Lauantain maastoreissun jälkeen pääsin kipuamaan toisen kerran Gian kyytiin. Se onkin harvinaista herkkua, sillä Gia ei juurikaan enää tee tunteja, vaan toimii yksityisratsuna. Sain kuitenkin nyt treenata sillä tulossa olevia Tallinmäen maneesitallin avajaisia varten. Minut kun pyydettiin mukaan toiseksi ratsastajaksi valkoisen hevosen katrilliin.
Nappasin Gian suoraan käyntimaaston jälkeen, joten se oli verrytelty hyvin. Verkkasin aika nopeasti ravin ja laukan läpi eikä niissä ollut kummempaa huomauttamista. Giahan on mukavan kuuliainen ja omalla moottorilla liikkuva tamma. Testasin myös muutamat pohkeenväistöt, jotka sujuivat ihan ok. Ulkopuolen olisin tosin saanut pitää pikkuisen paremmin hallussa, niin väistöaskeleet olisivat lähteneet tasaisemmin. Muutoin Gia kuitenkin väisti asiallisesti ja kevyillä avuilla.
Tämän jälkeen ratsastimme suunnittelemani katrillin läpi kahteen kertaan. Tulimme keskihalkaisijalle ja pysähdyimme keskelle muutaman sekunnin ajaksi. Siitä jatkoimme toisen ratsukon kanssa eri suuntiin tehden liikkeet peilikuviona toisiimme nähden. Me Gian kanssa käännyimme vasemmalle ja teimme pitkän sivun alusta melkein keskihalkaisijalle saakka pohkeenväistöä. Siitä suoristimme parin askeleen ajaksi ja palasimme väistön avulla takaisin uralle. Tämän jälkeen ratsastimme kolmikaarisen kiemurauran. Kuvion loputtua nostimme lyhyen sivun keskeltä laukan ja teimme pääty-ympyrän. Siitä matka jatkui normaalisti uraa pitkin, ja pitkän sivun keskelle pyöräytimme voltin. Siitä matka taasen jatkui toiselle lyhyelle sivulle, jolle pyöräytimme toisen pääty-ympyrän. Sen jälkeen jatkoimme uraa pitkin suoraan, kunnes hieman ennen kulmaa siirryimme raviin. Siitä jatkoimme toisen pitkän sivun alkuun ja lähdimme lävistäjälle. Kun pääsimme sen loppuun, käännyimme taas keskihalkaisijalle ja tulimme liki katsomopäätyä ja pysähdyimme siihen.
Katrilli sujui molempina kertoina aika kivasti. Gia kuunteli pyynnöt hyvin ja teki niin kuin pyysin. Toisella kierroksella saimme toisen ratsukon kanssa oltua mukavasti tehtävillä yhtä aikaa aika helposti. Molemmat pystyivät koko ajan tarkkailemaan toisen etenemistä ja vaikuttamaan sen perusteella tarvittaessa omaan menoon. Gian parina oli poni, jolla onneksi on ihan kohtuullisen isot liikkeet. Niinpä kokoerosta huolimatta ne sopivat katrilliin mainiosti. Treenit olivat ohi noin puolessa tunnissa, mutta kivaa oli senkin edestä. Gia on kyllä lysti ratsastettava, ja sellaisia voisi monistaa useammankin kappaleen tuntihevosten joukkoon. Sen selkään on kyllä vielä päästävä, jos tämän katrillin jälkeen siihen vielä tulee tilaisuuksia.
