Sunnuntaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Treeniaiheet olivat hukassa eikä käynti- ja ravikuntoinen kenttä villinnyt mielikuvitustani enempää. Niinpä ratsastus meni humputteluksi vailla kunnon ideaa. Vaan eipä sitä aina tarvitse niin tosissaan ollakaan. Sentään sain tehtyä muutamat pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa.
Pohkeenväistöt sujuivat niin kuin yleensä. Tahti vähän hiipui, mutta tajusin suurimman osan ajasta pitää väistön riittävän loivana enkä liioitellut sitä. Ihmeen paljon ehdin myös miettiä omaa istuntaani sekä pohkeiden paikkaa. Kiva huomata välillä, ettei useamman asian miettiminen ole ihan mahdotonta. Toki niiden kaikkien hallitseminen kerralla on vielä vähän vaiheessa, mutta ajatuksesta sekin lähtee.
Tämän kerran kivat hetket sattuivat ihan uraa myöten ja ympyröillä pyöräytetyissä ravipätkissä. Jetti tuntui hetkittäin mukavan tasaiselta molempiin suuntiin eikä pyrkinyt kummemmin reitiltä sisemmäs tai ulommas. Pontevuutta olisi tietysti saanut olla enemmän, mutta muutoin ravissa oli hyvä rentous ja tasaisuus. Oma kevennykseni oli tosin jotenkin tosi hakoteillä, mutta harjoitusravissa istuminen sentään onnistui kohtuullisesti.
Lopuksi kokeilin muutamat käännökset pelkän istunnan avulla. Tehtävä oli Airan tunnin perua. Ideana oli saada hevonen ottamaan muutaman askeleen toivottuun suuntaan istunnan avulla sekä kevyesti ohjilla johtamalla. Ensin sain istuntapalikkani kohdilleen, jolloin Jetti otti molempiin suuntiin toivotut askeleet. Sitten muutin jotain eikä Jetti enää tajunnut pyyntöjäni, vaan jäkitti paikoillaan. Siinä sain tovin väännellä ja haeskella omaa asentoa ennen kuin Jetti lopulta taas ymmärsi pyyntöni. Olipa jännä huomata, miten jokin pieni asia muutti ensin helpolta tuntuneen tehtävän kamalan kinkkiseksi. En vain tajunnut, mitä muutos istunnassani tapahtui toimivien ja toimimattomien hetkien välillä. Sen tajuaminen olisi auttanut kovasti.
Sellainen kepoisa humputtelu tällä kertaa. Eipähän ollut liian vaikeaa kummallekaan. Odotan kyllä malttamattomana, että kenttä sulaa kokonaan. Kiva päästä treenaamaan ulkona kaikissa askellajeissa. Niin ja tietysti hyppäämään. Kunnon kevät, tule jo!
