Tiistaina vuorossa oli Tallinmäen kolmen ratsukon kavalettitunti. Pääsin jo nauttimaan maneesissa ratsastamisesta, mutta sain taittaa matkan kotitallilta maneesitallille, sillä ratsunani oli vielä siellä asuva Hemppa. Maneesin pohja on vielä viimeistelyä vaille valmis, joten teimme treenit taas sen huomioiden.
Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Hieman raskas pohja verotti Hempan liikkumista etenkin laukassa. Se tarjosi aika tahmeaa laukkaa, mutta aloin sitten pyydellä sitä vähän reipastumaan pitkillä sivuilla. Löytyihän sitä laukkaakin, kun vain pyysi. Sen jälkeen ravikin toimi paremmin. Verryttelimme ravissa tulemalla kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli puomi, minikavaletti ja puomi. Hevoset pääsivät siis nostelemaan kavioitaan. Hemppa meni tehtävän asiallisesti eikä pahemmin hidastellut puomeilla. Jos Hemppaan piti vaikuttaa, sain sen tehtyä kaarteissa ja pääsin rentoutumaan puomeilla.
Seuraavaksi tulimme neliötä ajatellen puomin, minikavaletin ja puomin yli. Ideana oli päästä tämä kohta suoraan ilman, että hevonen alkoi ennakoida käännöstä. Kun itse hahmotin kuvion ja tajusin, ettei ole kiire kääntyä, saimme tultua tehtävän ihan hyvin. Hemppa yritti ehkä hieman valua oikealle, mutta sen sai korjattua aika helposti. Kivaa oli se, että molemmat suunnat onnistuivat tasaisesti.
Toiset saivat tulla aiemman kolmikaarisen kiemurauran vielä laukassa vaihtoja tehden, mutta me saimme Hempan kanssa tehtävän helpotettuna. Hempan laukanvaihdot ovat hieman olleet ruosteessa, joten opettaja pisti meille kaksi kavalettia siten, että ne alleviivasivat suunnanmuutoksen. Tulimme ne kahdesti kahdeksikolla. Tein selvät johtamiset kavaleteilla, jolloin Hemppa vaihtoi jokaisen laukan toivotusti. Hemppa liikkui muutenkin jo paljon paremmin kuin alkutunnista, jolloin ponnistuspaikatkin oli helppo nähdä.
Lopuksi tulimme vielä noin 17 metrin kahden kavaletin suoraa linjaa. Pistimme väliin ensin viisi askelta, sitten neljä. Ensimmäisellä yrittämällä tulimme hieman liian pitkää laukkaa ja saimme juuri tungettua mukaan sen viidennen askeleen. Sitten lyhensin ihan aavistuksen, jolloin viisi askelta oli sopiva. Neljä askelta puolestaan onnistui, kun antoi vain Hempan edetä. Hemppa tuntui innostuvan puuhista, joten pääsin enemmänkin tasapainottamaan menoa kuin sen kummemmin huolehtimaan liikkumisesta.
Loppuravissa annoin Hempan venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Se oli vähän kiireinen, mutta tasoittui siitä. Tunnin tehtävät mentiin vähän säästellen, mutta se oli kuitenkin hyvää perustreeniä. Ehdin samalla miettiä Hempan sielunelämää ja yrittää mukauttaa apujani sille sopivaksi. Kuten aiemmin olen todennut, Hemppa tuntuu arvostavan mahdollisimman kevyitä apuja, mutta tarvitsee samalla tietynlaista napakkuutta. Siinäpä minulle soviteltavaa.
