tiistai 31. maaliskuuta 2015

Otetta hyvään laukkaan

Tiistain Tallinmäen koulutunnilla ratsukoita oli viisi. Rapainen kenttä ei haitannut, sillä se oli viimein myös laukkakunnossa! Jetin kanssa pääsimme treenaamaan tahdin säilyttämistä, pohkeenväistöjä, muutamat kavalettihypyt sekä aavistuksen keskiravia.

Tunnin alussa ratsastimme käynnissä ja ravissa suoraa uraa ja ympyröitä tavoitteena säilyttää tahti sekä ratsastaa ympyrät tilaa käyttäen. Tahdin säilyttäminen vaati Jetin herättelyä, mutta ravissa se alkoi säilyä paremmin. Laukassa ratsastimme muutamat pääty-ympyrät. Niillä Jettiä sai herätellä sekä muistaa ratsastaa tie kunnolla, sillä muuten ympyrä pieneni. Oikeassa laukassa Jetti tuntui asettuvan itsekseen liikaa enkä saanut sitä ulko-ohjan tuelle. Vasemmassa laukassa taas ei ollut juuri asetuksesta tietoa. Laukka rullasi välillä paremmin, kun yritin hakea estelaukan kaltaista menoa.

Pohkeenväistöt teimme pituushalkaisijalle takaosaa molempiin suuntiin vuorotellen väistättäen. Askellajeina olivat käynti ja ravi. Jetille hyödyllisempi suunta oli väistättää takaosa oikealle. Siinä se joutui jumppaamaan vasenta takajalkaansa, joka toisinaan tahtoo jäädä matkasta. Väistöt vasemmalle tulevat siltä helpommin. Sain takaosan aina siirtymään, mutta tahti tahtoi kadota. Lisäksi etuosan kontrollointi tuppasi unohtumaan, jolloin olimme vähän mutkalla. Hiljalleen raviväistöt paranivat sinnikkäällä yrittämisellä, jolloin saimme molempiin suuntiin asialliset pätkät kohtuullisessa tahdissa.

Tunnin kivoin osuus oli lyhyt kavalettitehtävä, jolla vaihdettiin laukat. Sarjassamme miten pidät estehenkisen kuskin hereillä koulutunnilla. Tulimme kavaletin ympyrällä kahdesti oikeassa kierroksessa. Sen jälkeen vaihdoimme kavaletilla suunnan vasemmaksi ja tulimme sen kerran vielä kerran ympyrällä vasemmassa laukassa. Sitten teimme sitten toisen suunnanmuutoksen eli palasimme oikeaan laukkaan. Tajusin heti alusta pistää Jetin laukkaamaan kunnolla, jolloin hypyt oikeassa laukassa olivat hyvät. Vaihto vasempaan laukkaan onnistui hyvin samoin kuin siinä kierroksessa tehty ympyrä. Vaihto takaisin oikeaan laukkaan meni ristilaukan kautta, mutta sentään Jetti korjasi sen nopeasti kokonaan eikä jäänyt jäkittämään vastaan.

Lopuksi otimme muutamat keskiravin kaltaiset pätkät. Ne eivät lähteneet niin hyvin kuin olisin halunnut enkä tiennyt, mistä asia jäi kiikastamaan. Tai no, tuuppaaminen ja tuntuman kadottaminen voisivat hyvinkin olla syitä. Jotenkin alan yliyrittää noissa keskiaskellajeissa sen sijaan, että ajattelisin ne rennoiksi askeleenpidennyksiksi. Tarvitsisin noissa ajatusta joustavuudesta ja venyttämisestä, jolloin voisin unohtaa tuuppauksen ja hätäisyyden. Jetti on kyllä esittänyt useammankin kerran asiallisia keskiraveja, joten kyllä sillä ne siellä ovat.  Täytyy vain oppia löytämään ne oikeilla avuilla.

Loppuraveissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas, minkä Jetti teki hyvin. Tunnissa hyvää oli laukassa löydetty eteneminen. Tätä saisin hakea jokaisella tunnilla, niin se ei olisi niin vaikea löytää esteiden parissa. Parannettavaa olisi ollut oikean kierroksen kummallisen yliasettumisen ja punkemisen korjaamisessa. Istuntani tuntui jotenkin jäykältä, mikä varmaan aiheutti suurimmat Jetin mutkittelut. Ulkopuolen tuki oli hukassa, mikä ei auttanut. Oikea kierros on alkanut tökkiä viime aikoina ihmeen paljon, kun aiemmin se oli vasen kierros. Jotain on siis tapahtunut todennäköisesti istunnassani, joten nyt pitää alkaa selvitellä, mitä se on ja korjata moinen pois. Onneksi Airan istuntatunti on tämän viikon sunnuntaina. Sieltä varmasti irtoaa taas hyviä vinkkejä.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Sunnuntaihumputtelua

Sunnuntaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Treeniaiheet olivat hukassa eikä käynti- ja ravikuntoinen kenttä villinnyt mielikuvitustani enempää. Niinpä ratsastus meni humputteluksi vailla kunnon ideaa. Vaan eipä sitä aina tarvitse niin tosissaan ollakaan. Sentään sain tehtyä muutamat pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa.

Pohkeenväistöt sujuivat niin kuin yleensä. Tahti vähän hiipui, mutta tajusin suurimman osan ajasta pitää väistön riittävän loivana enkä liioitellut sitä. Ihmeen paljon ehdin myös miettiä omaa istuntaani sekä pohkeiden paikkaa. Kiva huomata välillä, ettei useamman asian miettiminen ole ihan mahdotonta. Toki niiden kaikkien hallitseminen kerralla on vielä vähän vaiheessa, mutta ajatuksesta sekin lähtee.

Tämän kerran kivat hetket sattuivat ihan uraa myöten ja ympyröillä pyöräytetyissä ravipätkissä. Jetti tuntui hetkittäin mukavan tasaiselta molempiin suuntiin eikä pyrkinyt kummemmin reitiltä sisemmäs tai ulommas. Pontevuutta olisi tietysti saanut olla enemmän, mutta muutoin ravissa oli hyvä rentous ja tasaisuus. Oma kevennykseni oli tosin jotenkin tosi hakoteillä, mutta harjoitusravissa istuminen sentään onnistui kohtuullisesti.

Lopuksi kokeilin muutamat käännökset pelkän istunnan avulla. Tehtävä oli Airan tunnin perua. Ideana oli saada hevonen ottamaan muutaman askeleen toivottuun suuntaan istunnan avulla sekä kevyesti ohjilla johtamalla. Ensin sain istuntapalikkani kohdilleen, jolloin Jetti otti molempiin suuntiin toivotut askeleet. Sitten muutin jotain eikä Jetti enää tajunnut pyyntöjäni, vaan jäkitti paikoillaan. Siinä sain tovin väännellä ja haeskella omaa asentoa ennen kuin Jetti lopulta taas ymmärsi pyyntöni. Olipa jännä huomata, miten jokin pieni asia muutti ensin helpolta tuntuneen tehtävän kamalan kinkkiseksi. En vain tajunnut, mitä muutos istunnassani tapahtui toimivien ja toimimattomien hetkien välillä. Sen tajuaminen olisi auttanut kovasti.

Sellainen kepoisa humputtelu tällä kertaa. Eipähän ollut liian vaikeaa kummallekaan. Odotan kyllä malttamattomana, että kenttä sulaa kokonaan. Kiva päästä treenaamaan ulkona kaikissa askellajeissa. Niin ja tietysti hyppäämään. Kunnon kevät, tule jo!

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Sateisella lenkillä

Lauantaina emme antaneet räntäsateen lannistaa, vaan suuntasimme Kaisan kanssa kahdestaan maastoon. Kaisa ja Vake ottivat vetäjän paikan, jolloin me Jetin kanssa pääsimme helpolla. Kävimme kiertämässä tutun lenkin tie- ja metsäosuuksineen.

Tällä kertaa tiet olivat sen verran koppuraiset, että jätimme laukan välistä. Ravasimme kuitenkin reissusta mukavat pätkät. Metsäosuuksilla olimme sopivasti tuulelta ja räntäsateelta suojassa, joten ne passasi ihan kävellä. Keväinen fiilis oli kyllä vähän kateissa kelin takia, mutta hyvin reissun onneksi tarkeni.

Aivan loppumatkasta vaihdoimme paikkoja Kaisan ja Vaken kanssa, jotta Jettikin pääsi ravaamaan isommin. Elämä vetohevosena olikin Jetille taas jännää, mutta selvisimme onneksi kohtuullisilla pällistelyillä. Jetin askel vetikin hyvin kotia kohti. Ei se askel tosin juuri pidentynyt, mutta sitäkin tiitterämmin Jetti kavioitaan nosteli. Taisi sillekin räntäsateessa tallustelu riittää. Tallille pääsimme taas hyvin mielin, mutta hieman uitettuina. Vaan olipa maasto silti taas mainio aloitus lauantaille.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Hyviä yrityksiä

Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnille sain vasta toista kertaa Taunon. Ensimmäisen kerran menin tällä ruunalla kesäkuussa 2014. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja pääsimme tekemään niin vasta-asetuksia kuin takaosakäännöksiä.

Vasta-asetuksia teimme käynnissä ja ravissa ympyrällä ja väliin sai tietysti edetä myös myötäasetuksessa. Taunon kanssa sain haeskella asetuksia, joilla itselleni tuntemattomampi ratsu saattaisi toimia. Vasta-asetuksia tehdessä sain hyvin kerrata sitä, kuinka sisäkäsi ei voi jäädä silloin aivan paikoilleen ja kovaksi, vaan senkin täytyy hieman antaa periksi. Taunon kanssa vasta-asetukset onnistuivat paikoin, kun välillä taas en saanut ruunaa ymmärtämään tehtävän jujua. Lopulta sain pohkeitani hommiin mukaan paremmin ja pääsin vähentämään käsillä ratsastusta, mikä tuntui auttavan. Lisäksi pienemmät, yksittäisemmät pyynnöt tuntuivat toimivan paremmin kuin avun pitäminen päällä ja odottaminen. Vasta-asetusten jälkeen sain välillä mukavasti tuntumaa ulko-ohjaan, jolloin myötäasetukset toimivat paremmin.

Takaosakäännöksiä teimme ympyrille jakaantuneina käynnissä. Meillä Taunon kanssa ne olivat enemmänkin takaosakäännösmäisiä yritelmiä. Taunon kanssa tehtäviä oli opettavaista tehdä, sillä sille sain antaa avut mahdollisimman selkeästi ja huolellisesti. Onhan se jo pian kuusivuotias, mutta ei se mikään konkari vielä ole eikä kumma kyllä edes ajatustenlukija. Opettaja oli hyvin tyytyväinen Taunon asenteeseen tehtävien tekemisessä ja kehui sen olevan kuulolla ja yrittävän parhaansa. Olikin hauska huomata, kuinka hienosti Tauno yritti ymmärtää, kun hahmottelin apujani oikein. Se ei hermostunut missään kohtaa, vaan odotti hienosti ja tarjosi vastinetta pyyntöihini. Mainio kaveri! Opettajakin totesi, että meillä oli kovasti oikeaa ajatusta takaosakäännöksistä, mikä tuntui mukavalta.

