keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Vähän ajatusta, mutta ei riittävästi

Keskiviikon koulutunnilla ratsukoita oli kuusi. Sain toiveideni mukaan Manun, joka jatkoi suoraan edelliseltä tunnilta. Virittelin sille taas kanget ja yritin tsempata itseäni ratsastamaan paremmin. Saimme treenata pohkeenväistöjä, voltteja, pysähdyksiä ja siirtymisiä.

Ensimmäinen kuvio oli kääntyä lyhyeltä sivulta keskihalkasijalle ja tehdä pohkeenväistöä käynnissä noin viisi metriä uraa kohti. Siitä siirryttiin raviin, pyöräytettiin noin 15 metrin keskiympyrä, jonka jälkeen siirryttiin käyntiin ja tehtiin kuvio taas uudelleen toiselta lyhyeltä sivulta aloittaen. Käyntiväistöt menivät täsmällisellä ratsastamisella aika kivasti. Sopiva rytmitys ulko-ohjan pidätteiden ja väistättävän pohkeen kanssa auttoi hyvin. Sain myös oltua sopivalla tavalla useimmiten irti sisäohjasta, hyvä minä! Raviympyrät menivät ihan ok, kunhan sain suoristettua Manua enkä vain vääntänyt sitä kaulasta mutkalle. Manu ravasi kohtuullisen rauhassa, mikä oli hyvä juttu. Siirtymiset ravista käyntiin venyivät hieman, mutta eivät pahiten. Esitimme pari ihan asiallistakin siirtymistä, taaskin yllättävän vähän ohjaan turvautuen. Tulimme kuvion myös siten, että väistön jälkeen nostimme laukan. Laukassa Manu oli hieman vauhdikkaampi, mutta sain vähän otettua sitä haltuun. Muutamia ympyröitä pääsimme vähän lyhyempääkin laukkaa, mikä ilahdutti kivasti. Laukasta siirtyminen ravin kautta käyntiin tuppasi venymään, mikä ei yllättänyt.

Toisena kuviona tulimme ravissa lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja teimme pysähdyksen. Siitä nostimme laukkoja vuorotellen. Laukassa pyöräytimme lyhyen sivun kulmaan voltin, jonka jälkeen siirryimme raviin. Pitkälle sivulle puolestaan ratsastimme keskiravia, kunnes olimmekin jo kuvion alussa. Pysähdykset onnistuivat kohtuullisesti, kun sain istuttua Manun ympärillä paremmin. Laukannostot olivat ihan ok, ja Manu nosti jokaisella kerralla toivotun laukan. Tässä vaiheessa Manulla iski kipitysvimma, ja hurauttelimme laukkavoltit melkoisen hätäisesti ja sisälle kaatuen. En tiedä, mikä meni vinksalleen, kun aiemmin ihan asiallinen meno muuttui kipitykseksi. Keskiraviyritelmät valahtivat onnettomiksi, sillä en saanut istuttua ravissa, mihin Manu reagoi kiihdyttämällä ja tarjoamalla laukkaakin. Hytkyin selässä pahimmillaan kuin mikäkin perunasäkki. Kokeilin sitten tehdä keskiraveja keventäenkin, mutta ei se kauheasti auttanut. Jokin oli pielessä, ja Manu reagoi siihen kipittämällä. Olipa vaikeaa! Valaistumista ei tehtävään tullut, vaan se tuli meni kehnosti.

Loppuravissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas. Manu yritti vähän vielä kipittää, mutta tasoittui onneksi aika nopeasti ja venytti kivasti ohjan perässä. Olipa melkoinen tunti. Taidan olla menossa A-merkin ohjelman sijasta esittämään pellenumeron koulukisoihin. Ote on nyt jotenkin hukassa. Vaan onhan tässä vielä muutama päivä aikaa. Eihän sitä koskaan tiedä, voihan sitä siinäkin ajassa oppia ratsastamaan.