Torstaille järjestimme Kaisan kanssa oman tunnin, jolla treenasimme sunnuntain koulukisoja varten. Ratsunani oli tietysti Manu, jonka kanssa yritän vääntää sen A-merkin ohjelman läpi. Tunnilla pääsimmekin treenaamaan ohjelmaa vähän osissa ja sitten sen läpi ratsastaen. Manu lähti tunnille tallista, mutta se oli tehnyt aiemmin yhden tunnin alle. Tänäänkin menin kangilla. Satulana oli kuitenkin onneksi yleissatula koulusatulan sijasta.
Ennen koko ohjelman ratsastamista saimme verrytellä aika omatoimisesti. Sen jälkeen teimme ravissa ohjelmaan kuuluvia voltteja sekä väistöjä. Volttikuviona oli sama kuin ohjelmassa eli keskihalkaisijalta voltti oikealle, siitä S:n muotoinen vaihtoura ja sitten voltti vasemmalle. Väistöt teimme myös ohjelman mukaisesti eli keskihalkaisijalta noin viiden metrin matkan uraa kohti. Volttikuviolla sain Manusta vähän otetta, jolloin se osuus sujui ihan kivasti. Olennaista oli muistaa höllätä sisältä ja käyttää ulkoapuja tehokkaammin. Pohkeenväistöt eivät sitten ottaneet yhtään onnistuakseen. Manu alkoi kipittää, jolloin en saanut pidätteitä läpi. Niinpä väistöaskeleetkin jäivät tekemättä. Pari kertaa hukkasin jalustimen, mikä sai Manun säntäämään laukkaan. Kertaalleen Manu lähti laukkailemaan ihan omille kuvioilleen, ja minulla kesti hyvä tovi ennen kuin sain sen stopattua. Hohhei. Väistöt eivät juuri parantuneet, mutta saimme pari askelta väistön loppupuolella suunnilleen sinnepäin. Muuten meno oli kipittämistä ja jännittynyttä vailla ajatustakaan väistöstä.
Tämän jälkeen hurautimme radan ensimmäisen kerran läpi. Hommasta ei yksinkertaisesti tullut mitään. Manu oli jännittynyt ja säntäili menemään, kuviot venyivät ja vanuivat ja muun muassa väistöt jäivät esittämättä. Manu ei ollut yhtään kuulolla saati kontrollissa enkä saanut tilannetta enää rauhoitettua yhtään. Laukat säntäilimme päättömästi, ja siirtymiset menivät ihan missä kohdin sattuu. Kamalaa. Näin siloitellusti sanottuna. Tämän jälkeen päätin vaihtaa kanget pois, sillä halusin palata niin neutraaliin tilaan kuin mahdollista. Vaihdon jälkeen ehdin tovin työstää Manua ravissa ja sain sitä paremmin tasoittumaan. Vieläkin Manu oli vähän hätäinen, mutta kuunteli hitusen paremmin.
Sitten ratsastimme ohjelman uudelleen. Alku lähti ihan asiallisesti, ja voltit sujuivat kohtuullisesti. Ensimmäinen pohkeenväistö lähti huonosti ja parani vasta juuri ja juuri loppupuolella. Keskiravin pidin hyvin maltillisena. En oikeastaan vaikuttanut, vaan annoin Manulle hieman tilaa ja sitä kautta luvan liikkua vähän isommin. Toinen pohkeenväistökin oli edelleen kehno, kun ulkopuoli ei ollut kontrollissa. Pysähdys valui taas pisteestä, peruutus lähti kohtalaisesti. Vastalaukat nousivat oikein, mutta pahasti singoten. Manu kävi kierroksilla enkä saanut sitä näissä kohdin hanskaan. Myötälaukat nousivat yhtä vikkelästi, mutta volteilla sain laukan hieman tasaisemmaksi. Keskiympyröillä en juuri pyytänyt Manua eteen, vaan annoin sen laukata tavallisesti. Siirtymät puolestaan valuivat tälläkin kertaa. Toinen yritys oli parempi kuin ensimmäinen, mutta kaukana vielä helposta ja sujuvasta.
Loppuravissa hain vielä Manun kuulolle ja annoin sitten sen venyttää ohjan perässä. Nyt löytyi sitä rennompaakin ravia, jota olisi kiva mennä radalla. Haasteena onkin löytää se ennen radalle menoa, ei vasta sen jälkeen, jos ollenkaan. Tämä kenraali ennen kisoja meni kyllä pitkälti ihan puihin. Vaan eikö kehno kenraali tarkoita hyvää esitystä? Jaa'a, sunnuntaina se sitten nähdään.