Takaosakäännösten lisäksi saimme työstää ympyrällä aina tovin laukkaa. Meillä se tahtoi olla hieman holtitonta, mutta annettakoon nyt tämän kerran anteeksi. En päässyt istumaan niin tiiviisti, jotta olisin saanut Taunosta kunnon otteen. Sen seurauksena ruuna varmaan ratkaisi selässä heiluvan kuskin tuottamat pulmat lisäämällä vähän vauhtia. Ei se mitään kaahaamista ollut, mutta lähinnä vain sellaista päämäärätöntä etenemistä. Tauno tuntui kyllä siltä, että tasapainossa istuvan kuskin kanssa laukkakin olisi mukava ja ratsastettavissa oleva askellaji.

Vaikka tunti oli meille vasta toinen yhteinen, tuntui Tauno jotenkin mukavan tutulta ja tasaiselta. Se ei häseltänyt tai hermostunut, vaan pyrki ymmärtämään ja vastaamaan pyyntöihin oikein. Tällaisen hevosen kanssa on mukava tehdä töitä. Ihan perille en Taunosta päässyt, kuten en yleensä näin lyhyessä ajassa mistään hevosesta, mutta asenteellaan se kyllä teki vaikutuksen.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Ensin eteen ja sitten rauha

Tiistaina pääsin mukaan Pia Lidströmin kolmen ratsukon valmennukseen Jetillä. Olen ollut Jetillä Pian opissa kahdesti, ja molemmat kerrat ovat olleet todella antoisia. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus, vaan oppia tuli niin, että sekä kuski että ratsu eivät päässeet löysäilemään.

Alkuverryttelystä lähtien tehtävänämme Jetin kanssa oli edetä, siis oikeasti edetä. Ratsastimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa, laukassa uraa myöten, sitten lävistäjiä laukaten ja vaihtoja niiden lopussa tehden sekä lopussa vielä ympyrällä laukan työstämistä. Opettaja ei antanut hiippailla, vaan koko ajan piti liikkua oikeasti. Että tuli kuuma ja vieläpä molemmille! Vaan niin se Jetti alkoi herätä, kun en antanut sen löysäillä ja minutkin komennettiin aina hommiin. Alkuverryttelyn hyvä muistutus oli se, kuinka Jetin tulisi vaihdoissakin ajatella eteen hidastamisen sijaan. Verryttelimme vielä tehtävällä, jossa tulimme ravipuomit, laukkaympyrän ja innarilaukkapuomit lävistäjällä. Tässä kohtaa sain jo kommenttia siitä, että Jetti eteni hyvin, jolloin minun pitäisi antaa rauha. Minulla taas tahtoi jäädä ajaminen päälle, vaikka hevonen teki jo pyydetysti.

Seuraavaksi tulimme ravipuomit, innarilaukkakavaletit, jotka aiemmin olivat olleet puomeja ja lopuksi vielä ristikon. Toisella kierroksella ristikon jälkeen tulimme vielä suoran linjan sekä innarikavaletit toisesta suunnasta. Innarilaukkakavaleteilla tahtoi olla vähän ponnistuspaikkapulmia. Ristikolla puolestaan vaihto vasemmasta laukasta oikeaan ei onnistunut, ja korjaus lennostakin kesti niin kauan, että jouduin turvautumaan ympyrään. Ristikolta jatkoimme suoralle linjalle, jonka ensimmäisen esteen edessä Jetti jarrutti ja livahti vasemmalta ohi. Näin lähestymisessä ponnistuspaikan jäävän kauemmas, joten päätin pyytää Jetin lähtemään hyppyyn myös kauempaa. Pohkeeseen ei tullut reaktiota, joten napsautin raipalla myöhässä. Se tai jokin muu pisti herneen Jetin turpaan, jolloin se ei halunnut hypätä. Tämän jälkeen otimme alle ristikon, jolta jatkoimme uudelleen suoralle linjalle. Ristikko meni nyt mukavasti, ja saimme vaihdonkin sujuvasti aika nopeasti hypyn jälkeen. Nyt olin lähestymisessä suoralle linjalle niin jämäkkä, että Jetin oli vain lähdettävä hyppyyn. Linja meni ihan ok viidellä askeleella, viimeinen askel jäi ehkä hitusen lyhyemmäksi. Sen jälkeen tosin sain taas pyöräyttää ympyrän ja korjata Jetin takaisin oikeaan laukkaan. Innarilaukkakavaletit menivät tähän suuntaan hyvin.

Kaisalle kiitos tästä!
Sitten tulimme innarikavaletit, ristikon, suoran linjan, innarikavaletit, puomi-kavaletti-puomi-innarin sekä vielä suoran linjan toisesta suunnasta (ratapiirroksessa sinisellä esteet 1–8). Innarikavaletit alussa menivät hidastellen yli. Ristikko oli ok, mutta sen jälkeen sain taas ympyrällä käyden korjata laukkaa. Lopulta jouduin käyttämään Jettiä ravissa, kun laukka ei lähtenyt vaihtumaan lennosta. Suoran linja meni kohtuullisesti viidellä askeleella. Innarikavaletit sujuivat toisesta suunnasta onneksi paremmin. Lähestymisessä puomin, kavaletin ja puomin innarille opettaja neuvoi jo vähän tasapainottamaan menoa. Jetin laukka oli jo kunnossa, mutta taisin edelleen ajaa sitä eteen. Suora linja meni lopuksi vielä mukavasti, vaikka taas viimeinen askel oli lyhyempi.

Lopuksi tulimme vielä innarikavaletit, ristikon, puomi-kavaletti-puomi-innarin ja suoran linjan (ratapiirroksessa punaisella esteet 1–5). Innarikavaletit menivät taas vähän hidastellen. Ristikolle tuli hyvä hyppy positiivisen askeleen kautta. Laukan sain korjattua sen jälkeen lennosta oikeaksi. Tässä vaiheessa opettaja muistutteli, ettei kovempaa tarvinnut mennä. Puomi-kavaletti-puomi-innari meni ihan ok, vaikka tosiaan olisin saanut tasapainottaa menoa ennen niitä. Niidenkin jälkeen pieni rauhoitus olisi ollut paikallaan, sillä vaikka suora linja meni muutoin asiallisesti, jäi se viidellä askeleella hieman lyhyeksi. Sen takia sainkin ottaa suoran linjan vielä yksittäisenä uudelleen. Opettaja neuvoi ottamaan linjan ensimmäisen esteen jälkeen pidätteen, jotta viides askel mahtuisi hyvin. Sain ratsastettua linjan nyt paremmin, jolloin viideskin askel sopi linjalle paremmin.



Siinä olivat tunnin tehtävät. Paljon ehdimme kyllä tehdä ja sitäkin enemmän saada tarpeellisia neuvoja. Omaan ratsastukseeni sain hyviä muistutuksia: pehmeä sisäkäsi vaihdoissa, joustavat, mutta tuntuman säilyttävät kädet, hypyissä jalat kiinni ja asento jämäkäksi. Jetin ratsastamiseen tuli muun muassa seuraavia ohjeita: laukka eteen vaihdon jälkeen, saman laukan säilyttäminen, hevosen pitäminen suorassa sekä hevosen korjaaminen pois nojaamasta vasemmalle puolelle. Tunnin jälkeen kyllä tunsi tehneensä hommia. Parasta tunnissa oli se, että sain otetta siihen kunnon laukkaan. Petrattavaa olisi ollut siinä, että niinä hetkinä olisin malttanut olla enkä varmistella. Tänään laukanvaihdot vasemmasta oikeaan myös tökkivät enemmän kuin pitkään aikaan. Syytä en tähän keksinyt, mutta hankalaa oli. Tunnille sattunut yksi ohimeno tietysti harmitti, mutta toisaalta moneen muuhun tuntiin verrattuna se oli tosi vähän. Tällä kertaa Jettikin oli siis paremmin tekemässä hommia. Tehtävissä pysyttiin mukavasti korkeuden puolesta mukavuusalueella, mutta tekemistä riitti silti. Tuntui, että tilaa oli älyttömästi käytössä, jolloin haasteena olikin säilyttää sama eteneminen läpi tehtävien. Kannatti kyllä ehdottomasti käydä ja toivottavasti tajuan lähteä piakkoin uudelleen mukaan.

Videoista kiitos Hanskille!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Ohitukseton estetunti

Hyppelyt jatkuivat Hiliman jälkeen Jetillä. Edellispäivän maastoreissu oli valanut minuun hieman itsevarmuutta, jonka päätin hyödyntää estetunnilla. Tälle tunnille lähdin sillä asenteella, että yhtään ohimenoa ei muuten tule. Alkuverryttelystä lähtien pyrin ratsastamaan kunnolla pohkeilla sekä istumaan satulassa tiiviisti leijumisen sijasta. Verryttelimme ravaamalla kiemuratiellä olleita puomeja ja laukkasimme pitkää sivua. Jettiä sai nohittaa, mutta pyynnöt alkoivat mennä perille, ja laukka pyöri kohtuullisesti.

Ensimmäiset hypyt otimme kavaletti-innarille (esteet 1a–1c). Jetti pyrki hieman hidastamaan, mutta pyysin sitä tomerasti hyppyyn positiivisen askeleen kautta. Olin ilmeisesti riittävästi itse menossa, sillä Jetti lähti hyppyihin pyynnöstäni. Seuraavaksi hyppäsimme kahdeksikkoa (esteet 2 ja 6) laukkoja vaihdellen. Jetti nappasi hypyissä vasemman laukan, mutta oikean laukan korjasimme lennosta hypyn jälkeen. Se ei haitannut, sillä vaihdot tulivat ihan asiallisesti. Tulimme samat esteet vielä tiukemmin eli esteeltä 2 jatkoimme tiukahkolla kaarevalla tiellä suoraan esteelle 6. Laukka pääsi välissä vähän sammumaan, mutta Jetti oli silti menossa, ja saimme laukkojakin vaihtumaan. Hyppäsimme vielä suoran linjan (esteet 3–4). Väli matalilla esteillä oli viidellä askeleella sopiva. Tässä vaiheessa tuntia tekemisen meininki oli aika hyvä, ja minulla tuntui olevan Jettiin jopa otetta.

Hyppäsimme radan kahteen kertaan. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa tullen kavaletti-innareille. Eteneminen pääsi hyytymään, jolloin kavaletit menivät vähän mönkien. Matka kuitenkin jatkui, ja hyppäsimme kakkosen. Sen jälkeen korjasin laukan lennosta oikeaksi. Kolmosen ja nelosen linja oli ihan ok, vaikka tulimme sille ehkä hieman hitaasti. Kavaletit toiseen suuntaan menivät jo vähän paremmin, joskin niiden jälkeen sain taas korjata Jettiä pois ristilaukasta. Tie kuutosta kohti käväisi hieman linjasta ulkona, mutta sain liimattua pohkeet kiinni eikä Jetti miettinyt vaihtoehtoisia reittejä. Toisella kierroksella sain säilytettyä tempon vähän paremmin, jolloin noin 80 sentin esteet menivät aika mukavasti. Uusia ongelmia ei tullut, ja vanhojakin sain korjattua vähän sujuvammin.

