Perjantaina oli Artsin koulutunti, jonka jaoin Kaisan kanssa. Ratsunani oli taas Hemppa. Maneesin pohja oli vasta uusittu, joten se oli vielä hieman upottava. Tämän tunnin treeni mentiin pohjan tilanne huomioiden. Luvassa oli käyntiväistöjä, ympyröitä, siirtymisiä sekä laukkalävistäjiä.
Käyntiväistöt teimme lävistäjää pitkin. Kun pääsimme lävistäjän loppuun, siirryimme raviin ja pyöräytimme välillä pääty-ympyrän, välillä taas ravasimme uraa myöten ja teimme väistön toisesta suunnasta. Väistöissä oikealle sain miettiä asetuksenkin oikealle, jotta Hempan oikea puoli pysyi hallussa. Väistöissä vasemmalle sain taas hakea asetuksen tavallisesti, mutta varoa sitä, ettei Hemppa mennyt mutkalle. Väistöt vasemmalle olivat taas hieman helpompia, ja pääsin mukavasti hetkittäin antamaan Hempan tehdä osuutensa häiritsemättä sitä. Väistöt oikealle takkusivat. Jotenkin ne tuntuivat Hempalle vaikeammilta, ja se nihkeili niiden alkupuolella melkoisesti. Sain kuitenkin oltua itse aika rauhassa, jolloin Hempan sai aina lopulta paremmin kuulolle. Väistöt oikealle paranivatkin aina alun jälkeen.
Seuraavaksi lähdimme lävistäjälle ravissa ja teimme sen keskellä muutaman askeleen käyntisiirtymät. Samaa kuviota muutettiin vielä siten, että käyntisiirtymisen jälkeen nostettiin laukka. Lyhyelle sivulle pyöräytettiin aina pääty-ympyrä. Tämä tehtävä meni aika epätasaisesti, kun en saanut istuttua kunnolla harjoitusravissa. Käyntisiirtymätkin venyivät välillä. Raviin pääsimme kohtuullisesti, vaikka siirtymisissä olisi saanut olla vielä vähän enemmän pontevuutta. Sitä haettiinkin ympyröillä, joilla kevensin aina, kunnes sain Hempan liikkumaan vähän paremmin. Sitten taas treenasin harjoitusravissa istumista, jotta sain vähän otetta siihenkin. Laukannostot sujuivat tehtävällä vaihtelevasti. Välillä sain valmisteltua ne kivasti, välillä taas Hemppa tarjosi ravia, kun ei saanut tulkittua apujani. Ympyröillä laukan sai taas vähän paremmaksi, kunhan vain patisteli Hempan tekemään töitä.
Lopuksi teimme vielä lyhyen sivun keskeltä ravista laukannoston ja tulimme lävistäjän laukassa. Sen jälkeen siirryimme raviin ja pyöräytimme vielä pääty-ympyrä. Laukannostot oikealle takkusivat. Menin sitten kertaalleen avustamaan nostoa kannuksen merkillä, mistä Hemppa vetäisi herneen turpaansa. Sen seurauksena se nakkasi opettajan sanoja lainaten ihan kunnollisen pukin ja heti perään toisen pienemmän. Ensimmäisen pukin aikana ehdin jo todeta, että nyt tulee testattua uusi pohja perusteellisesti, vaan jotenkin se toinen pukki puolestaan tasapainotti minut ja pysyin satulassa. Näiden jälkeen ratsastin laukkaa heti vielä pätkän eteen, kunnes opettajan ohjeen mukaisesti jäin pääty-ympyrälle nollaamaan tilanteen ravissa. Pysyin sekä kyydissä enkä jäätynyt, hyvä minä! Tämän episodin jälkeen valmistelin laukannostot rauhassa lyhyestä ravista, jolloin saimme ne nousemaan myös oikealle paljon asiallisemmin. Hempan kanssa sellainen hyvän mielen ote asioihin tuntuisi toimivan paremmin kuin liian napakka ja käskevä asenne. Tehtävän laukkalävistäjät puolestaan sujuivat ihanan helposti. Hemppa ei yrittänytkään pudotella ennen aikojaan raville, vaan laukkasi lävistäjän nätisti perille. Olipa helppoa!
Loppuraveissa hain Hemppaa taas olemaan pontevampi ja johan sieltä alkoi irrota toimivaa ravia. Saimme tunnilla laukassakin samanlaisia pätkiä, joissa Hemppa oikeasti työskenteli. Niinä kertoina laukkakin parani huimasti. Hempalta löytyy oikein mukavat askellajit, kunhan sen saa töihin. Jos se jää vähän puoliteholle, on menokin sitä myöten vähän tahmeampaa. Mutta Hempassa on paljon vielä sellaista hyvää, jota en ole edes vielä löytänyt. Se kannustaa jatkamaan. Mutta niin tämän kuin muidenkin tuntien aikana olen rehellisesti sanottuna ikävöinyt Jettiä kovasti. Se oli niin tuttu, ja yhteistyö sen kanssa oli ihan omalla tasollaan. Vaan ikävöidä saa, mutta menneeseen ei kannatta jumiutua. Minun on vain opeteltava ratsastamaan muitakin hevosia, vaikka se välillä hankalalta tuntuisikin. Jetti on varmasti opettanut minua muutenkin kuin vain sen säädöille. Minun täytyy vain tajuta se ja alkaa soveltaa oppimaani aina sen ratsun mukaisesti, jonka satulassa olen.
