Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnille sain vasta toista kertaa Taunon. Ensimmäisen kerran menin tällä ruunalla kesäkuussa 2014. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja pääsimme tekemään niin vasta-asetuksia kuin takaosakäännöksiä.
Vasta-asetuksia teimme käynnissä ja ravissa ympyrällä ja väliin sai tietysti edetä myös myötäasetuksessa. Taunon kanssa sain haeskella asetuksia, joilla itselleni tuntemattomampi ratsu saattaisi toimia. Vasta-asetuksia tehdessä sain hyvin kerrata sitä, kuinka sisäkäsi ei voi jäädä silloin aivan paikoilleen ja kovaksi, vaan senkin täytyy hieman antaa periksi. Taunon kanssa vasta-asetukset onnistuivat paikoin, kun välillä taas en saanut ruunaa ymmärtämään tehtävän jujua. Lopulta sain pohkeitani hommiin mukaan paremmin ja pääsin vähentämään käsillä ratsastusta, mikä tuntui auttavan. Lisäksi pienemmät, yksittäisemmät pyynnöt tuntuivat toimivan paremmin kuin avun pitäminen päällä ja odottaminen. Vasta-asetusten jälkeen sain välillä mukavasti tuntumaa ulko-ohjaan, jolloin myötäasetukset toimivat paremmin.
Takaosakäännöksiä teimme ympyrille jakaantuneina käynnissä. Meillä Taunon kanssa ne olivat enemmänkin takaosakäännösmäisiä yritelmiä. Taunon kanssa tehtäviä oli opettavaista tehdä, sillä sille sain antaa avut mahdollisimman selkeästi ja huolellisesti. Onhan se jo pian kuusivuotias, mutta ei se mikään konkari vielä ole eikä kumma kyllä edes ajatustenlukija. Opettaja oli hyvin tyytyväinen Taunon asenteeseen tehtävien tekemisessä ja kehui sen olevan kuulolla ja yrittävän parhaansa. Olikin hauska huomata, kuinka hienosti Tauno yritti ymmärtää, kun hahmottelin apujani oikein. Se ei hermostunut missään kohtaa, vaan odotti hienosti ja tarjosi vastinetta pyyntöihini. Mainio kaveri! Opettajakin totesi, että meillä oli kovasti oikeaa ajatusta takaosakäännöksistä, mikä tuntui mukavalta.
Takaosakäännösten lisäksi saimme työstää ympyrällä aina tovin laukkaa. Meillä se tahtoi olla hieman holtitonta, mutta annettakoon nyt tämän kerran anteeksi. En päässyt istumaan niin tiiviisti, jotta olisin saanut Taunosta kunnon otteen. Sen seurauksena ruuna varmaan ratkaisi selässä heiluvan kuskin tuottamat pulmat lisäämällä vähän vauhtia. Ei se mitään kaahaamista ollut, mutta lähinnä vain sellaista päämäärätöntä etenemistä. Tauno tuntui kyllä siltä, että tasapainossa istuvan kuskin kanssa laukkakin olisi mukava ja ratsastettavissa oleva askellaji.
Vaikka tunti oli meille vasta toinen yhteinen, tuntui Tauno jotenkin mukavan tutulta ja tasaiselta. Se ei häseltänyt tai hermostunut, vaan pyrki ymmärtämään ja vastaamaan pyyntöihin oikein. Tällaisen hevosen kanssa on mukava tehdä töitä. Ihan perille en Taunosta päässyt, kuten en yleensä näin lyhyessä ajassa mistään hevosesta, mutta asenteellaan se kyllä teki vaikutuksen.