Radan jälkeen saimme ottaa pariin kertaan 90 sentin hypyt esteille 2–4. Kolmen esteen putki meni ihan ok, vaikka olisin saanut aloittaa paremmalla etenemisellä. Silloin ei olisi tarvinnut säätää kesken kaiken, vaan olisi päässyt etenemään tasaisemmin. Toisella kierroksella aloin kolmosen ja nelosen linjalla sekoilla askelissa niitä ääneen laskien, kun kolmoselle tuli pienempi hyppy. En onneksi alkanut tuupata Jettiä, vaan pidin pohkeet tuntumalla ja odotin nelosta. Ratkaisu oli ihanan järkevä, sillä Jetti selviytyi linjasta ongelmitta, vaikka ottikin sille viidennen askeleen suunnitellun neljän sijasta. Jos olisin alkanut tuupata sitä, olisi sillä voinut menne herne turpaan, ja matka tyssätä siihen. Odotin siis järkevästi, mutta en heittäytynyt matkustajaksi. Jes! Lopuksi hyppäsimme vielä ympyrällä kavalettia ja pystyä tavoitteena säilyttää myötälaukka koko ajan. Tämähän onnistui, sillä ympyrällä oli helppo säilyttää ajatus oikeasta suunnasta. Seuraavaksi pitäisi osata viedä sama suuntatietoisuus myös radalle, jolloin turhat risti- ja vastalaukat voisivat vähentyä.

Hyppyjen päätyttyä oli pakko hihkua ääneen: tasan nolla kieltoa tai ohimenoa, wohoo! Kaikkea sitä päättäväisyydellä voikaan saada aikaan. Tämä tunti tuli tarpeeseen, sillä alkuvuosi Jetin kanssa on ollut estetunneilla välillä melkoista stoppailua ja ohittelua. Tänään tajusin taas tiiviin pohjetuntuman ja satulassa istumisen merkityksen paremmin kuin aikoihin. Kun olen mahdollisimman lähellä hevosta, on vaikuttaminenkin nopeampaa ja toimivampaa. Jos taas hillun irti satulasta, kestää ongelmien ehkäisy ja korjaus kauemmin. Onhan näitä asioita toisteltu kerrasta toiseen, mutta viimein ne onneksi pääsivät myös käytännön tasolle. Tämä tunne ja kokemus pitää kyllä säilöä tiukasti mukaan ja muistaa se jatkossa.

Ptruu, kuski

Lauantaina oli ihanasti tuplaestetunti Tallinmäellä. Ensimmäisen tunnin menin Hilimalla. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme. Matkalla maneesilla otimme jo pätkän ravia. Maneesissa itsenäisessä verryttelyssä ratsastin Hilimaa menemään kaarteet ja ympyrät asiallisemmin oikomisen sijaan. Hilimassa oli taas mukavasti virtaa niin kuin siinä yleensä aina on. Sain kuitenkin tolkutettua itseäni istumaan hetkittäin satulaan paremmin pidätteiden aikana, jolloin jarrutkin olivat paikoin mukana. Alkuverryttelynä huristelimme loivalla kolmikaarisella kiemurauralla olleita puomeja. Ne sujuivat mukavasti, kun ratti oli matkassa.

Ennen rataa hyppelimme kolmen kavaletin innaria (ratapiirroksen esteet 1a–1c), lävistäjäesteitä kahdeksikolla (esteet 2 ja 6) ja samoja esteitä vinosti pituushalkaisijaa pitkin edeten (edelleen esteet 2 ja 6) sekä suoraa linjaa (esteet 3–4). Kavaletti-innari meni pääosin asiallisesti ja jarrutti Hilimaa sopivasti. Tällaisten tehtävien tahkoaminen Hilimalla tekisi varmasti sille ja minulle hyvää. Keksin tosin kertaalleen lähteä sukeltamaan ja kertaalleen Hilima sihtasi hypyn ensimmäiselle kavaletille raviaskeleiden kautta. Kahdeksikko lävistäjäesteillä meni kertaalleen molemmat laukat vaihtuen ja kertaalleen vaihdot ravin kautta tehden. Kaarteet esteille menivät vähän oikoen, mutta vähän huolimattomasta tiestä huolimatta olimme Hiliman kanssa molemmat varmasti menossa esteiden yli. Vinot hypyt askarruttivat aluksi, mutta Hilima meni ne kuin vanha tekijä. Hienoa! 17,5 metrin suora linja hurahti myös asiallisesti viidellä askeleella, kun annoin Hiliman edetä enkä säätänyt omiani.

Sitten hurautimme radan kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella korkeus taisi olla jotain 60 sentin, toisella 70–75 sentin tuntumassa. Ensimmäisellä kierroksella minulla oli jokin ihme hoppu syöksyä muutamaan hyppyyn ihan omia aikojani. Hilima taas otti maltillisesti vielä sen yhden askeleen minun roikkuessa jo kaulalla. Kiltti tamma! Omat könötykseni tosin aiheuttivat sen, että otimme niin kolmoselta puomin mukaamme kuin pistimme nelosen matalaksi. Reippaamman hevosen kanssa en näemmä pysy itse ihan samassa tahdissa mukana, vaan alan ennakoida liikaa. Toisella kierroksella tajusin malttaa rutkasti paremmin, jolloin Hilima pääsi etenemään rauhassa enkä itsekään syöksynyt miten sattuu. Näin saimme korjattu aiemmat pudotukset sekä ratsastettua muutenkin paljon asiallisemmin. Laukkoja sai välillä korjata ravin kautta, mutta muutamia kertoja Hilima nappasi jo hypyssä toivotun laukan. Kaikkinensa toinen suoritus oli paljon tasaisempi. Hilima ansaitsikin suorituksistaan kyllä kunnon kehut, sillä sen verran rehellisesti se paikkasi minun hätiköityjä virheitäni.

Hiliman kanssa hyppääminen on kyllä tosi kivaa. Tänään huomasin myös sen, kuinka hyppykerrat ovat menneet varmasti eikä esteiden ohittamisesta ole ollut merkkiäkään. Hilimahan kyllä hyppää, kun sen vain tuo esteelle. Jos taas jää matkustamaan, voi Hilima alkaa pohtia muita asioita ja epähuomiossa mennä esteen ohi. Hiliman kanssa ratsastan jollain tavalla tarkemmin, sillä koen sen kaipaavan vielä enemmän ohjeistusta kuin esimerkiksi Jetti. Ajatus on varmasti ihan hyvä, mutta Jetinkin kohdalla saisin ratsastaa. Vaikka se onkin Hilimaan verrattuna konkari, ei sekään ajatuksia sentään lue. On kyllä kiva hypätä kahdella erilaisella hevosella. Molemmat opettavat kyllä arvokkaita asioita.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Juuri oikea lääke

Perjantaina suuntasimme Kaisan kanssa toisen kerran kahdestaan maastoon. Päätin ainakin aloittaa reissun ottamalla Jetin kanssa kärkipaikan. Alkumatka oli kyllä hassua hiippailua. Jettiä arvelutti kaikki tien kuopat sekä tuuli sai sen kyttäilemään hieman tavallista enemmän. Eniten tosin sen pasmoja taisin sekoittaa itse jännittämällä, miten reissu sujuisi. Lenkiksi valitsimme tutun reitin, jolla menimme hiljaisempaa tietä myöten sekä kävimme pyöräyttämässä mutkan metsässä.

Alkumatkasta otimme käynnin lisäksi ravia. Jetti liikkui aika lyhyellä askeleella, joten Kaisalla ja Vakella ei tosiaan ollut vaikeuksia pysyä matkassa. Sitten tulimmekin siihen kohtaan, jossa edelliskerralla oli voinut laukata. Tutkailimme tien kuntoa ja totesimme sen olevan laukkakelpoinen. Niinpä otimme sille kaksi laukkapätkää. Jetti tuntui pinkeältä ja laukkasi lyhyellä askeleella, mutta keskityin komentamaan itseäni ratsastamaan ja pitämään takamuksen penkissä. Näillä ohjeilla saimme laukattua molemmat pätkät ilman isoja koikkaloikkia. Laukkapätkän jälkeen ravasimme metsälenkin alkuun ja käppäilimme sen käynnissä. Kotimatkalla otimme samat laukkapätkät uudelleen. Nyt Jetti tuntui rennommalta kuin toiseen suuntaan tultuna, joten tohdin itsekin hieman rauhoittua. Muistuttelin itseäni kuitenkin ratsastamaan matkustajaksi heittäytymisen sijasta. Laukkapätkät menivät nyt aika kivasti, ja Jetti pääsi laukkaamaan hieman pidemmällä askeleella. Jes!

Loppuraveissa Jetillä nousikin kavio jo rutkasti paremmin. Keskityin silti edelleen siihen, etten ihan lössähtänyt, vaan olin sopivasti valmiustilassa ratsastamaan Jettiä tarkasti, jos se keksisi hölmöillä jotain. Ruuna kuitenkin rentoutui tallin jo häämöttäessä näköpiirissä, jolloin sain viimein huokaista pitkään ja syvään. Reissu hurahti niin paljon paremmin kuin olin uskaltanut kuvitella. Jes, jes, jes! Tämä tuli niin tarpeeseen! Maastossa minusta on välillä tuntunut, ettei minulla ole mitään kontrollia Jettiin. Tällä kertaa kuitenkin tajusin hakea Jettiä kuulolle, mikä onnistui aina hetkittäin. Sen myötä sain vähän itsevarmuutta, mikä varmasti tarttui Jettiinkin. Minun täytyy vain ymmärtää, että kun ratsastan, Jettikin toimii paremmin. Jos taas humputtelen ja heittäydyn matkustajaksi, ottaa Jetin sivupersoona Käikky ohjat kavioihinsa. Jetillä on vedetty ties kuinka monta maastoa, joten se ei ole sille mitään uutta. Ei siis muuta kuin omaa itsevarmuutta kasvattamaan askel kerrallaan!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ylimääräistä kontrollointia

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla ratsukoita oli viisi ja luvassa esteitä. Ratsunani jatkoi Lore niin kuin olin arvellut. Tänään pääsimme hyppäämään pientä rataa. Alkuverryttelyn menimme itsenäisesti. Keskityin miettimään, miten saisin Loren kantamaan etuosansa ja olemaan enemmän takajalkojen päällä. Päätin sitä kokeilla, mitä kohottavilla puolipidätteillä, etuosan pitämisellä kurissa sekä sopivalla pohjeratsastuksella tapahtuisi. Unohdan toisinaan kontrolloida hevosen etuosaa silloin, kun yritän saada hevosta lyhyemmäksi ja pontevammaksi. Tällöin se tietysti pääsee venymään pitkäksi, jolloin mennään väärään suuntaan. Tällä kertaa sain paremmin pidettyä Loren etuosaa odottamassa takaosaa, jolloin menimme hitusen lyhyempänä. Pyrin kohottavilla puolipidätteillä houkuttelemaan Lorea kantamaan etuosansa samalla, kun pyysin pohkeilla takaosaa töihin. Tai ainakin noin kuvittelin sille viestittäneeni. Joka tapauksessa Lore tuntui tänään hieman tasapainoisemmalta kaikissa askellajeissa. Laukassakin meno oli enemmän tasaisella maalla etenemistä kuin alamäkeen vyörymistä.

Verryttelyhypyt otimme vasemmassa laukassa. Ensin tulimme lävistäjäestettä (ratapiirroksen numero 1) kahdesti pystynä ja kerran okserina. Esteellä piti yrittää saada laukanvaihto, mutta se ei meiltä Loren kanssa onnistunut. Korjasin Loren aina ravin kautta oikeaan laukkaan. Muuten hypyt tälle esteelle olivat kohtuullisia, vaikka Lore tuntui olevan hitusen unessa. Seuraavaksi tulimme pari kertaa suoran linjan (esteet 3–4). Näillä 50–60 sentin korkeuksilla kuusi askelta oli meille hyvä. Linja meni aika asiallisesti ilman kummempaa säätämistä. Näiden hyppyjen jälkeen pääsimmekin jo radan pariin.

