Tiistaina oli taas vuorossa Pian estetunti. Maneesin pohjaa oli työstetty eteenpäin, ja se tuntui jo nyt hyvältä. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja minun ratsunani toimi taas Hemppa. Tunnilla menimme aika paljon puomien parissa tullen niitä kiemurakuviolla. Niiden lisäksi tulimme kavaletteja, ristikoita sekä kahden esteen suoraa linjaa.
Tulimme puomien sisältämää kiemuraa niin ravissa kuin laukassa. Ideana oli tehdä kaarteet vähän tietä pullistaen, jotta sisäpohje menisi varmasti läpi. Puomit tuli silti päästä keskeltä yli. Tehtävällä tuli tietysti myös säilyttää aktiivinen ja tasainen eteneminen. Meillä Hempan kanssa tämä tehtävä meni niin ravissa kuin laukassa vähän niin ja näin. En saanut Hemppaa riittävän tarmokkaaksi, jolloin se hyytyi erityisesti kaarteissa. Laukassa puomeilla piti saada myös vaihdot tehtyä. Ne ovat Hempalla ja minullakin paikoin hieman ruosteessa, joten saimme korjailla melkoisesti laukkoja ravin kautta. Muutaman kerran Hemppa nappasi puomilla ristilaukan ja kerran tai pari vaihtoi kokonaan puhtaasti. Mutta edelleen hakusessa oli aktiivisuus ja sujuvuus. Tehtävällä ähräsin ilmeisen paljon, sillä sen jälkeen pitkällä sivulla Hemppa laukkasi ihan ok.
Laukkakiemuraan yhdistimme myös innarististikot sekä suoran linjan sekä tulimme omana tehtävänään innariristikot, kavaletit ja suoran linjan toisesta suunnasta. Lopuksi hyppäsimme muutaman kerran vielä suoraa linjaa. Näilläkin tehtävillä ongelma pysyi samana, sillä annoin Hempan edelleen jäädä aika lötköksi. Suoralla linjalla annoin sen lisäksi vähän puskea sisäpohjetta vasten, jolloin emme päässeet lähestymään suorana. Ponnistuspaikka ei siten osunut aina, ja esitimmekin pari sangen hassua hyppyä ensimmäiselle esteelle. Positiivista oli se, ettei Hemppa alkanut epäröidä, vaan meni luottavaisesti aina esteiden yli. Tajusin myös itse aina kiittää sitä, kun se meni tehtävän minun räpellyksestäni piittaamatta. Positiivista oli se, että kun sain laukkaa vähän paremmin kuntoon, sujuivat hypyt ihanan helposti ja vaivattomasti. Mukautuminen oli helppoa, laukka rullasi eikä mistään ylimääräisestä tarvinnut huolehtia.
Hempalla oli tänään vähän ylimääräistä virtaa, minkä se purki pieniin säikkymisiin. Pahemmin se ei onneksi lähtenyt viipottamaan, mutta olisin mieluusti mennyt tunnin kokonaan ilman ylimääräisiä sätkyjä. Vaan niin selvisimme taas tästäkin tunnista, johon onneksi mahtui hyviäkin hetkiä. Hemppa on kyllä kiltti kaveri, kun se kestää huonommatkin hetket herneilemättä suuremmin. Sen kanssa olisi varmasti ilo hypätä, kun kuskikin pysyisi paremmin kartalla siitä, miten pitää edetä.
Videoista kiitos Kaisalle ja Annulle!
