Keskiviikkona oli luvassa tuplahevostelut. Päivä alkoi Tallinmäen kolmen ratsukon puomeilla höystetyllä koulutunnilla. Ratsunani oli Aku, jolla olen pari kertaa viime aikoina hypellyt, mutta kouluväännöstä on huomattavasti pidempi aika. Alkuverryttelyn tein itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Aku oli suunnilleen oma itsensä, mutta hivenen jäykähkö. Se kuitenkin liikkui ihan asiallisesti, joten arvelin sen notkistuvan tunnin tehtävissä.
Teimme ensin pohkeenväistöjä käynnissä pitkän sivun alusta noin kolmanneksen keskemmäs. Suoristuksen jälkeen siirryttiin raviin ja tehtiin toiselle pitkälle sivulle pieni temponmuutos. Seuraavaksi väistötkin tehtiin ravissa. Käynnissä Aku väisti mukavasti, kunhan en tehnyt siitä numeroa. Ravissa Aku tuppasi hieman kipittämään, joten sain hakea sen odottamaan ennen kuin väistöt lähtivät sujumaan. Nekin onnistuivat ihan mukavasti, kun sain oltua roikkumatta ohjissa ja rentouduttua. Pyörittelin toisen pitkän sivun alkuun välillä voltteja, joilla yritin pehmitellä Akua vähän. Se kun ei hevillä lähtenyt asettumaan kumpaankaan suuntaan. Välillä sain asetuksia läpi, välillä taas jäimme jäykistelemään. Sentään temponmuutokset onnistuivat, tosin ne menivät vähän kipittäen.
Laukassa tulimme neliötä, jonka yhdellä sivulla oli kolme puomia. Ideana oli päästä ne suoraan ilman kääntymistä liian aikaisin. Teimme puomeilla myös suunnanmuutoksen, jotta pääsimme tekemään saman tehtävän toiseen suuntaan toisilla puomeilla. Pääsimme Akun kanssa puomit aika mukavasti suoraan ilman kummempaa ennakointia uudesta suunnasta. Laukanvaihtoyritys oikeasta vasempaan ei onnistunut, vaan sain korjata ravin kautta. Vasemmassakin kierroksessa puomit sujuivat mukavasti. Suunnanmuutoksessa takaisin aiempaan suuntaan saimme puolittain vahingossa laukanvaihdon puomeilla. Aku joutui vähän venyttämään laukan lyhennyttyä liikaa, jolloin se nappasi samalla toivotun laukan.
Tunti pidettiin kohtuullisen kevyenä etenkin laukan osalta, kun uusi pohja on vielä vähän kesken. Loppukäynnit kävimme köpöttelemässä ulkona. Aku unohti olevansa rohkea suomenhevonen ja tollotteli ympäriinsä. Postilaatikot kehtasivat olla erityisen tollottamisen arvoisia. Vaan kun turpa osoitti taas tallia kohti, löytyi Akunkin askeleeseen reippautta. Niin pääsimme leppoisasti takaisin tallin turvaan. Tunnista jäi vähän valju olo. Akun pitäisi olla helppo ja mukava ratsu, mutta näemmä koulupuolella en saanut siitä oikein otetta. En saanut sitä notkistumaan saati pyöristymään, lähinnä vain kipittämään. Ehkä yliyritin ja sorruin näpertämään kaikkea turhaa. Vähemmästäkin ratsu menee hämilleen. Ensi kerralla taas vähemmän on enemmän -motto käyttöön.