Ensimmäinen rata oli 60-senttinen. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkösokseri meni ihan ok, vaikka laukan sain korjata ravin kautta oikeaksi. Tie kakkoselle kävi linjan ulkona, kun odotin käännöstä liian pitkään. Niinpä ponnistuspaikka ei ollut paras mahdollinen eikä laukka vaihtunut edes Loren lempilaukkaan eli vasempaan. Korjaus ravin kautta, ja matka jatkui. Kolmosen ja nelosen suora linja oli kuudella ihan ok. Viitoselle tulimme hitusen pohjaan, mutta olin itse päättänyt odottaa viimeistä askelta enkä usuttaa Lorea kaukaa. Kuutosen ja seiskan kaareva tie meni myös pieleen. Jatkoin liian kauan suoraan kuutosen jälkeen, jolloin Lore luuli meidän menevän suoraan toiselle esteelle. Niinpä kaarre seiskalle oli hitusen äkkinäinen, mutta Lore selvitti radan viimeisen esteen kuitenkin asiallisesti. Laukan saimme korjata vielä hypyn jälkeen ravin kautta vasemmasta oikeaksi.

Toiselle kierrokselle radan esteet nousivat noin 70-senttisiksi. Edelleen helposti mukavuuskorkeudella siis. Nyt lähdin radalle matkaan sillä ajatuksella, että antaisin laukan sujua ja ratsastaisin tiet tarkemmin. Teiden ratsastaminen onnistuikin mukavasti. Korjasin aiemman radan virheet, jolloin tiet eivät ainakaan olleet pulmina. Laukan sujuminen tosin hieman unohtui. Loren kanssa jään jostain syystä säätämään liikaa ja pyrin tuomaan sen jopa liian lähelle estettä. Tämä varmaan siksi, että aikaisemmin aloin usuttaa sitä hyppäämään liian kaukaa, mikä lopulta aiheutti muutamia kieltoja. Nyt näemmä minulla on juuri päinvastainen kausi menossa. Mutta jospa se kultainen keskitie löytyy näiden kahden kokeilun jälkeen? Radan suurin moka oli esteiden 3–4 suora linja. Pyysin Lorea ajoissa eteen lähestymisessä kolmoselle, mutta en sitten enää tasapainottanut. Niinpä tulimme isolla hypyllä kolmoselle, jolloin linja alkoi käydä ahtaaksi. Tajusin tämän pari askelta kolmosen jälkeen, jolloin jarrutus piti tehdä turhan isosti ja tietysti armottoman myöhään. Lore kuitenkin oli kuulolla ja jarrutti, jolloin linja ei mennyt ihan puihin. Toki hyppy neloselle oli vähän töksähtävä, mutta Lore pelasti tilanteen hienosti. Loppuradan tajusin olla rennompi ja säilyttää tasaisemman etenemisen. Tämä onnistui, ja esteet 5–7 menivät asiallisesti. Radan päätimme samoin kuin edelliselläkin kerralla siihen, että korjasin Loren oikeaan laukkaan ravin kautta. 

Opettaja hoksautti lähelle tulevien hyppyjen ongelman olevan se, ettei Loren etuosa nouse niin näppärästi, mikä voi aiheuttaa kolautuksia tai pudotuksia. Muuten hän kehui Loren olleen paljon paremmin tänään tasapainossa, mikä oli tosi ilahduttava kuulla. Jotain oli siis mennyt alkuverryttelyssä ja muutenkin tunnin aikana oikein. Omat korjausajatukseni tuntiin liittyen olivat liioitellun myötäämiseni karsinta asiallisemmaksi ja nopeampi istuminen esteen jälkeen satulaan ja sitä kautta vikkelämpi laukan korjaaminen ravin kautta. Lisäksi olisin saanut olla hitusen passiivisempi lähestymisessä ja luottaa siihen, että Lore katsoo paikan, kun se saa edetä hyvin. Nyt jäin vähän liikaa odotuttamaan sitä, minkä seurauksena tulivat ne muutamat liian lähelle sattuneet hypyt. Samalla olin kuitenkin tyytyväinen siihen, miten välillä sain reagoitua satulassa riittävän nopeasti ja oikein sekä kuinka en ainakaan lietsonut Lorea ylimääräisille kierroksille. Lore on kuitenkin erilaisempi hyppykaveri kuin Jetti, mutta erilaisemmilla hevosille hyppääminen tekee kyllä todella hyvää. Aina kun oppii jotain uutta, jota voi myös soveltaa muihin hevosiin.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Jumppaa ja notkistelua

Tiistain Tallinmäen koulutunnin piti tuttu tuuraaja, ja ratsukoita oli minun ja Jetin lisäksi peräti viisi. Pääsimme vähän jumppaamaan ja notkistamaan hevosia erilaisten tehtävien merkeissä. Kenttä oli illan myötä koppuroitumassa, mutta oli vielä pääsääntöisesti siinä kunnossa, että saatoimme ottaa käynnin ja ravin lisäksi lyhyet pätkät laukkaa.

Tunnin ensimmäinen kuvio sisälsi päätyyn pyöräytetyn ympyrän, jonka aikana takaosaa väistätettiin muutama askel ulommas. Pitkällä sivulla oli loiva kiemuraura, jonka keskikohtaan pyöräytettiin voltti kierrokseen nähden vastakkaiseen suuntaan. Sen jälkeen otettiin muutama väistöaskel ja ratsastettiin loiva kiemuraura loppuun. Lyhyen sivun keskelle tehtiin pysähdys ja peruutus. Toiselle pitkälle sivulle taas ratsastettiin vielä vähän loivempi kiemuraura kuin aikaisemmin. Kuviota tultiin ensin hyvä tovi käynnissä. Sen jälkeen sitä tultiin myös ravissa, jolloin pysähdys ja peruutus vaihtuivat ravi-käynti-ravisiirtymiseen.

Takaosan väistätykset olivat kuvion kinkkisin kohta. Eteenpäinpyrkimys katosi ja molempiin suuntiin sai välillä miettiä tosissaan, miten takaosan sai rehellisesti siirtymään. Opettaja neuvoi tekemään väistätyksiä ja suoristuksia nopealla rytmillä, jotta Jetille ei jäisi aikaa hidastella, vaan se voisi itsekin herätä hommiin. Suuria onnistumisia ei tässä tehtävässä tullut, vaikka väistätykset vasemmalle olivat hitusen helpompia. En saanut itse oltua kovin nopea, joten ei Jettikään moiseksi ryhtynyt. Etu- ja takaosan kontrollointi sekä tahdin säilyttäminen yhtä aikaa tuntui melkoisen haastavalta.

Loivat kiemuraurat sekä toiselle niistä pyöräytetty voltti sujuivat ihan kohtuullisesti. Opettaja muistutti tarkkailemaan, että Jetti liikkuu kaarteista ja volteista huolimatta tasaisessa tahdissa. Alun volteilla Jetti pyrki valumaan ulos, jota korjasin omaa istuntaani jämäköittämällä. Etenkin ulkokyljen tuen löytäminen sekä lonkkien avaaminen auttoivat. Oikea kylki oli tosin edelleen hukassa. Tahdin säilyttäminen etenkin käynnissä sujui vähän niin ja näin. Jaksan edelleen päivitellä sitä, kuinka vaikeaa käynnin ratsastaminen onkaan. Pysähdykset ja peruutukset lähtivät myös vähän vaihdellen. Olisin saanut valmistella pysähdyksen paremmin, mutta nyt se tuli tehtyä hieman hätäisesti. Tahdoin hypätä sen kohdan yli ja ajatella jo peruutusta.

Tunnin toinen kuvio tehtiin pääty-ympyrällä. Sen aikana teimme lyhyesti käynnissä muutamat takaosan väistätykset ulommas. Sitten teimme vasta-asetuksia sekä lisäsimme niihin tovin päästä myös aiemmin tehdyn takaosan väistätyksen ulommas. Näiden molempien jälkeen suoristimme sekä nostimme käynnistä laukan lyhyeksi toviksi. Vasta-asetukset auttoivat vähän suoristamaan Jettiä, sillä oikeassa kierroksessa se tahtoi asettua liikaakin. Takaosan väistätyksen yhdistäminen vasta-asetukseen tosin oli kinkkistä. Tänään jotenkin sähläsin kiireellä sen sijaan, että olisin malttanut ottaa asian kerrallaan. Muutaman kerran sain tehtyä valmistelut rauhassa, jolloin laukkakin nousi aika asiallisesti. Muut laukannostoyritykset olivat valumisia parin raviaskeleen kautta, joihin ei voinut olla tyytyväinen. Laukkaa olisi ollut kiva työstää pidempäänkin, mutta jospa kenttä piakkoin olisi siinäkin kunnossa.

Tunnin parhaimmat hetket tulivat tehtävien lomassa työstetyssä ravissa. Kun tehtävänä oli vain ravata uraa myöten sekä pyöräytellä sopiviin kohtiin ympyröitä, ei vaikeusaste noussut liian korkeaksi. Jumpat ja notkistelut tuntuivat auttaneen, sillä Jetti tarjosi aika letkeää, tasaista ravia. Muoto pysyi nätisti samoin kuin tahti, jolloin ravi tuntui mainiolta. Tässä ehdin miettiä omaa olemistani ja opetella olemaan säätämättä kaiken varalta jotain. Tänään ratsastukseni oli tosiaan vähän jännittynyttä ja häseltävää, mikä heijastui niin Jettiin kuin tehtäviin. Onneksi tunnin aikana sai välillä ihastella revontulia. Niinä hetkinä sain hyvin nollattua omaa päätäni ja palattua tehtävien pariin vähän rennommalla mielellä.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kohti parempaa

Lauantaina oli vuorossa Tallinmäen halliestesarjan kolmannet kisat. Jetin lisäksi sain ratsuksi Hiliman, jolla menin 60 sentin (A.1.0) ja ensimmäistä kertaa 70 sentin (367.1) luokat. Jetillä menin luonnollisesti luokat 80 ja 90 senttiä (molemmissa 367.1). Ratojen opettelustakaan ei tarvinnut stressata, sillä se oli ihanasti sama kaikissa. 367.1-arvostelussa toki perusvaiheen perään ratsastettiin uusinta. Radan kävelin kertaalleen läpi ensimmäisessä tutustumisessa.

Hiliman kanssa otimme alkuravit jo matkalla maneesille. Tamma oli oma, ihana itsensä, joten sen kanssa ei tarvinnut jännittää. Verryttelyssä Hilimalla oli virtaa, jolloin pidätteet kaikuivat paikoin kuuroille korville. Laukassa puolestaan ohjaus katosi, ja Hilima pääsi pistämään muutamia mutkia railakkaasti suoraksi. Verryttelyhypyt otimme oikeassa kierroksessa ristikolle, joka nousi myös pystyksi (ratapiirroksen este 6). Vasemmassa laukassa hyppäsimme okseria (este 3). Hypyt menivät tosi kivasti, joten hypyt riittivät meille. Sen sijaan etsin jarruja ja ohjausta, jotta emme radalla viipottaisi aivan miten sattuu.

