Perjantaina oli taas tuttuun tapaan Artsin koulutunti, jolle menin Hempan kanssa. Ratsukoita oli yhteensä kolme. Kuten aiemmillakin kerroilla, tahkosimme tänäänkin väistöjä. Niiden lisäksi ahersimme avotaivutusten parissa.
Pohkeenväistöt teimme ensin käynnissä lävistäjää myöten edeten. Hemppa väisti vasemmalle ihan ok, kun taas väistöt oikealle olivat odotetusti hieman tihkaampia. Niissä hain taas oikeaa puolta kontrolliin, jotta Hemppa ei yrittänyt pullahtaa sitä kautta karkuun. Muutoin Hempan kanssa väistättäessä saa miettiä tarkkaan sitä, että takaosa pysyy mukana.
Tämän jälkeen tulimme keskihalkaisijalta väistön uraa kohti ja sille päästyämme vaihdoimme liikkeen avotaivutukseen. Tehtävää tulimme ensin käynnissä ja sitten ravissa. Väistöt olivat edelleen vähän hankalampia, mutta niiden jälkeiset avotaivutukset lähtivät paikoin aika kivasti. Jokin palikka loksahti siis aina kohdilleen valmistelussa. Ravissa väistöt menivät entistä nihkeimmiksi, kun Hemppa alkoi nyhrätä omiaan. Se jarrutteli tai tarjosi ihmeellistä minilaukkaa sen sijaan, että olisi edennyt rennosti ravissa. Kumma kyllä elämä helpotti aina, kun pääsimme väistöstä avotaivutukseen. Väistön aikana tulee siis ährättyä jotain ylimääräistä tai ehkä Hemppa joutuu väistöissä enemmän töihin ja venymään, mikä saa sen vähän nihkeilemään vastaan.
Lopuksi yhdistimme ravissa tehtyyn avotaivutukseen laukannoston. Avotaivutukset alkoivat tökkiä nyt hieman enemmän kuin aiemmalla tehtävällä. Ilmeisesti en saanut valmisteltua niitä niin hyvin nyt, kun väistö ei ollut auttamassa, vaan liikkeeseen piti päästä suoraan. Laukannostotkaan eivät sitten tämän takia olleet kovin hääppöisiä. Positiivista oli kuitenkin se, että itse laukka alkoi rullata aika kivasti. Opettaja ohjeisti vaatimaan Hemppaa laukkaamaan siinä pituudessa, minkä minä sille annoin. Sen ei saanut antaa nykiä ohjia pidemmäksi ja valua siten pitkäksi puikulaksi. Kun sain istuttua napakasti, pidettyä ohjat käsissä ja ratsastettua pohkeella, alkoi Hemppa väläytellä taas sitä makeampaa laukkaa. Hempalla on kyllä kivat askellajit, kun sen saa kunnolla hommiin.
Loppuravissakin Hemppa väläytteli mainioita hetkiä, kun sain ratsastettua sitä tarkemmin. Hitsit, kun osaisin ratsastaa samalla päättäväisyydellä jo heti tunnin alusta asti, niin saisimme näitä hyviä hetkiä enemmän. Jostain syystä olen aika hidas vaikuttamaan hevoseen. Annan hevosten usein humputella tunnista aika ison osan ennen kuin oikeasti alan vaatia niiltä kunnolla. Toki niiden pitää antaa vertyä rauhassa, mutta ei siihen nyt sentään suurinta osaa tunnista pitäisi mennä. Jotenkin saan ratsastettua kunnolla vasta sitten, kun vähän sisuunnun esimerkiksi töpeksintääni. Miten saisin sopivaa sisuuntumista heti tunnin alusta alkaen? Sitä sopii miettiä.
