Keskiviikon tunnilla luvassa oli esteitä tulevien kisojen takia. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti kisatykkini eli
Jussin, joka jatkoi edelliseltä tunnilta. Jussin kanssa olisi tarkoitus hypellä seuran tulevissa estekisoissa 60–70 sentin rata. Ratsukoita tunnilla oli ilahduttavasti vain viisi. Tunnin alkupuolella verryttelimme ensin itsenäisesti, jonka jälkeen hyppelimme lyhyitä tehtäviä. Skippaan niiden selostamisen ja siirryn hypättyihin ratoihin.
Ensimmäinen rata oli noin 60 sentin tuntumassa. Ykköselle tulimme ihan ok, vaikka tulinkin sille vasemmassa laukassa hassua tietä pitkin. Jussi hyppäsi sen kuitenkin ihan hyvin, ja matka jatkui kakkoselle. Sekään ei tuottanut ongelmia, mutta laukan sai korjata ravin kautta. Kolmoselle olisimme saaaneet tulla vähän pontevammin, sillä hyppy oli vähän hidas. Nelosen ja viitosen kaareva tie mentiin ristilaukassa, mutta Jussi kuitenkin hyppäsi niistä kohdin, mistä ajattelinkin. Kuutosena olleelle sarjalle sain vähän hoputella sitä samoin kuin pyytää välissä eteen, jotta Jussi pääsi sen askeleella. Sarjan jälkeen olimme ristilaukassa, jonka Jussi kekseliäästi päätti korjata paria askelta ennen seiskaa ravin kautta. Vaan Jussi sai itsensä juuri ja juuri laukkaan ennen estettä, joten pääsimme rämpimään sen yli. Rata ei ollut niin sujuva, mutta ainakin aika varma.
 |
| Kaisalle kiitos myös tästä! |
Toisen radan tulimme noin 70-senttisenä. Ykkönen meni ihan ok, ja sarjalla sain taas varmistella, että Jussi venyttää sen askeleella. Kuten aiemmalla radalla, olimme sarjan jälkeen taas ristilaukassa. Jussi pääsi esittämään taas vaihdon ravin kautta hetkeä ennen hyppyä. Kolmosesta menimme taas kuitenkin yli. Nelonen meni ihan ok. Viitosen ja kuutosen kaarevan tien menimme myös tavoillemme uskollisena ristilaukassa, mutta silti varmasti. Seiskalle kaartamisessa vaihdoin laukan ravin kautta, ja niin pääsimme radan viimeisenkin esteen puhtaasti läpi. Toinenkin rata noudatteli meidän yleistä linjaamme. Onneksi kisoissa ei ole tyyliarvostelua. Kivaa oli kuitenkin se, että Jussi kuunteli hyvin minua eikä yrittänyt lähteä mistään ihan järjettömistä kohdista hyppyihin.
Olisin saanut ratsastaa Jussin paljon tarmokkaammaksi, sillä se tuntui sangen ponnettomalta paikoin. Se kuitenkin hyppäsi kiltisti jokaisen eteen tulleen esteen. Omassa ratsastuksessani olisin halunnut parantaa sitä, että olisin saanut laukan ajoissa kuntoon, jolloin minun ei olisi tarvinnut viime metreille saakka tuijotella ponnistuspaikkaa. Nyt vaikuttamiseni jäi aina vähän liikaa siihen hetkeen, kun hevoselle olisi pitänyt antaa hyppyrauha. Jussi tosin kaipaa hieman apua lähestymisissä, sillä muutoin se ei välttämättä tiedä, mikä on oikea kohta ponnistaa. Tunnin treenit jättivät sellaisen puolivarman olon. Kisakorkeutemme 60–70 senttiä ei nyt oikeasti ole Jussille vaikea, mutta olisin silti kaivannut vähän varmemman fiiliksen pohjalle. Jussi on kuitenkin kiltti ja yritteliäs kaveri, joten emmeköhän me sen voimin ja sopivasti vaikuttavan ratsastamisen yhtälöllä pääse ihan asiallisesti kisaradallakin maaliin.