60 sentin radalle lähdimme vasemmassa laukassa. Hilima eteni mukavasti, mutta pääsi edelleen oikomaan kaarteita. Ykkösokseri ylittyi hyvin, ja Hilima vaihtoi laukan toivotusti oikeaan. Kakkoseste meni myös sujuvasti laukanvaihdon kera. Kolmoselle tuli oikaistua hieman, mutta Hilima hyppäsi okserin helposti. Laukka vaihtui hypyssä ensin turhaan oikeaksi. En ehtinyt alkaa korjata sitä, jolloin Hilima vipsautti itsensä ristilaukkaan. Neloselle tulimme hitusen lähelle, mutta se ei onneksi aiheuttanut ongelmia. Hypyn jälkeen korjasin Hiliman ravin kautta vasempaan laukkaan. Viitoselle annoin Hiliman venyä pitkäksi, jolloin ponnistuspaikka sattui huonosti. Hilima tuntui miettivän tovin miniaskelta, mutta lähtikin hyppyyn ilman sitä. Itse olin vähän kehnosti mukana. Laukka kuitenkin vaihtui hyvin oikeaksi. Kuutonen meni hyvin, mutta sen jälkeen olimme ristilaukassa. Seiskalle pääsimme viidellä askeleella, ja laukka korjaantui siinä oikeaksi. Tie kasille käväisi hitusen linjan ulkona, mutta Hilima tajusi kuitenkin suuntamme ja ylitti vielä radan viimeisen eli kahdeksannen esteen puhtaasti. Nollarata, jes!

Seuraavassa eli 70 sentin verryttelyssä en tehnyt mitään uutta. Hilimalla oli edelleen hyvin energiaa, joten keskityin lähinnä ratsastamaan ympyröitä ja kaarteita asiallisesti. Verkkahypyt olivat samat tässäkin luokassa. Oikeassa kierroksessa hyppäsin kerran ristikon ja kerran pystyn. Molemmat hypyt menivät kivasti, ja se kierros riitti meille. Vasemmassa kierroksessa tulimme okserin kolmesti. Kahdella kerralla en saanut tietä kuntoon, jolloin ponnistuspaikka tuli huonosti, ja Hilima kolautti puomin matkaansa. Kolmannella kerralla ratsastin tien kunnolla, ja Hilima hyppäsi okserin puhtaasti. Se riitti, ja jäimme odottamaan vuoroamme.

70 sentin radalle lähdimme taas vasemmassa laukassa melkoisesti oikoen, hups. Ykköselle lähdimme hieman kaukaa, mistä seurasi kolautus. Laukka kuitenkin vaihtui oikeaksi. Kakkoselle tulimme puolestaan turhan lähelle, kun en antanut laukan sujua riittävästi. Hilima selviytyi kuitenkin esteestä ja vaihtoi laukan vasemmaksi. Kolmoselle tuli hieman parempi tie, ja Hilima hyppäsi sen puhtaasti. Tie neloselle meni kohtuullisesti, ja sekin ylittyi ihan ok. Sen jälkeen tosin piti korjata laukka ravin kautta vasemmaksi. Viitoselle tulimme taas vähän pitkänä, jolloin kolautimme sitäkin hieman. Laukka kuitenkin vaihtui oikeaksi. Kuutoselle tie olisi voinut olla parempi. Hilima eteni sen verran hyvin, että suoran linjan viides askel jäi selvästi lyhyemmäksi ja aiheutti jarruttavan hypyn. Seiska ylittyi kuitenkin puhtaasti. Kasille tuli kurvattua turhaan tiukemmin, mutta Hilima hyppäsi perusvaiheen viimeisen esteen vielä hienosti puhtaasti. Näin pääsimme jatkamaan uusintaan.

Kasin jälkeen Hilima oli ristilaukassa, mutta korjaukset jäivät väliin. Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli ysille tuli tehtyä tiukempi tie, jonka Hilima selvitti hienosti. Kympille tulimme sujuen ja hyppäsimme sen tahattomasti oikeaa reunaa hipoen. Yhdelletoista tuli kurvattua aika samalla tavalla kuin jo perusvaiheessa. Nyt Hilima oli hyvin kartalla ja vaihtoi hypyssä laukan toivotusti vasempaan. Uusinnan viimeiselle esteelle eli kahdelletoista kurvasimme vähän ympyrämäistä tietä seuraten. Hilima oli hyvin menossa ja hyppäsi vielä senkin esteen puhtaasti. Niin olimme maalissa toisella nollaradalla, mainio Hilima! Radan jälkeen en voinut jäädä odottelemaan tuloksia, vaan minun piti hilpaista tallille purkamaan Hilima ja varustamaan Jetti kuntoon. Niinpä meille selvisi takaisin maneesille palattuamme, että Hilima oli napannut 70 sentin luokassa toisen sijan 15 ratsukon luokassa, jee! Eroa voittajaan oli hieman yli sekunti ja kolmanneksi tulleeseen vähän vajaat kolme sekuntia. Superhieno Hilima!



Jetin kyydissä olikin taas vähän erilaisempaa kuin Hiliman. 80 sentin verryttelyssä pyrin herättelemään sitä ja keskittymään hommiin. Jetin mielestä avonaisen oven luona olleet ihmiset sekä parit ikkunasta maahan langenneet aurinkoläiskät tosin olivat jänniä. Kyttäilyt olivat kohtuullisia, joten niiden kitkemiseen ei mennyt onneksi liikaa huomiota. Laukassa sain Jetin perusvaihteen silmään, mutta en juuri enempää. Laukka kuitenkin rullasi, joten en alkanut panikoida. Oikeassa laukassa otin muutamat hypyt ristikolle ja pystylle. Ne olivat ihan ok, ja Jetti lähti hyppyihin enemmänkin positiivisen askeleen kautta. Vasemmassa laukassa otin yhden hyvän hypyn okserille. Se sujui ongelmitta, joten hypyt riittivät meille.

80 sentin radalle lähdimme kohtuullisessa vasemmassa laukassa. Ykköseste ylittyi ok, mutta Jetti oli sen jälkeen ristilaukassa. Yritin saada sitä vaihtamaan, mutta en onnistunut. Tiesin sen kuitenkin järjestelevän itse jalkansa, kun kokisi ristilaukan liian vaikeaksi. Niinpä se vaihtoikin itsensä kokonaan vasempaan laukkaan, kun lähestyimme kakkosestettä. Se meni ihan hyvin, vaikka varmistin hieman äänellä laatikkokoristeen takia. Kolmoselle sain suoristettua hyvin, mutta sille tuli silti hieman jarruttava hyppy. En tajunnut ratsastaa nelosen tietä riittävän tarkasti, sillä este tuli Jetille ilmeisesti yllätyksenä. Niinpä se hyvissä ajoin karkasi siitä vasemmalta ohi. Otin rauhassa uuden, pitkän lähestymisen neloselle. Tällä kertaa olin niin vahvasti itse menossa, että Jetti lähti hyppyyn jopa vähän kauempaa. Näin pääsimme nelosen yli. Viitonen menikin sitten jo ihan ok. Kuutosen ja seiskan suora linja meni neljällä askeleella ehkä hieman kauas seiskalta jääden, sillä Jetti kolautti puomia. Tie perusvaiheen viimeiselle esteelle eli kasille oli kamala. En tiedä, mitä ihmettä oikein ajattelin siinä. Niinpä tulimme esteelle melkoisesti mutkalla. Ratsastin kuitenkin päättäväisesti, jolloin Jetti hyppäsi radan viimeisen esteen puhtaasti. Siihen päättyi suorituksemme. Neljä virhepistettä jälleen kerran ohimenon takia. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että saimme hyväksytyn tuloksen. Kyllä se hylkäyksen voittaa.

90 sentin verryttelyssä Jetti tuntui kyttäävän enemmän. Avonaisesta ovipäädystä menimme pari kertaa kylkimyyryllä ohi. Keskityin verkan aluksi esittelemään Jetille kaikki jännät paikat sekä erityisesti nelosesteen. Otin oikeassa laukassa hypyt ristikolle sekä pystylle. Ne sujuivat ihan asiallisesti. Vasemman laukan okserin jätin kokonaan hyppäämättä, sillä olen ihmeellisesti onnistunut kehittämään verkkaoksereista aina elämää suurempia ongelmia. Niinpä en halunnut lietsoa tilannetta pahemmaksi, sillä Jetille on periaatteessa yksi hailee, hyppääkö se verkassa kisakorkeudessa pystyn vai okserin. Ratsastin kuitenkin vähän vasenta laukkaa muutoin, jotta sekin puoli olisi verrytelty.

90 sentin radalle lähdimme ihan kelvollisessa laukassa. Lähestymisessä ykköselle en nähnyt ponnistuspaikkaa, mutta en panikoitunut. Olimmehan aiemmalla radalla hypänneet sen ongelmitta. Vaan niin se Jetti vilahti siitä vasemmalta ohi, argh! Otin sitten uuden lähestymisen ja liimasin pohkeeni niin tiukasti molemmilta puolilta kylkiin, ettei Jetille jäisi vaihtoehtoja livahdella ohi. Siinä sentään onnistuin, mutta Jetti ei halunnut hypätä ja pysähtyi esteen eteen. Vaan eipä päässyt ohi, parempi sekin! Mutta niinpä vain 90 sentin suorituksemme päättyi hylkäykseen, voi huoh. Ehdinpä kuitenkin todeta ääneen, että ongelmia aiheuttanut este oli sentään eri kuin 80 sentin radalla. Jostain se ilo on revittävänä näinä hetkinä. Sain luvan jatkaa radan loppuun. Ratsastin pitkän lähestymisen ja kuinka ollakaan, herra Jetson II hyppäsi ensimmäisen esteen ilman mitään ongelmia. Kakkoselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta yli mentiin. Kolmonen meni ongelmitta. Neloselle ratsastin päättäväisesti, jotta 80 sentin ohimeno ei toistuisi. Jetti hyppäsikin sen oikein asiallisesti samoin kuin viitosen. Kuutonen meni myös ihan hyvin, mutta aloin säätää välissä jotain ihmeellistä. Niinpä neljän askeleen sijaan Jetti joutui ottamaan viidennen miniaskeleen. Se selvitti kuitenkin seiskan, vaikka olikin ristilaukassa sen jälkeen. Rämmimme siinä sitten kohti viimeistä estettä. Tie kasille oli edelleen sangen omituinen, mutta niin vain Jetti hyppäsi huonommastakin paikasta sen yli. Tällä radalla hylkäyksestä huolimatta positiivista oli se, että muita isompia ongelmia ei ilmennyt, vaan sain ratsastettua aika napakasti.



Pääsimme kisojen lopussa kuitenkin Jetin kanssa palkintojenjakoon. Keräsin Hiliman ja Jetin kanssa kolmesta estekisasta sen verran pisteitä, että voitimme Tallinmäki-cupin tuntiratsastajien sarjan. Jetti sai sen voittoruusukkeen lisäksi Hiliman sinisen ja puna-valkoisen ruusukkeen suitsiinsa hetkeksi. Naureskelinkin, että tämä on Jetille hyvä vinkki siitä, että estekisoissa voi ohimenojen sijasta liidellä myös palkintojenjakoon. Kaikkineen kisat olivat taas mukavat sekä opettavaiset. Hilimasta olen kyllä niin ylpeä, on se vain hieno! Ainakin näillä korkeuksilla yhteistyömme pelaa mukavasti. Se kieltämättä pistää miettimään, voisimmeko enemmän yhdessä treenaamalla hypätä vielä 80 sentinkin ratoja. Mietittäväksi ja nähtäväksi jää. Jetin kanssa meno oli taas tällaista. Ohimenoista alkaa tulla enemmän sääntö kuin poikkeus. Alan uskoa siihen, että olen tehnyt ohimenoista Jetille kannattavampaa kuin hyppäämisen, jolloin se tietenkin yrittää sitä. Kun taas saan itseni ratsastamaan kunnolla, menee Jetti ongelmitta. Se nähtiin niin 80 kuin 90 sentin radoilla. Ohimenojen jälkeen ei olisi uskonut, että aiemmin radalla olisi ollut moisia ongelmia. Tänään sain onneksi 80 sentin radalla tsempattua, joten siihen olen tyytyväinen. Nyt täytyy opetella ratsastamaan selvästi siten, että hyppääminen muuttuu Jetille taas mielekkäämmäksi vaihtoehdoksi. Siinäpä tekemistä, mutta mieleistä moista.

