tiistai 10. marraskuuta 2015

Kipikipikipi

Tiistain Tallinmäen koulutunnilla sain ratsukseni Hiliman. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääsimme haeskelemaan hevosia pyöreiksi ja ratsastamaan siirtymisiä, voltteja ja ympyröitä. Hilima jatkoi edellistunnilta, ja sillä oli jäänyt kipittämisvaihde päälle.

Tunnin päätehtävänä pyöräytimme käynnissä lyhyellä sivulle voltin, jonka jälkeen siirryimme raviin. Kun se oli hanskassa, sai nostaa laukan ja pyöräyttää puomeilla rajatun keskiympyrän. Sen jälkeen siirryttiin mahdollisimman hallitusti raviin ja siitä ennen pitkän sivun loppumista käyntiin. Oikeassa kierroksessa meillä meni homma ihan penkin alle. Hilima innostui laukkaamisesta ja laukkaavista kavereista niin paljon, että rikkoi raville ja nosti laukkaa välillä ihan miten itse tykkäsi. Yritin haeskella sen aina käyntivoltilla kuulolle, vaan eipä siitä oikein mitään tullut. Olin ihan hukassa taas siitä, miten Hiliman saa malttamaan. Lopulta jätin laukan sikseen ja tein pääty-ympyrän aina ravissa käyntivoltit tehtävällä mukana pitäen. En nyt voi sanoa, että Hilima olisi rentoutunut ja malttanut ravissakaan, mutta ainakin se suunnilleen pysyi oikeassa askellajissa. Miten rauhassa eteneminen voikin olla näin vaikeaa? Yritin keksiä, millä tavalla saisin istuntani jämäkäksi ja tarvittaessa jarruttavaksi, mutta en valaistunut asiassa.

Vasemmassa kierroksessa Hilima kuunteli hieman paremmin. Tein välillä edelleen keskiympyrän ravissa, jos Hilima oli yrittänyt säntäillä omin päin laukkaan. Lopulta keksin mennä keskiympyrästä aina vaihtelevasti joko vain puolet tai sitten kokonaan laukaten, jotta Hilima ei ehtinyt oppia tehtävää ulkoa. Tämä auttoi hieman samoin kuin se, että olin jämäkämpi ravissa ja käynnissä. Hilima kuunteli paremmin ja tarjosi vähän rennompia hetkiä laukkaympyrällä. Siirtymiset laukasta raviin ja siitä käyntiin paranivat hitusen, vaikka olivat edelleenkin venyviä.

Loppuravissa tulimme kenttää isona kahdeksikkona, jossa suuntaa vaihdettiin lävistäjien avulla. Tehtävällä sai antaa hevosten venyttää eteen ja alas. Hilima rauhoittui yllättävän nopeasti ja hetkittäin venytti asiallisesti ohjan perässä. En tiedä, mikä aiheutti tamman malttamisen, mutta kiva, että se sentään tässä vaiheessa tuntia tuli. Ehkä Hilima oli saanut häseltää enimmät energiat pois eikä nähnyt enää tarpeelliseksi viipottaa menemään. Tai ehkä se vain oli niin fiksu, että tiesi tunnin olevan loppusuoralla. Tiedä häntä, mutta jatkossa tahtoisin saada Hiliman rennoksi ja malttavaksi jo rutkasti aiemmin. Miten se tehdään? Siinäpä hyvä kysymys.