolla treenit luvassa, niin ei ihan tämän tunnin perusteella tarvitse kouluaitojen sisään mennä.