Videoista kiitos Hanskille! Jetin kanssa poseerauskuvasta kiitos Riikalle!

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Keväistä virtaa

Perjantaina lyöttäydyimme Jetin kanssa kuudenneksi ratsukoksi Tallinmäen rauhalliselle maastolenkille. Lähdimme kaikista tutuimmalle reitille, josta kävimme myös pyöräyttämässä viime kerralla tutuksi tulleen uuden metsälenkuran.

Käynnissä ja ensimmäisessä ravipätkässä Jetti oli oma itsensä: käynnissä jäi muista jälkeen, mutta ravissa juuri ja juuri pysyi kannoilla. Toisessa ravipätkässä Jetti alkoi heräillä. Se muka ei pysynyt ravissa muiden perässä, vaan sen piti vaihtaa hupaisan lyhyelle laukalle. Meinasikohan ruuna, ettei tällä viikolla ole päässyt laukkaamaan tarpeeksi, kun otti oman varaslähtönsä. Toppuuttelin sen raville, jossa se pysyi muiden mukana nyt hyvin. Kunnes taas käynnissä jäi jälkeen. Vinkkinä vaan Jetille, että käynnissäkin voi liikkua pontevasti.

Kun hevosten turvat osoittivat kotia kohti, innostui Jetti taas. Sillä ei olisi huvittanut mennä ravissa jonon toiseksi viimeisenä, vaan se nosti lyhyen laukan ja pääsi ohittamaan yhden hevosen, kun en ehtinyt tehdä muka mitään. Jetin temppu tietysti ärsytti ohitettua hevosta ja sai jonon viimeisenkin hevosen hätäilemään. Sen jälkeen saimmekin hetken nollata tilannetta käynnissä, ja minä laittaa Jetin pysymään pyydetyssä askellajissa. Sen jälkeen pääsimme jatkamaan ravia hyvässä järjestyksessä. Jetti tarjosi sangen pontevaa ravia enkä voinut olla mutisematta sille siitä, kuinka moista energisyyttä sietäisi löytyä myös kouluaitojen sisällä.

Kotimatkan tiestä oli hyvä pätkä sulanut laukkakelpoiseksi. Osa porukasta ei halunnut laukata, mutta itse lyöttäydyin laukkaajien porukkaan. Kunnon laukka oli paikallaan jo seuraavan päivän kotiestekisojakin ajatellen. Arvelin Jetin hieman pöllöilevän laukassa niin kuin se tekikin. Pidätteet tahtoivat kaikua kuuroille korville, kun Jetti olisi mieluusti hilannut itsensä kolmannelta paikalta toiseksi. Laukkasimme vajaan kilometrin pätkän, kunnes käännyimme takaisin ja laukkasimme vielä saman matkan. Opettaja pisti meidät Jetin kanssa keulille, jotta sen ei tarvitsisi ryykäillä ja yrittää muiden ohi. Jettihän sai johtopaikasta hieman lisäpöllövirtaa, kun laukkaamisen lisäksi sen piti pälyillä sapelihammastiikereitä. Se esittikin pari pientä koikkaloikkaa. Opettaja onneksi ohjeisti koko ajan istumaan satulassa ja ratsastamaan jokaisen askeleen, jotta Jetti ei päässyt pomppimaan omiaan. Tällä reissulla Jetin kanssa ei päässyt matkustamaan, vaan töitä sai tehdä kunnolla, jotta se pysyi kuulolla. Kaikkinensa selvisimme lopulta vetotehtävästä hengissä, vaikka olimme kyllä Jetin kanssa molemmat hiestä märkiä. Kuinka rankkaa laukkaaminen oikeasti onkaan, huh!

Loppuraveissa Jetti kehtasi vielä säikähtää tiessä olleeksi kuopaksi naamioitunutta sapelihammastiikeriä ja onnistui keikauttamaan minut tasapainosta. Onneksi pari sivuaskelta riitti sille, niin sain pysyttyä kyydissä. Hyvä tasapaino, mitä se on? Loppumatkan Jetti malttoi jo kulkea rennosti käynnissä. Kai se oli nyt saanut pomppia turhat kevätvirrat pois tältä kerralta. Rauhallinen maasto muuttuikin reippaammaksi ja jännittävämmäksi, mutta päästiinpähän laukkaamaan kunnolla. Se teki hevosilla varmasti oikein hyvää.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Keula ylös ja esteille

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli vuorossa esteitä. Ratsukoita oli ihanasti vain neljä. Arvelin saavani Epperin. Sain kuitenkin Loren, joka on myös mainio hyppykaveri. Tämän tunnin treenit tahkosimme kavaletin ja esteen innarin, yksittäisen esteen sekä toisen esteen ja kavaletin innarin sisältäneellä suoralla linjalla.

Alkuverryttelyssä tulimme suoralla linjalla olleita puomeja ravissa ja verryttelimme myös tovin oikeassa laukassa ilman puomeja. Puomeilla opettaja kehotti tekemään pieniä puolipidätteitä, jotta Lore ei kiirehtisi, vaan säilyttäisi rytmin. Laukassa puolestaan tuli ajatella keulaa ylös, aivan kuin olisimme laukkaamassa ylämäkeä. Tuttuja korjauksia, mutta edelleen minulle haastavia toteuttaa. Tajusin yrittää istua satulassa niin sanotusti takajalkojen päällä ja hakea Lorea kantamaan etuosaansa. Siihen käytin kohottavia puolipidätteitä ja yritin olla päästämättä Lorea edestä pitkäksi, kun pyysin sitä pohkeilla eteen. Pieniä välähdyksiä oikeasta asennosta löytyi, mutta pääosin Lore pääsi etenemään harmillisen etupainoisena.

Alkuverryttelyn jälkeen tulimme suoraa linjaa molemmista suunnista mukavan monta kertaa. Esteet lähtivät liikkeelle ristikoista ja nousivat lopulta pystyiksi. Välit piti puolestaan päästä kolmella askeleella. Suoralla linjalla ilmenneet pulmat olivat lähinnä ensimmäiselle kavaletille osuminen asiallisesti sekä tasaisuuden säilyttäminen. Ensimmäisessä välissä sain alussa kannustaa Lorea, mutta olisin saanut tehdä sen pienemmin. Lore nimittäin reagoi todella hyvin, jolloin toinen väli meinasi käydä ahtaaksi. Toistojen myötä Lore kuitenkin oppi tehtävän, jolloin sain lähinnä tasapainottaa menoa. Oikeassa kierroksessa pääsimme kavaletille aina hyvin, mutta vasemmassa kierroksessa oli haparointia. Syytä tähän en keksinyt, sillä vasen on kuitenkin Loren lempilaukka. Ilmeisesti olisin saanut miettiä tietä vielä tarkemmin.

Lopputunnista otimme vielä vasemmassa kierroksessa muutaman hypyn vähän isompana. Minulle ja Lorelle linjan keskimmäinen pysty nousi 90 senttiin. Tätä ennen olimme hypänneet sen noin 70-senttisenä. Ensimmäisellä yrittämällä askel ei sopinut kavaletille, jolloin rytmi katosi. Taisimme molemmat Loren kanssa myös tuijottaa yhtäkkiä isommaksi kasvanutta estettä. Sen seurauksena oma keskittymiseni herpaantui ja sitä myöten Loren, jolloin se livahti esteestä vasemmalta ohi. Sarjassamme kyllä sen kuskinkin pitää olla sen esteen yli menossa. Uusintayrityksellä keskityin paremmin ja sain ratsastettua Loren hyvin ensimmäiselle kavaletille. Sen jälkeen hommassa ei ollut mitään pulmaa, vaan se hurja 90 sentin estekin ylittyi ihanan vaivattomasti. Lore tuntui olevan hypystä hyvällä tavalla täpinöissään. Tähän fiilikseen oli hyvä päättää tämän tunnin hyppelyt.

Tunnissa olin tyytyväinen omaan vaikuttamiseeni. Mukautumiseni hyppyihin olivat asiallisia ja kykenin reagoimaan tehtävällä kohtuullisen hyvin, jos tarvitsi pidättää tai pyytää vähän eteen. Lore toimi myös sangen mainiosti. Alkutunnista se oli vielä hieman unelias, mutta hyppyjen lisääntyessä alkoi herätä hommiin ja innostua. Lore tuntuu pitävän hyppäämisestä, jolloin se onkin mainio ratsu estetunneille. Tänäänkin meillä oli kivaa, joten ehkä jatkamme treenejä yhdessä ensi viikonkin estetunnilla.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Tahti tarkkailussa

Tiistain Tallinmäen koulutunnilla pääsimme Jetin kanssa miettimään tahtia ja tuntumaa. Ratsukoita oli yhteensä neljä. Kelinä oli pari plussa-astetta räntäsateella höystettynä. Onneksi ratsastaessa tarkeni mainiosti, niin sade ei latistanut fiilistä. Tunnilla treenasimme tahdin ja tuntuman merkitystä hyödyntämällä voltteja, laukannostoja sekä väistöjä.

Tahtia mietimme jo alkuravissa tulemalla kenttää isona kahdeksikkona. Tahdin tuli säilyä tiestä riippumatta koko ajan. Meillä Jetin kanssa tunti alkoi hiippaillen. Ruuna oli vissiin saanut lomailla sen verran, että testasi taas, tarvitsiko minua kuunnella vai saattoiko se hiippailla ja mutkitella oman mielensä mukaan. No, alussa se saikin, kunnes kerroin sille haluavani jotain muuta. Hiljalleen ravi ja sen tahti paranivat myös kaarteissa, kunhan vain olin hereillä ja ratsastin nekin kohdat.

Seuraavaksi siirryimme pituushalkaisijalle, jonka keskikohdassa pyöräytimme vaihdellen voltin vasemmalle tai oikealle. Sen jälkeen jatkoimme sen suoraan ja pyöräytimme seuraavan voltin vasta pitkän sivun keskelle. Tehtävässä sai voltin ratsastamisen lisäksi pitää mielessä tahdin säilymisen. Suoralla uralla se onnistuikin aika asiallisesti, mutta volteilla päästin Jetin välillä hyytymään. Kun taas sain aloitettua voltin hyvässä tahdissa ja pysyttyä tuntumalla, sujui loputkin siitä ihan kivasti. Tämän jälkeen pyörittelimme ravissa tovin pienempää volttikahdeksikkoa samaa asiaa treenaten. Voltit oikealle menivät hyvin. Kun taas lähdin vaihtamaan suuntaa vasemmalle, pääsi Jetti hakemaan vähän tilaa oikealta mutkan kautta. Opettaja neuvoi ajattelemaan tulevaa käännöstä vasemmalle nopeammin, jolloin mutka jäisi pois. Tämä vinkki auttoi, ja myös voltit vasemmalle paranivat.

Volttikuvioiden jälkeen siirryimme miettimään erityisesti tuntumaa. Sen tehtävänä olivat käynnistä tehdyt laukannostot sekä laukkapätkä pitkän sivun verran. Hifistelin mielessäni hienoja laukannostoja, joita en kuitenkaan saanut tehtyä oikeasti. Ilmeisesti riittävä pontevuus ja lyhyys puuttuivat käynnistä, jolloin mielikuvani mukaiset laukannostot eivät toteutuneet. Nostot eivät kuitenkaan huonoja olleet, mutta jäivät ne silti vähän kaivelemaan. Jetti tuntui olevan laukkaamisesta mielissään, sillä se meni ihan oma-aloitteisesti riittävän reippaasti. Tuntuma pysyi pääsääntöisesti nostoissa ja laukassa ihan asiallisesti. Ulko-ohjan tuki olisi tosin voinut olla vasemmassa kierroksessa parempi. Siinä kierroksessa sain myös korjata Jetin etuosaa oikealta takaosan eteen. Kun sain sen tehtyä, loksahti Jetti pyöreämmäksi ja rennommaksi. Korjauksia oli hyvä tehdä, kun onnistumisen huomasi näin selvästi.

Lopuksi teimme parit käynti- ja raviväistöt kääntämällä lyhyeltä sivulta pitkälle sivulle hieman aikaisemmin ja väistättämättä hevoset siitä uralle. Väistöt oikealle olivat tihkaampia, ja sain olla tarkkana Jetin suoruuden ja ulkopuolen tuen kanssa. Väistöt vasemmalle sen sijaan olivat helpompia ja sujuvampia. Tahtikin säilyi niiden aikana aika hyvin. Välillä sain jopa vähän pidättää Jettiä, ettei se vain kipittänyt väistöstä läpi. Tällaista Jettiä oli kiva ratsastaa väistöissä, kun sitä sai enemmän pidättää kuin pyytää eteen. Olisi ollut kiva saada samanlaiset väistöt myös oikealle, mutta se suunta pysyi nyt vähän hankalampana. Varmasti pienen jumppatuokion jälkeen väistöt siihenkin suuntaan olisivat parantuneet, mutta tällä kertaa aika ei riittänyt kunnon viilaamiseen.

Tunnin treenit olivat kivoja. Tahdin säilyttäminen on tietenkin tärkeää, mutta yllättävän vähän muistan kiinnittää siihen huomiota. Yleensä puutun asiaan vasta sitten, kun tahti on hiipunut pahasti. Jostain syystä en saa reagoitua ajoissa, jolloin tahti ehkä säilyisi paremmin. Mutta onpahan taas yksi asia, jota treeneissä voi miettiä.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Aurinkoinen maasto

Perjantain toinen tunti hurahti Tallinmäen maastossa Jetin ja kolmen muun ratsukon kanssa. Keli oli mukavan keväinen, ja aurinkokin ilahdutti pitkästä aikaa. Otimme alkumatkasta lyhyen laukkapätkän. Yksi ratsuista otti vähän kierroksia muiden laukkaamisesta, joten jätimme laukat sitten siihen. Reissu sujui mainiosti käynnissä ja ravissa edeten.

Kävimme osittain tutun reitin, johon sisältyi uusi metsäosuus. Reitti vaikutti kivalta, ja sinne olisi kiva päästä kesälläkin. Reissu sujui mukavan rennosti, vaikka Jetti näkikin pari vihreää pikku-ukkoa. Onneksi Jetti oli rohkealla tuulella ja kohtasi nämä näyt pienillä tutinoilla selviten. Minähän en tietenkään nähnyt moisia olentoja, mutta taidankin olla puusilmä. Ainakin jos Jetiltä kysytään.

Maastolenkki hurahti noin tunnissa. Kyllähän nämä pidentyvät päivät ilahduttavat. Kohta maastossa voi käydä ihan mihin aikaan tahansa eikä tarvitse kellosta tai hämärtymisestä huolehtia. Kevät ja kesä, mitä mainioita vuodenaikoja hevostella!

Väistöjä vierailevan opettajan valvonnassa

Lomattoman hiihtolomaviikon kunniaksi ilmoittauduin O-Rin järjestämälle ylimääräiselle koulutunnille, jonka piti Petri Lopakka. Hänen opissaan olen ollut tasan kerran, Helvillä kesäkuussa 2011. Pidin silloin hänen opetuksestaan, joten kun hän tuli omalle vakiotallilleni, oli tunnille päästävä. Ratsukseni toivoin ja sainkin Epperin, sillä halusin jonkun mahdollisimman Jetin kaltaisen, jotta saisin samalla vinkkejä sen ratsastamiseen. Tunnin jaoin toisen ratsukon kanssa.

Treeniaiheena olivat pohkeenväistöt, ja niitä kyllä tahkottiin koko tunnin edestä. Pohkeenväistöjä teimme käynnissä ja ravissa lävistäjää pitkin. Laukassa sen sijaan teimme pohkeenväistön kaltaisia hetkiä pitkillä sivuille, joiden aikana käytimme hevosen takaosaa tovin sisempänä. Vietimme tunnin näiden tehtävien parissa, mutta niiden aikana sain kyllä rutkasti myös muita asioita korjattavaksi ja ajateltavaksi.

Pohkeenväistöissä sain keskittyä tekemään avut oikea-aikaisesti sekä käyttämään pohkeita enemmän "rummuttaen" kuin puristaen. Opettaja totesi hyvin, ettei hevosten kanssa voiteta voimalla, vaan nopeudella ja ketteryydellä. Minä taas olen höhlästi ajatellut, että jos vain halailen ratsua pohkeillani ajan X, niin kyllä se jossain vaiheessa tekee pyydetysti. Tällä tavalla kuitenkin vain nihkeytän ratsuja sen sijaan, että herkistäisin niitä avuille. Väistöissä sain myös huolehtia siitä, että Epper myös otti ne ristiaskeleet eikä punkenut lapojen kautta karkuun. Etuosan kontrolli jäi tällä kertaa vähän puutteelliseksi. Pohjetyöskentely vei sen verran huomiota, että siitä kärsi sitten muu ratsastus. Tehtävää onneksi tahkottiin niin tiiviisti, että sinne mahtui myös hyviä hetkiä. Suurin haaste oli saada sekä väistöaskeleet että säilyttää tahti. Molempien hallinta yhtä aikaa oli välillä haastavaa, mutta välillä palaset myös loksahtelivat paikoilleen.

Laukassa tehty takaosan väistätys uralta sisemmäs oli kyllä haastava! En edes muista, milloin olisin moista treenannut. Suurin pulma oli varmasti se, ettei minulla ollut kunnolla hallussa Epperin etu- saati takaosa. Lisäksi otin tehtävästä jotenkin todella paljon paineita, jolloin aloin ylisuorittaa. Suomennettuna häselsin ja puskin aivan liikaa, jotta Epper olisi voinut tehtävää kovin rennosti tehdäkään. Opettajalta tuli jossain vaiheessa myös kommentti, ettei Epper ainakaan lisää vauhtia laukkaan tarvinnut. Kommentti kyllä hymyilytti, sillä harvemmin saan noottia liiasta reippaudesta. Tajusin kuitenkin siitä, että tehtävä pääsi meillä lipsahtamaan tohottamiseksi keskittymisen sijasta. Sen tsemppaamana sain petrattua hieman. Loppujen lopuksi saimme molempiin suuntiin kohtuullisia pätkiä. Opettaja hoksautti vielä ratsastamaan myös suoristuksen eikä vain antamaan hevosen valua uralle. Olipa palikoita hallittavaksi!

Tunnin loppupuolella sekä minä että Epper aloimme olla aika puhki. Olimme kyllä tosiaan tehneet hommia kunnolla, ja sen kyllä huomasi. Tunnin aikana opettaja huomasi hyvin perusvirheitäni ja korjasi niitä. Sain myös kommenttia liian takana olleista pohkeistani, joita yritin sitten korjata oikealle paikalla. Opettaja myös neuvoi suoristamaan ylävartaloa nojaamalla jopa vähän taakse. Tämä neuvo tuntui tunnin aikana ainoalta, jota en osannut toteuttaa. Itsestä tuntui jotenkin väärältä mennä vastakkaiseen suuntaan, josta olen Airan tunneilla juuri pyrkinyt pois. Opettaja todennäköisesti vain suoristi minua pois etukumarasta, mutta ilman kunnon keskivartalon tukea tehty korjaus tuntui vievän oman istunnan väärään suuntaan. Tässäpä oli hyvä hoksautus taas itselle siitä, miksi keskivartalon tuen säilyttäminen on tärkeää. Kokonaisfiilis tunnista oli hyvä. Pidin edelleen opettajan opetustyylistä, ja korjauskehotukset tulivat tarpeeseen. Epperille myös pojot siitä, kuinka hienosti se teki töitä. On se vain mainio poni!

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Haparoivaa menoa

Keskiviikon toinen tunti meni yhdistetyllä B:n ja valmennusryhmän koulutunnilla. Ratsukoita oli seitsemän, ja ratsukseni sain Rappenin. Tunnin piti tuuraava opettaja, jonka opetuksessa olen ollut ainakin kerran. Treeniaiheina olivat kolmikaariset kiemuraurat sekä voltit.

Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Rappen eteni ihan kivasti, mutta en oikein saanut siihen otetta. Meno oli jotenkin haparoivaa. Opettaja neuvoi kulmissa ja ympyröillä huolehtimaan Rappenin sisälavasta ja -etujalasta, jotta se pysyisi paremmin tasapainossa. Tämä vinkki auttoi tasapainottamaan menoa hieman, mutta aivan täysin en tunnin aikana Rappenista saanut kiinni. Laukassa meno tahtoi olla paikoin turhankin reipasta, kun en osannut säädellä laukkaa. Ympyröillä sentään sain vähän Rappenia malttamaan, jolloin emme kaahanneet ihan jokaista hetkeä.

Alkuverryttelyn jälkeen aloimme tahkota kolmikaarista kiemurauraa. Pyöräytimme jokaiseen kaareen voltin. Tulimme tehtävää lyhyesti käynnissä ja sitten ravissa pidemmän tovin. Itse kolmikaarinen kiemuraura meni kohtuullisesti, kunhan huolehdin suoristuksista sekä valmistelin kaarteet ajoissa. Voltit sen sijaan olivat aika kamalia, etenkin vasemmalle tehtyinä. En saanut Rappenia tasapainoon, jolloin se pääsi kaatumaan vasemmalle tehdyillä volteilla sisään. Opettaja muistutteli sisälavan ja -etujalan hallinnasta, ja pyrin ottamaan niitä parhaani mukaan kontrolliin. Taisin kuitenkin jäädä näpertämään liikaa sisäohjalla, aivan kuin muka olisin sillä voinut nostaa Rappenin tasapainoon. Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi voinut olla ratsastaa Rappenia vähän enemmän ulkopuolen tuelle, jolloin se ei olisi päässyt roikkumaan sisäpuolella. Keinot eivät tosin riittäneet siihen tällä tunnilla.

Lisäsimme kuvioon vielä lyhyen vasemman laukan pätkän, jonka teimme keskimmäiselle kaarteelle. Muutamat nostot lähtivät kipityksen kautta, kun en valmistellut ravia riittävästi. Muutamat nostot menivät paremmin, kun sain Rappenin ensin vähän lyhyempään raviin. Siirtymät laukasta raviin eivät valitettavasti siirtymää olleet nähneetkään, vaan olivat pudotuksia raville. Opettaja ohjeisti lyhentämään laukkaa ennen siirtymää, mutta Rappen oli liian innoissaan ja minä varmaan liian hukassa. Niinpä tähän suuntaan tehdyt siirtymät eivät ottaneet onnistuakseen. Laukan jälkeinen ravi tahtoi myös olla aika kipittävää, mutta välillä sain Rappenin malttamaan ja rauhoittumaan kohtuullisen nopeasti. Työstimme laukkaa vielä koko maneesia käyttäen. Kulmat tahtoivat mennä vauhdikkaasti Rappenin korjatessa tasapainon puutetta sillä. Ympyröillä sain Rappenista paremmin kiinni, jolloin se pääsi väläyttelemään vähän tasapainoisempia ja rennompia pätkiä. Ilman ympyröiden apua en saanut Rappenia yhtä kivaksi, mikä jäi vähän harmittamaan. Onneksi sentään ympyröillä meno oli kuitenkin asiallisempaa, ja sain tehtyä oikeaan suuntaan vieneitä korjauksia.

Yhteistyömme Rappenin kanssa oli aika haparoivaa. Se olisi tarvinnut enemmän tukea kuin mitä osasin sille antaa. Siksipä tunnista jäi vähän valjut fiilikset. Rappen on mukavan yhteistyöhaluinen ratsu, kunhan sen saa malttamaan ja tukeutumaan ratsastajan apuihin. Jos se ei saa ratsastajalta riittävää tukea, se yrittää korjata tilanteet kipittämällä. Jos jotain positiivista hakee, niin hetket laukkaympyröillä sekä lyhyet, tasapainoisemmat hetket ravivolteilla ilahduttivat kuitenkin. Jokaisessa tunnissa on jotain hyvää, ainakin askel tai pari.

Kyljet käyttöön

Keskiviikkona oli tuplaratsastuspäivä, joka alkoi Aira Toivolan tunnilla Jetin kanssa. Jaoimme tunnin Kaisan ja Vaken kanssa. Askellajeina olivat kentän kunnon takia edelleen käynti ja ravi. Se ei tosin haitannut kummemmin, sillä Airan tunneilla hommia saa kyllä paiskia askellajista riippumatta. Tällä kertaa tunnin teemana oli kylkien kautta kääntäminen.

Aluksi ratsastimme neliötä, jonka kulmiin teimme pysähdykset. Siitä piti saada hevonen ottamaan etuosallaan askel käännökseen istunnan ja ohjien avulla. Ideana oli siis saada tehtyä käännös omalla vartalolla ulkokylkeä käyttäen. Vasemmassa kierroksessa oikean kyljen piti kääntää, oikeassa taasen vasemman. Jopas oli vaikea tehtävä! Vasemmassa kierroksessa käännöksistä ei ensin meinannut tulla mitään. En saanut otetta oikeaan kylkeeni, jolloin istuntani ei varmasti kehottanut Jettiä kääntymään minnekään. Niinpä Jetti jurnutti paikoillaan, ja minä panikoin selässä. Kun sain jotain liikettä aikaiseksi, teki Jetti sen takaosallaan. Tässä vaiheessa olisin halunnut kaivautua maan alle, sillä hävetti jo sen verran pahasti. Opettaja kuitenkin jaksoi neuvoa ja korjata, jolloin lopulta aloin saada otetta oikeaan kylkeeni. Sen seurauksena Jettikin lopulta ymmärsi, mitä yritin tarkoittaa ja otti askeleen oikeaan suuntaan. Oikea kylkeni oli niin pahasti hukassa, että tehtävä oli haastava. Onneksi vasen kylkeni löytyi paremmin, jolloin käännökset oikeassa kierroksessa olivat asiallisempia. Teimme käännöksiä myös ilman pysähdyksiä. Alun vaikeuksien jälkeen sain tehtävästä paremmin kiinni, ja käännökset alkoivat sujua selvemmin. Oli itse asiassa aika siistiä tajuta, että minäkin voin oppia ratsastamaan istunnalla paremmin.

Tämän jälkeen teimme kulmat edelleen tuttuun tapaan, mutta lisäsimme neliökuvion kahdelle sivulle pohkeenväistöt. Aira neuvoi pitämään kulmassa tehdyn käännöksen ja siinä käytetyn kyljen tuen myös väistön aikana. Aluksi sain taas miettiä oman istuntani käyttöä rutkasti, jolloin itse väistö jäi vähän paitsioon. Lopulta sain kroppaani aseteltua oikein, jolloin saatoin yrittää myös väistöä. Paremmin löydetty istunta ja kyljen tuki auttoivat pitämään Jetinkin suorassa. Niinpä väistöt lähtivät paremmin eikä Jetti pyrkinyt pullahtamaan omille teilleen. Opettaja muistutteli ahkerasti pohkeen oikeasta paikasta, kun minun kinttuni tahtoivat karata taas todella taakse. Teimme väistöjä myös ravissa, tällä kertaa pituushalkaisijalta niihin lähtien. Haeskelin kylkiäni sinnikkäästi, ja Jetti palkitsi hyvät hetket väistämällä mukavan helposti ja sujuvasti. Oikea kylki oli vieläkin pääosin hukassa, mutta sain onneksi välillä siihen otetta. Väistöt vasemmalle sujuivat tällä kertaa oikealle tehtyjä väistöjä helpommin.

Tunti hurahti taas todella nopeasti ohi. Treeniaihe oli todella mieluinen, vaikkakin haastava. Kylkien avulla kääntäminen helpottaa kummasti menoa ja poistaa esimerkiksi hevosen puskemisia, kun en väärillä pohjeavuilla tyrkkää sitä minne sattuu. Seuraavana haasteena on tosiaan löytää oikea kylki ja oppia käyttämään sitä kunnolla. Vasen kylkeni on jostain syystä vahvempi, mutta eiköhän tuo oikeakin kylki vielä löydy ja treenaudu käyttökuntoon. Tunnin loppupuolella tajusin myös avata lonkkia paremmin, mikä auttoi löytämään kylkiä paremmin. Silloin en päässyt tekemään käännöstä huijaten eli kääntämällä vain ylävartaloa, vaan kylki oli helpompi löytää ja laittaa kääntäväksi avuksi. Tätä asiaa saa kyllä miettiä tosissaan muillakin tunneilla. Kuka olisikaan arvannut, että istuntatreenit ovat näin antoisia ja itse asiassa kivojakin? En minä ainakaan, sen voin rehellisesti tunnustaa. Helppoahan tämä ei ole, mutta jälleen kerran onnistumiset palkitsevat ja tsemppaavat jatkamaan.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Asettamisen parissa aherrusta

Tallinmäen tiistain koulutunnin tuurasi tuttu opettaja. Olen ollut hänen tunnillaan muutamia kertoja Jetin kanssa ja tykännyt hänen opetuksestaan. Vieraampien opettajien opissa oleminen on hyvää vaihtelua, sillä silloin voi saada erilaisia kommentteja ja asioita, joihin kiinnittää huomiota. Neljän ratsukon tunnilla pääsimme askartelemaan asetusten, väistöjen ja tuntuman parissa. Kentän kunnon mukaan menimme vain käyntiä ja ravia.

Aloitimme tunnin maasta käsin. Opettaja näytti, miten hevosia voi asettaa maasta käsin, jonka jälkeen pääsimme kokeilemaan itse. Tehtävänä oli ottaa poskiremmeistä kiinni ja asettaa hevosia vuorotellen kumpaankin suuntaan. Asetuksia tehdessä piti kiinnittää huomiota siihen, että hevonen asettui oikeasta kohdasta niskasta, ei alempaa kaulasta. Jetti toimi opettajan esimerkkihevosena ja teki asetukset minullakin aika nätisti. Tämä havainnollisti asiaa hyvin, sillä monesti selästä käsin miellän asetuksen paljon isommaksi kuin mitä se oikeasti on. Tämän lisäksi haimme hevosia pyöristymään tuntumalle ottamalla ohjat käsiin muuten samoin kuin selässä ollen, nyt vain maasta käsin tehtynä. Jetti ei aivan tajunnut tätä tehtävää, vaan ehdotteli joko peruuttamista, paikallaan seisomista vailla mitään reaktiota tai pään nykimistä. Jetti tekee tällaiset tuntumaharjoitukset selästä käsin kivasti, joten ilmeisesti se vähän hämmentyi ratsastajan vieraasta sijainnista. Pyrin kuitenkin olemaan nopea palkitsemaan pienetkin oikeaan suuntaan menneet yritykset, joita saimme pari.

Maasta tehtyjen harjoitusten jälkeen kipusimme selkään ja aloimme työstää asetuksia ratsailla. Tulimme käynnissä pituushalkaisijaa pitkin tehden asetuksia kumpaankin suuntaan. Pituushalkaisijan jälkeen teimme molemmille pitkille sivuille pienet pätkät pohkeenväistöä. Asetuksista sain kommenttia tehdä ne paremmin läpi sekä pysyä itse niiden aikana satulassa suorana. Asetukset vasemmalle olivat vähän haastavampia. Oikealle taasen vähän helpompia, vaikka välillä Jetti toi asetusyrityksessä lähinnä turpaansa oikealle jättäen asetuksen niskasta tekemättä. Eli periaatteessa se kallisti päätään oikealle, ei kääntänyt sitä. Ulko-ohjan tukea sai taas hyvin miettiä tässäkin tehtävässä. Väistöt puolestaan olivat aika ok. Tahti toki pääsi paikoin hiipumaan, mutta saimme esitettyä myös kohtuullisia pätkiä.

Teimme myös muutamia pysähdyksiä käynnistä. Yritin tehdä siirtymät molempiin suuntiin pyöreinä, mutta pysähdyksissä taisin aina itse jännittyä vieden Jetin samanlaiseksi. Sen sijaan siirtyminen pysähdyksestä käyntiin onnistui nätimmin pyöreänä. Ilmeisesti siihen suuntaan tehtynä osaan pysyä itse rennompana. Taidan pysähdyksissä edelleen jännittää koko istuntani sen sijaan, että käyttäisin vatsalihaksiani jarruna. Loppuraveissa menimme uraa myöten ja pyörittelimme pääty-ympyröitä kiinnittäen huomiota käsiin ja tuntumaan. Tovin jälkeen teimme myös muutamia askeleenpidennyksiä. Opettaja muistutteli olemaan ajattelematta yhtään käsillä taakse, vaan enemmänkin hevosen suuta kohti. Omat pasmat menivät paikoin pahasti sekaisin, minkä seurauksena vain työnsin ohjia eteenpäin kadottaen tuntuman. Kun taas sain jonkinlaisen kompromissin, olivat käteni vähän paremmat. Ideana oli uskaltaa hakea käsien paikkaa kaikkialta muualta paitsi viemällä niitä taaksepäin. Jetti väläytteli mukavan rentoja pätkiä, joten kaiketi tein jotain oikeinkin. Parit askeleenpidennyksetkin lähtivät aika asiallisesti, joten tunnin treenit olivat tehneet tehtävänsä.

Tuuraavan opettajan tunti ilahdutti jälleen kerran. Maasta käsin tehdyt harjoitukset olivat mielenkiintoisia ja auttoivat vähän ymmärtämään menoa selästäkin. Opettaja jaksoi myös sinnikkäästi ohjeistaa käyttämään käsiä paremmin, jolloin tämän tunnin aikana kiinnitin niihin enemmän huomiota kuin pitkään aikaan. Täytyy jatkossa kiinnittää tähän itsekin entistä enemmän huomiota. Taaksepäin suuntautuva käsi kun syö sitä energiaa, mitä muulla ratsastuksella on voinut saada aikaan. Se ei yllättäen ole tavoitteena, joten ratsastajan kouluttaminen jatkukoon.